lauantai 28. toukokuuta 2011

Akita ei nouda..

Kun sanon kyselijälle että koirani rotu on akita, yleensä vastauksia on kahta erilaista. 1: mikä sellainen on? 2: Hopeanuoli! Mutta nyt on pari kertaa mainittu elokuva Hachiko. Hyllystäni löytyy Hopeanuolen leikkaamaton versio ja olen nähnyt Hachiko-elokuvan ( ja itkenyt vuolaasti teatterissa koko elokuvan ajan), joten voisin vertailla näitä omiin kokemuksiini rodusta.

Akita ei nouda.
No, tämä kyllä onnistuu, mutta lelu tuodaan minulle vain sisätiloissa. Ulkona juostaan ohi jalkaa hipoen. Nami nautti tästä leikistä ja Sparta on aivan innoissaan ja jaksaisi noutaa vaikka kuinka pitkään. Hassua kyllä, mutta en ole saanut vanhempia koiria noutamaan, mutta akitalle oppi meni perille. (Pitäisikö nyt huolestu omasta terveydestäni?)

Akita ei hauku.
Kaksi erilaista kokemusta tästä. Nami haukkui kaiken, käskystä ja ilman. Spartan olen kuullut haukkuvan muutaman kerran, kun se turhautuu. Esim, jätkä yrittää piilottaa luun, mutta ei saa mattoa luun päälle ja haukahtaa selvästi ärtyneenä. Muuten jätkä on täysin hiljainen. (No, kaksi kertaa se on innostunut ulvomaan kun tulen töistä kotio, mutta muuten ei ääntäkään).


Akita on metsästyskoira.
Akitat käyttävät hyvin nenäänsä ja pitävät jäljestämisestä. Nami oppi hyvin merkkaamaan lintuja ja seurasi erilaisia jälkiä ja hajua uteliaasti. Sparta ei vielä malta keskittyä, mutta nenä toimii hyvin. Mutta riistävietti vaihtelee yksilöittäin. Jos haluaa tosissaan metsästää, niin kannattaa ottaa suomenpystykorva.


Akita ei opi temppuja.
Pöh, kyllä oppii. Nami oli todella älykäs tapaus. Se tuntui suorastaan lukevan ajatuksiani. Kaikki temput se oppi ja nopeasti. Sparta on enemmän putkiaivo, tai sitten hidas hämäläinen. Pyydetyt temput tehdään, mutta ensin vähän mietitään, hyödyttääkö totteleminen mitään. Ruoka palkka nopeuttaa ajatusten juoksua selvästi. :D

Akita on vaativa rotu ja iso
Totta. Namia hankkiessani sain esittäytyä ensin kahdelle ihmiselle, jotka tenttasivat sovinko rodulle. Ja näyttelyssä useat rodun koiran omistajat tenttasivat ymmärsinkö mihin olin ryhtymässä. Paras oli kun minulle sanottiin "Akita syö rotikan aamupalaksi." (Autossa mieheke taas kyseli huolestuneena, että mihin oikein olen ryhtymässä). Tenttaaminen oli minusta oikea tapa toimia; selvästi nämä ihmiset välittivät rodusta.
Spartasta sanottiin, että se on vahvatahtoinen. Ja sitä se on. Lahkeessa roikkuminen on vähentynyt, mutta kyllä sen eteen sai tehdä toistoja. Kun pelisäännöt minun kanssani ovat selvät, jätkä kokeilee pitävätkö säännöt muiden kanssa.. Muuten Sparta kyllä pusuttelee kaikki ja yhä kaikki koirat ovat kavereita.

Sparta 4,5 kk. Paino 20,3 kg ja säkä 55cm


Akitasta lähtee paljon karvaa.
Totta.

Akita pärjää kissojen kanssa.
Totta. Nami tykkäsi kissoista. (Kissojen mielipidettä en osaa sanoa, mutta kyllä ainakin yksi kissa aina härnäsi Namia niin kauan että syntyi jahti leikki.) Sparta on rauhallisempi kissojen seurassa ja on hyvää pataa anopin löytökissan kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti