Oppikirjoja

Opiskelu yliopistossa on pitkälti omatoimista päntäämistä eli päätin hieman esitellä alan kirjallisuutta, johon tulee törmättyä yhä uudelleen. Muutamaa kirjaa tarvitaan useammalla kurssilla, joten ne on useimmin helpompi ostaa, kuin yritää lainata niitä kirjastosta. Jos jalostus yhtään kiinnostaa, nämä kirjat kannattaa lukaista läpi, tai ainakin selata ajatuksella.

Campbellin ja Reecen Biology jättiläinen on katava biologian kirja. Kirjaa luetaan usella kurssilla, koska tästä saa pohjatiedot myöhempää opiskelua varten. Iso, painava kirja, jonka lukemista suosittelen kaikille. Kun tämä on luettu, genetiikan ja perinnöllisyyden perusteet ovat hallussa.

Kotieläinjalostus (Juga & kump.) niminen opus on kotieläintieteen "oma" kirja, jonka jokainen jalostusta lukeva osaa ulkoa, etu ja takaperin. Opiskelija ystävällinen kirja on suomenkielinen ja sisältää jalostuksen perusteet. Mielestäni jokaisen eläimiä kasvattavan kannattaisi lukaista tämä opus. Vaikka kirja käsitteleekin tuotantoeläimiä, on tiedot helposti sovelletavissa lemmikkieläimiin.

Anatomy and Physiology (Frandson, Wilke & Fails) kirjanen käsittelee nimensä mukaisesti eläinten anatomiaa. Paljon lihaksia, elimiä, luita ja solujen kuvauksia. Kattava kirja, joka kertoo misä eläin rakentuu ja miten se toimii. Tätä ei tarvise välttämättä lukea, jos vain geenit kiinnostavat.

Understanding Animal Breeding (Bourdon) on täyttä asiaa. Tämä on toinen jalostusta opiskelevien kirja, jonka tulisi osata. Jos jalostus kiinnostaa jo hieman enemmän, tässä riittää lukemista pitkäksi aikaa. Itse tykkään tästä kirjasta erittäin paljon. Kirja käsittelee jalostusta alusta lähtien, käytännön esimerkkien ja laskujen kautta.

Introduction to veterinary genetics (Nicholas) on hyvin helppolukuinen, enemmän lemmikkieläinten genetiikkaa käsittelevä, aivan perusteista lähtevä kirja. Jos edellä mainittu jalostuksen kirja vaikuttaa hurjalta, niin kannataa lukaista tämä. Vähän suppeampi, mutta kuitenkin hyvä kirja, josta oppii perusteet genetiikasta ja perinnöllisyydestä.

Viimeinen jättiläinen Concepts of Genetics ( Klug, Cummings, Spencer, Palladino) on perinnöllisyystieteen sivuaineopiskelijoiden kirjatentti opus. Tarvitseeko enempää sanoa? Kirja keskityy lähinnä ihmiseen, mutta jos genetiikka ja perinnöllisyys kinnostaa, en voi muuta kuin kehottaa lukemaan tämä vaikutavan kokoinen opus.

Antoisia lukuhetkiä.

Kotieläintiedettä

Jospa kerron hieman opiskeluistani täällä Helsingissä.

Jalostusta voi opiskella vain Helsingin yliopistossa maa-ja metsätaloustieteen kotieläintieteellisessa tiedekunnassa. Vuosittain opiskelupaikkoja on vain 25 kpl eli taso on kova. Tasoa koventaa monet eläinlääketieteelliseen haluavat, koska monelle kotieläintiede on se suunnitelma B. Mutta ensisijaisia hakijoita on yleensä se melkein 200 joten aloituspaikoista käydään veristä taistelua.

Ensimmäiset kolme vuotta opiskellaan sekä ravitsemusta, että jalostusta (ja kaikille yhteisiä kursseja, kuten anatomiaa,viestintää ja hieman kasveja). Valinta kahden pääaineen välillä muodostuu noiden kolmen vuoden aikana. Kemia = ravitsemus, tilastotiede = jalostus. Vuosittain jalostuksen valitsee n. 5 opiskelijaa, loput suuntautuvat ravitsemukseen.

Seuraavat pari vuotta opiskellaankin sitten valittua pääainetta. Tavoitteena on tuo 5 vuotta, mutta koska opiskelijoista 95% on naisia (lapset,työt, muu elämä) ja kaikkia kursseja ei järjestetä joka vuosi, niin opinnoilla on tapana venyyyyyä. Kuulin ensimmäisenä vuonna, että keskimääräinen valmistumis aika on 11 vuotta, mikä kuulostaa yhä hurjalta. Opiskelijoita myös häviää matkan varrella, toiset yrittävät uudelleen eläinlääkikseen, toiset vain siirtyvät muualle.

(c) Väyrynen

Opiskeluista suurin osa on ihan luennoilla istumista ja tenttimistä, mutta silloin tytöt hymyilevät kun navetan ovet aukeavat.  Jokaiselle opiskelijalle kuuluu navetta päiviä (hurjat 2) ja maatilaharjoittelu (3kk farmilla). Parilla kurssilla päästään myös avaamaan elukoita (rottia ja lampaita). Myös harvat onnekkaat pääsevät keinosiemennyskurssille tai livahtamaan vielä tiukemman seulan läpi ihan eläinlääkiksen kursseille.

Sivuainevalikoima on myös laaja. Itse opiskelen perinnöllisyystiedettä (kärpäsen toukkien kehitystä oujee!), mutta valikoima vaihtelee saksankielestä ympäristöbiologiaan. Yliopistosta on myös helppo lähteä vaihtoon maailmalle ja opiskella hieman erilainen sivuaine kokonaisuus. Myös farmi-jakson voi viettää vaikka Amerikan puolella.

Venice Beach-California

Kotieläintieteelliseen pääsee myös erikoisvalinnan kautta, jos on opiskellut esim. agrologi amk:si. Tällöin on varauduttava vähintää yhteen lisäopiskeluvuoteen "siltaopintojen" takia. Ihan suoraan ei siis maisterin kirjoittaminen onnistu. Eli suoraan maisterivalinnan opiskelijoilla opiskelun kestävät sen 3 vuotta.

Työllistymistilanne on hyvä, koska vuosittain valmistuu verrattaen vähän agronomeja. Palkkakin on mukava kannustin jatkaa opiskeluja.

Olen ehdottomasti tykännyt opiskella täällä nämä kolme vuotta. Vielä vuosi edessä, josta yritän saada mahdollisimman tehokkaan, jotta valmistuisinkin joskus. :D

Kiirettä

Kiirettä on riittänyt koulun kanssa aivan riittävästi ja ainakin vielä huhtikuu tulee jatkumaan samalla vauhdilla. Kandi pitäisi kirjoitella loppuun, tehdä kasa etätehtäviä, lukea kokeisiin ja etsiä samalla töitä. Huh mikä urakka. Kaiken tämän päälle puuhailen entistä enemmän Akita yhdistyksen toiminnassa mukana ja kalenterini on kirjaimellisesti täynnä.

Opintotukeni loppuu ensi vuonna helmikuussa, joten ikuinen opiskelijan elämäkin loppuu joskus. Kursseja on tahkottava mahdollisimman paljon, sillä opiskelujen ja töiden yhdistäminen voi olla erittäin vaikeaa. Ja mie muutan mahdollisimman nopeasti Helsingistä pois. Ainakin ensivuodelle on suuria suunnitelmia ja haaveita. ;)

Hurjannäköistä leikkimistä. 

Koirat voivat hyvin. Sparan karvat ovat kasvamassa hyvää vauhtia takaisin ja voidaan lähteä taas julkisille paikoille pyörimään. Hallan kanssa taistellaan vielä räyhä ongelman kanssa. Tai eihän tuo mikään räyhä ole, Halla vain innostuu toisista koirista niin hirmuisesti, että käytöstavat unohtuu. Empä minäkään iloisesti tervehtisi ketään joka hyppää ensitöikseen niskaan roikkumaan.. Mutta todistettu on, että kunnon väsyttämisellä Hallakin osaa käyttäytyä kiltisti.

Leikin jälkeen söpöillään

Saas nähdä paljonko uusia akita ihmisiä on syntynyt kun jätkän kanssa ollaan läheisen rakennusmaan ohi lenkkeilty. Ainakin eräs raksamies selitti, että heillä on aina ollut pystykorva, mutta Sparta on aivan mahtavan näköinen. Ja Hallakin on vain venytetty versio pystykorvasta. (En ymmärrä miten Hallaa on luultu shibaksi, ne kun ovat eivan erinäköisiä). :P Iso koira herättää huomiota. Ainakin paikalliset amerikan akita ihmiset ovat huomanneet japsi serkun.

Seuraavaksi varmaan postitan tarinaa mätsäreistä tai sitten myöhemmin kerron Irlannin reissusta. Tässä on jo melkein muodostunut perinteeksi reissata jonnekin näin keväällä ja tällä kertaa tarjoutui mahdollisuus, jota en voinut ohittaa.  Irlantia kohti siis.