Akita ei nouda..

Kun sanon kyselijälle että koirani rotu on akita, yleensä vastauksia on kahta erilaista. 1: mikä sellainen on? 2: Hopeanuoli! Mutta nyt on pari kertaa mainittu elokuva Hachiko. Hyllystäni löytyy Hopeanuolen leikkaamaton versio ja olen nähnyt Hachiko-elokuvan ( ja itkenyt vuolaasti teatterissa koko elokuvan ajan), joten voisin vertailla näitä omiin kokemuksiini rodusta.

Akita ei nouda.
No, tämä kyllä onnistuu, mutta lelu tuodaan minulle vain sisätiloissa. Ulkona juostaan ohi jalkaa hipoen. Nami nautti tästä leikistä ja Sparta on aivan innoissaan ja jaksaisi noutaa vaikka kuinka pitkään. Hassua kyllä, mutta en ole saanut vanhempia koiria noutamaan, mutta akitalle oppi meni perille. (Pitäisikö nyt huolestu omasta terveydestäni?)

Akita ei hauku.
Kaksi erilaista kokemusta tästä. Nami haukkui kaiken, käskystä ja ilman. Spartan olen kuullut haukkuvan muutaman kerran, kun se turhautuu. Esim, jätkä yrittää piilottaa luun, mutta ei saa mattoa luun päälle ja haukahtaa selvästi ärtyneenä. Muuten jätkä on täysin hiljainen. (No, kaksi kertaa se on innostunut ulvomaan kun tulen töistä kotio, mutta muuten ei ääntäkään).


Akita on metsästyskoira.
Akitat käyttävät hyvin nenäänsä ja pitävät jäljestämisestä. Nami oppi hyvin merkkaamaan lintuja ja seurasi erilaisia jälkiä ja hajua uteliaasti. Sparta ei vielä malta keskittyä, mutta nenä toimii hyvin. Mutta riistävietti vaihtelee yksilöittäin. Jos haluaa tosissaan metsästää, niin kannattaa ottaa suomenpystykorva.


Akita ei opi temppuja.
Pöh, kyllä oppii. Nami oli todella älykäs tapaus. Se tuntui suorastaan lukevan ajatuksiani. Kaikki temput se oppi ja nopeasti. Sparta on enemmän putkiaivo, tai sitten hidas hämäläinen. Pyydetyt temput tehdään, mutta ensin vähän mietitään, hyödyttääkö totteleminen mitään. Ruoka palkka nopeuttaa ajatusten juoksua selvästi. :D

Akita on vaativa rotu ja iso
Totta. Namia hankkiessani sain esittäytyä ensin kahdelle ihmiselle, jotka tenttasivat sovinko rodulle. Ja näyttelyssä useat rodun koiran omistajat tenttasivat ymmärsinkö mihin olin ryhtymässä. Paras oli kun minulle sanottiin "Akita syö rotikan aamupalaksi." (Autossa mieheke taas kyseli huolestuneena, että mihin oikein olen ryhtymässä). Tenttaaminen oli minusta oikea tapa toimia; selvästi nämä ihmiset välittivät rodusta.
Spartasta sanottiin, että se on vahvatahtoinen. Ja sitä se on. Lahkeessa roikkuminen on vähentynyt, mutta kyllä sen eteen sai tehdä toistoja. Kun pelisäännöt minun kanssani ovat selvät, jätkä kokeilee pitävätkö säännöt muiden kanssa.. Muuten Sparta kyllä pusuttelee kaikki ja yhä kaikki koirat ovat kavereita.

Sparta 4,5 kk. Paino 20,3 kg ja säkä 55cm

Akitasta lähtee paljon karvaa.
Totta.

Akita pärjää kissojen kanssa.
Totta. Nami tykkäsi kissoista. (Kissojen mielipidettä en osaa sanoa, mutta kyllä ainakin yksi kissa aina härnäsi Namia niin kauan että syntyi jahti leikki.) Sparta on rauhallisempi kissojen seurassa ja on hyvää pataa anopin löytökissan kanssa.

koirapuistoilua

Lopultakin löysin Forssan koirapuiston ja sehän on ihan kävelymatkan päässä. Spartan kanssa ollaan nyt todella usein käyty siellä kummastelemassa vieraita koiria. Toiveena se että vieraista koirista ei tarvitsisi sitten puiston ulkopuolella innostua. Ja toisena toiveena, että jätkä säilyisi sosiaalisena murkkuiän ylikin. (Saahan sitä toivoa.)

Pienten koirien kanssa jätkä pärjää hyvin. Painitaan ja kisaillaan. Mutta Spartan lempi kavereita ovat isot nartut. Mitä isompi sen parempi. <3 Jätkä on leikkinyt irlanninsusikoira-rotikka seikoituksen ja tänään cane corson kanssa. Minua hurja koko ero hieman hirvittää, kun jätkä on kaksi kertaa pienempi. Mutta Sparta on aivan innoissaan. Näkyy kyllä että jätkällä on iso ego, sillä se yrittää komentaa ja kiipeää narttujen niskaan pureksimaan korvia ja roikkuvia huulia. Corso nautti selvästi painimisesta jätkän kanssa, eikä välittänyt yhtään vaikka jätkä istui sen päällä ja sen korvia pureskellen. Pari myös kirmaili pitkin puistoa ja corso oli innoissaan kun oli Spartaa nopeampi. :D Toivottavasti törmätään vielä tuon corson kanssa puistoon samaan aikaan.

Törmäsin tänään myös kahteen poikaan. Rotua kyselivät innoissaan ja into vain kasvoin kun sanoin jätkän olevan Akita. "Se on hopeanuoli-koira! Ihan oikea hopeanuoli!"

Spartan hopeanuoli-poseeraus

Poliisit on kivoja

Ajelin autolla ja ajelin suoraan puhallusratsiaan. Naispoliisi pyysi ajokortin ja puhallutti. Ajokorttiani sitten tutkittiinkin kauemmin ja aloin jo miettiä että mikäköhän siinä on vikana...
"Jussi, tules tänne nopeasti," poliisi sanoi tuimasti ja pyysi paikalle toisen poliisin.
Mies katsoo minua tuimasti ja katsoo työkaveriaan kysyvästi.
"Katso miten ihana koira on takapenkillä, " nainen hengähtää.
Sparta siellä poseerasi ikkunan takana häntä heiluen.

Ensimmäinen päivä kun töistä tultaessa kaikki tavarat on paikoillaan. Jopa sängyn peitto oli jätetty rauhaan. Syy : Spartalta lähtee hampaita. Pureskelu ei näytä kiinnostavan lainkaan. Melkoinen varhaisteini tuo ipana. Nyt vain tarkastelemaan että hampaat kasvavat oikein.

Toinen projekti onkin nuo korvat. Jätkän korvat ovat niin isot ja painavat, että niiden nouseminen tuntuu venyvän. Kyllä ne hieman ovat nousseetkin viikossa joten yritän olla hermoilematta.

Aikaisemmin sanoin jalkojen vääntymisestä, mutta nyt tassut näyttävät oikein hyviltä. Jätkä vain kasvoi niin hurjan pyrähdyksen etteivät jalat pysyneet mukana. Uutena uutisena tuli se ettei jätkän maha kestä kanaa. Maha ei sulata lainkaan kananluita ja vetää koko mahan täysin sekaisin. Kana on siis poistettu ruokavaliosta ainakin siihen asti kun ei tarvitse kipittää kolmekerrosta alas päästäkseen ulos..

Omaa murhetta,  tämä silmätulehdus tuntuu olevan sitkeää luokkaa. Antibioottia kolmatta päivää, eikä vaikutusta.. Onhan se kivaa kun ulkona on niin kaunis sää ja itse piilottelet varjossa sihisten valolle... Jos vastaan kadulla kävelee 25-v nainen päässään valtavat aurinkolasit (kuin suoraan 50-luvulta), se olen mie.





ADHD

Sparta on ihanan ylivilkas kun ollaan ulkona haukkaamassa raitista ilmaa. Jätkän ajatustenjuoksu sujuu jotenkin näin : Jihaa!Ulos!- Jee matto- nuuh nuuh- HERKKU!- nuuh- Oksa!- nuuh- ???- ruohoa- Jihaa!- oho, ihminen- jee, vettä- iik, tassut kastuu- HERKKU!- nuuh -> jne.

Leikkikaverihan tuolle pitäisi löytää. Zorro ei innostu ajatuksesta, lähinnä juoksee karkuun ja mulkoilee toista. Hetken Sparta telmi länsiylämaanterrierin kanssa, muttta koko ero oli vähän hurja. Pienempi meinasi jäädä jalkoihin. Kun saisi rokotukset kuntoon, niin voitaisiin osallistua pentukurssille tai mennä koirapuiston lähelle notkumaan. Ainakin vähän aikaa vielä jätkä voisi pitääkin kavereista.

Tulevaa näyttelyuraa varten ollaan yritetty treenailla, mutta jätkän mielestä on mukavampaa roikkua lahkeessa kuin seurata kiltisti. Keskittymiskyky on toisella vielä nollissa. Ehkä se siittä. Naminkin sain ravaamaan ihan hyvin,
niin luulisi tämän onnistuvan ajallaan Spartankin kanssa.

Katselin tuossa Namin kuvia ja itkuhan siittä tuli. Olen pitänyt itseni kiireisenä, mutta se on toiminut ihan hyvin. Antaa sydämen toipua hieman vielä.

Spartan jalat kasvavat hieman vinoon, ulospäin. Ruokinnan muutos kevyempään suuntaan ja lisää kasviksia kippoon. Jätkä katsoi uudenlaista annostaan vähän kieroon, mutta söi mahansa täyteen mukisematta. Harmi vain kun pakastin olisi täynnä peuraa, mutta säilyväthän ne siellä vähintään viikon verran enemmän.

Jännä homma nuo jalat, kun olen miettinyt saakohan jätkä tarpeeksi lihaa ja kuitenkin ruokavalioon kuuluu vielä nappula-annoskin jokapäivä. Jätkä saa myös kalkkilisän kun kanansiivistä syö lihan siististi irti luista ja luut piilottaa maton alle. Höpsö. Vääntyminen voi olla hetkellistäkin hurjan kasvun vuoksi, mutta seuraan tilannetta. Namin etujalat kasvoivat suoraan, tosin tyttö kasvoi hitaaseen tasaiseen tahtiin. Sparta näyttää venyvän silmissä.

Maalaismaisemia

Anoppilassa on se hyvä puoli, että täällä riittää pienelle koiralle ihmeteltävää. Perjantaina aloitettiin grillikausi tuttujen kesken ja pentu sai tavata monia uusia ihmisiä. Nuotioonkin tutustuminen kävi nopeasti parin kihartuneen viiksen kustannuksella. No, ainakin oppi meni heti perille. Jätkällä oli oikein hauskaa kaivaa kuoppia ympäri pihaa ja kerjätessä herkkuja. Illantullen jätkä nukkui tyytyväisenä jalkojen juuressa.

Perjantaina  myös pyörähdin Lahdessa koiranäyttelyssä katsomassa miten Akai pärjäisi. Spartan isukki pärjäsi hyvin, vaikka tuomari oli aika tiukka. Omaa koirasilmää on kehitettävä. Lehmistä olen tottunut rakennetta katsomaan ja arvioimaan, mutta vielä en osaa sanoa koirista mikä on parempi kuin toinen ja miksi. Näyttelyn ajan Sparta oli tutulla hoidossa ja jätkä hurmasi täysin. Oli kuulemma kaivellut kuoppia hiekkakasaan ja tutustunut söpöön suomenajokoiratyttöön.

Eilen oli ohjelmassa maanäytteiden keräämistä ja Sparta sai juosta mukana pelloilla. Jätkä painelikin pitkin peltoja häntä suorana nauttien selvästi. Välillä piti käydä kastelemassa tassutkin ojassa. Loppu päivän pentu nukkuikin niin sikeästi, että talon kissatkin uskalsivat vierasta varovasti katsella. Tänään Sparta riehui varsin epäakitamaisesti, vesi/mutalammikossa. Jätkä jopa makasi lammikossa ja juoksi riemuissaan edes takaisin kura lentäen. Kiltisi Sparta sieti suihkunkin riehumisen jälkeen.

Sparta tähystää

Sparta tutkii ojan elämää

Piraija kämpässä

Sparta kasvaa kovaa vauhtia. Ikää huomenna 13 vk ja paino 15kg (mahatäynnä). Iso mötkö. Pitää vähän tarkkailla, ettei tuo vain pääsisi lihomaan. Myönnän että helposti näinkin voisi käydä...

Kotona maalla pentu on saanut juoksennella ulkona niin paljon kuin vaan on jaksanut. Nopeasti Sparta oppi myös pyytämään ulos tuijottamalla oven kahvaa. Melkein voisin sanoa jätkän olevan sisäsiisti. Työpäivät ovat silti vielä hieman liian pitkiä. Jätkä viihtyy niin hyvin ulkona, että torkkuu mattotelineen alla aivan rauhassa. Jätkälle näyttää tulevan kuuma sisällä..

Kämpillä jätkä ei pääse ulos vapaana riehumaan, joten into puretaan minun omaisuuteeni. Pelkästään tällä viikolla on syöty lampun johto ja lampaan talja. Kummatkin luulin laittaneeni varmasti pois ulottuvilta, mutta niin tuo roisto vain päivän mittaan kaivaa ne esille. Tuo taljakin oli vedetty sängyltä alas kaikkien peittojen ja lakanoiden kanssa. No, oma vika kun en tajunnut..

Pääsiäistä pitäisi lähteä viettämään anoppilaan, joten pääsee Sparta ihmettelemään lehmiä, kissoja ja uusia ihmisiä. Metsässäkin pitäisi käydä kääntymässä ja tutustuttaa pentua metsästäjiin. Ainakin Nami otettiin hyvin vastaan, niin eiköhän tuo jätkä hurmaa kaikki.

Kun tässä on suunnitellut ja miettinyt tuon pennun ruokintaa, niin ompahan tullut arvioitua vähän omaa ruokatottumuksia ja painoa.. Laihdutuskuurilla siis ollaan ja kokeilussa hiilihydraattien vähentäminen. Tämä toimi äipällä, niin luulisi toimivan mullakin. Kahdessa viikossa on lähtenyt  1 kilo; tiedän että hidas pudotus on paras mutta hermot menee. Toivottavasti oma kunto kasvaa tuon pennun kanssa samaa vauhtia ja ollaan molemmat syksyllä kisa kunnossa hirvien perässä.

Sparta 12vk

Loppu kevennys: Jätkä nosti jalkaakin tänään ensimmäisen kerran. : D Oli pakko pissata viimeiseen lumikasaan.. Jätkä on myös tajunnut että nurmikollekin voi pissata ja tehdä kasat. Enää ei koetella hermoja ja juosta puoli tuntia pitkin pihaa suoli pitkänä etsimässä viimeisiä lumikasoja.

Voi kakka sentään

Spartan maha on kuralla. En kyllä ihmettele, kun jätkä syö ihan kaiken mitä löytääkin. Tänäänki olen pyydystänyt naskaleiden uhalla pienestä kidasta käpyja, erilaisia roskia, purkaa useampia, kukkapurkin ja jäniksen papanoita. Myös talon sisällä jätkä on oikeassa tuhoamisvimmassa. Kaikkeen kokeillaan hampaita ja tuhojen lista on kasvanut yhdellä matolla, kengännauhoilla ja sukalla. No, riisit peliin ja Canikur ja Aptus tehobakt avuksi. Spartan ruokahalu on ainakin ennallaan. Tyhjää kuppia viskotaan ympäri kämpää.

Jätkän tahto alkaa myös nousta esille. Nami piti pennun kurissa ja nuhteessa, mutta nyt pentu roikkuu lahkeessa ainakin kaksi kertaa enemmän. Pennun työntäminen pois vain innostaa lisää. Heti kun tuo pikkuisen maha rauhoittuisi, niin päästäisiin harjoittelemaan jälleen perusteita.

Forssa alkaa vaikuttaa ihan mukavalta paikalta asua. Löysin lopultakin liikkeen josta ostaa raakaruokaa. Se on kyllä Jokioisilla, mutta vain hetken ajomatkan päässä ja mikä parasta, sieltä saa samoja valmiita sekoituksia, joita koissu on tottunut syömään. Kanansiipiä pakkasessa onkin jo. :) Harkitsen kyllä oman sekoittimen ostamista, niin saisi tehdä omiakin sekoituksia. (Saisi sillä tehtyä smoothieitakin kesällä... )

Sparta, pikku jätkä.

Nami lempi paikallaan <3

Leikkihetki.