Kertausta

Koska kertaus on opintojen äiti...

Aina kun kirjoittelen ajatuksiani, tulee jotain sanomista. Ei se minua haittaa, sillä yksi idea on että kirjoituksista heräisi jokin ajatus. Vaikka että pennunostaja keksisi kysyä pari ratkaisevaa kysymystä.

Mutta netissä käynnissä oleva keskustelu minusta ja ystävistäni on jo ala-arvoista. Muistakaahan ihmiset syödä ne lääkkeet.

Kaikki mistä miekin kirjoittelen voi itsekin lukea kasvattajan peruskurssilla jaettavasta kansiosta.
Lukekaapa ihan ajatuksen kanssa. Ehkä kaikilla kursseilla ei ole tälläistä pakettia jaettu, mutta aina voi käydä kurssilla uudestaan.

Etenkin nyt kun suunnitteilla on ensimmäinen pentue, lueskelen muistin virkistämiseksi tätä itsekin.

Sananen monimuotoisuudesta

Kun halutaan saada geneettisesti monimuotoisempi koira, pitää hyväksyä se, että se monimuotoisuus lisääntyy myös ulkomuodossa. Vielä ei koiramaailmassa ole joka kasvattajalla käytössään tekniikkaa, jolla sieltä genomista voitaisiin valita ne kohdat mitä haluttaisiin ottaa lisää. Varmaan Koreassa tai Kiinassa jotain jo viritellään, mutta voipi kestää hetki ennenkuin me tavalliset tallaajat voimme tehdä täsmälleen sellaisen koiran kun tahtoisimme.

Eli jos tahdomme lisätä monimuotoisuutta, pitää sietää myös ulkomuotovirheitä. Yhtenäinen ja toisiaan muistuttava populaatio on luotu lähinnä sisäsiitoksella ja kun tätä ruvetaan purkamaan, väistämättä joudutaan joustamaan niissä 45 asteen kulmassa olevista korvista, tai itämaisista vinoista silmistä, tai vaikka hännän asennosta. Ja jos mietitään risteytyksessä tapahtuvaa rotutyypin häviämistä, niin ei hätää. Sen kun saa palautettua sukupolvien kuluessa. Hyviä esimerkkejä voi jokainen googletella, aloittaen vaikka dalmatialaisista.

Yhdenkään jalostuskäytössä olevan akitan ei ole pakko käydä näyttelyssä kertaakaan, eikä saatu näyttelytulos aseta mitään rajoja jalostuskäytölle. Ei edes hylkäävä tuomio, tai ei_voi_arvostella- tulos. Ulkonäkö ei myöskään ole mikään este tuontikoiran maahantuomisessa. Kukaan ei voi kieltää tuomasta rumaa koiraa maahan. Kauneushan on katsojan silmässä, onneksi.

Ja yleensäkin näyttelyistä voidaan olla montaa mieltä. Itse tosiaan tykkään ruusukkeista, mutta omissa jalostuspäätöksissäni koirien näyttelymenestyksellä ei ole merkitystä. Tuloksetkin riippuvat ikävän paljon siittä kuinka omistaja jaksaa näyttelyissä ravata.

Akita vs. akita/pystis

Loppuun vielä sana Lemmygatesta.
Minultahan ei mielipidettä kysytty, ehkäpä sen vuoksi, että se on jo hyvin kaikkien tiedossa.
Mutta sanotaan vielä kerran, niin ei jää epäselväksi. Lemmyn siirto EJ-rekkariin, tai amerikanakitaksi olisi täysin naurettavaa. Siinä meillä on koira, joka on tutkitusti monimuotoisempi kuin muut tutkitut akitat. Meillä olisi käytössä loistava lähde monipuolistaa rotua ja se pitäisi kieltää?? Samaan aikaan kun tihkuu uutisia uusista SA sairastuneista koirista?? Juuri näin. Mikään akitan pelastus amerikan serkut eivät ole, mutta askel kohti monimuotoisempaa ja toivottavasti terveempää rotua.

Minä ainakin voisin ottaa itselleni epätyypillisen näköisen akitan, jos se välttyisi näiltä rotutyypillisiltä sairauksilta. Pitääkö jokaisen kokea oman koiran menetys ennenkuin terveyden merkitykseen herätään?




Keskustelen tästä aiheesta eritäin mielelläni, joten tule morjestamaan näyttelyyn tahi muualla.

Eliniän odote?

No ei se blogi hiljentynytkään. Tuntuu etten saa kaikkea järkevästi kotisivuille ja tilastojen mukaan käviöitä ei kiinnosta tippaakaan lukea terveydestä tai jalostuksesta, joten jatketaan toistaiseksi paheksunnan herättämistä täällä. (Hurraa valistuneet pennun hankkijat).

Mutta itse asiaan...

Kuinka pitkäikäinen kaveri akita on? Yritin aiheesta tutuilta kysellä, mutta koska akita on verrattaen uusi rotu maassamme (rotujako 2000) niin tilastoja ei pahemmin vielä ole kertynyt. Kuitenkin jotain karkeaa yleistämistä voidaan tehdä koiranetin tilaston 20 koiran ja puskaradion kautta kuuleman mukaan. Korostan vielä että todellakin karkea yleistys, sillä valtaosa tämän maan akitoista ovat nuoria, koska pentumäärät ovat vasta olleet muutama vuoden nousussa.

Aloitetaan alusta.

Jos pennussa on synnynnäinen vika, se näyttää selviävän vähän alle vuoden ikään. Tämä riippuu tietysti monesta seikasta esim. ongelman vakavuudesta ja voiko ongelmaa lääkitä. Pieni pentu voi pärjätä, mutta kasvaminen yleensä pahentaa ongelmaa.

Seuraava kynnys on 2-3 vuotiaana immuniteetti ongelmat. VKH:n sairastuneista koirista 80% ovat alle 3 vuotiaita. VKH vie koiran nopeasti, mutta riippuu täysin omistajasta miten kauan taudin kanssa taistelee. Amerikassa koirilta jopa poistetaan silmät, jotte elinikä pitenisi, mutta pitää muistaa että tauti ei ole vain silmissä. SA iskee milloin vain ja lievän SAn kanssa koira voi elää veteraaniksi saakka, joten ne eivät tilastoissa näy vielä.

Seuraava kompastuskohta on 6-7 vuotiaat. Tämän iän jälkeen iskee kasvain tai rakenne alkaa pettämään. Tutkimuksen mukaan esim. lonkkien kunto vaikuttaa selvästi odotettavaan elinikään. Akita on varsin kookas koira ja isot koirat keskimäärin elävät lyhyemmän elämän kuin ihan pikku piskit.

Vanhimmat tilastossa näkyvät koirat ovat olleet yli 10 vuotiaita. Mutta tiedän että reippaasti vanhempia koiria yhä tassuttelee seurassamme.


Jos loppuun saa esittää taas toiveita, niin olisi kiva jos enemmän tietoja koirien kohtaloista tallennettaisiin koiranettiin. Tiedän että surun hetkellä tämä ei ole ensimmäisenä mielessä, mutta tämä antaa tärkeää tietoa rodusta. Ainakin osaisi pennun ostajalle antaa edes jonkinlaisen arvion kuinka pitkäikäisen kaverin voi saada.

Nami eli lopetustuomion jälkeen vielä 3kk tiukan ruokavalion ja lääkkeiden avulla.

Pohdintaa

Sansa kartoitettiin MyDogDNA:n paketilla jo pilotti vaiheessa, melkein vuosi sitten ja siitä saakka tietojen päivityksia on odotettu aina yhtä innolla. Kyllähän testi kertoi kaikkea pientä kivaa omasta koirasta, mutta eipä mitään mullistavaa. Ehkä joskus meillä on kunnon arvio koirien riskistä SA:n ja VKH:n kanssa.. Toivossa on hyvä elää..

Kuitenkin itseäni kiinnostaa miltä rodun tilanne näyttää. Aika hyvin koiria onkin testattu ja onneksi myös ulkomaalaisia, niin eivät kaikki ole lähisukua keskenään.

Tänään näin yhteenvedon tutkittujen rotujen heterostygotiaprosentti määristä. Akitalla 20,6% , Karjalankarhukoiralla 30,3%. Ja etenkin tämä vertailu iski meikäläiseen. Karjalankarhukoiraa on parjattu melko sisäsiittoiseksi roduksi, jopa väitetty että koirat ovat melkeimpä serkkuja toisilleen. Ja silti niiden heterostygotiaprosentti on korkeampi kuin akitalla.... HUH.

Suljetussa populaatiossa sukusiitos asteet voivat vain nousta. Karhukoirilla on pitkä, tunnettu ja kirjattu sukupuu. Akitoilla tietokannassa on paljon tuontikoiria, joilla näkyy vain 3 sukupolvea. Se mitä on tapahtunut juuri tämän 3 sukupolven takana jääkin salaisuudeksi. Akitojen tilanne sukusiitosastetta katsoessa  näyttää paremmalta, vain sen takia että tietoja ei ole kirjattu eikä siis laskettu. Arvot ovat todennäköisesti paljon karummat kuin mitä nyt on tiedoissa.

Juurikin alhainen heterostygotia luku kertoo totuuden ja näyttää, että metsään ollaan menossa. Hälytyskellojen pitäisi todellakin soida sillä akitalla oli yhteenvedon alhaisin heterostygotiarvo...

Toinen mielenkiintoinen on kromfohrländer-rotuiset koirat. Näiden heterostygotiaprosentti (21,3) on aika lähellä akitaa ja tälle rodulle on jo aloitettu risteytysprojekti. Nämä kartoituksesta saadut tulokset puoltavat vahvasti roturisteytyksen tarvetta myös akitalla. Risteytyksen vaikutukset näkyvät hyvin heterostygotiakäyrällä, etenkin ländereillä, joilla on kaksi selvästi eroavaa piikkiä. Myös akitalla blendit (amerikan akitaa mukana), muodostavat oman pikkupiikin muiden akitojen eteen.

Postin pitäisi piakkoin tuoda testipaketti myös Spartalle. Mietin kauan kannattaako Spartaa edes testata, mut ompahan yksi koira lisää tilastoissa. Testi on kuitenkin melko suolaisen hintainen, niin ymmärrän hyvin miksi jokaista koiraa ei haluta testata, mutta mielestäni kannattaa vakavasti harkita  jalostukseen tarkoitettujen koirien testaamista. Breeder työkalu ei vielä ole koirien määrän vuoksi kovinkaan hyödyllinen, mutta parhaimmillaan voi auttaa kahden sulhasehdokkaan välillä valitsemisessa (etenkin jos kaikki koirat olisivat näkyvillä!). Paketin hyödyt kuitenkin kasvavat jokaisen kartoitetun koiran myötä.

Ja Geenipankkia ei saa unohtaa! Näytteiden luovutus tutkimustyöhön on askel kohti terveempää rotua.

Kuulumisia

Viikonloppuna kävin Akita ry:n Sawopäevilla aina Iisalmessa saakka. Matkaa oli vain 450km, mutta onneksi tykkään ajella pitkiä matkoja. Täytyy kehua, että maisemat olivat matkan arvoiset.

Sansa kokeili ensimmäisen kerran verijälkeä. Jälki oli typylle hyvin jännittävä, typy oli jännittynyt ja välillä piti haukahdella epäilyttäville katselijoille. Mutta hienosti meni ensimmäiseksi jäljestykseksi. Varmasti harrastusta jatketaan muidenkin koirien kanssa.

Sansan näyttelyt ovat alkaneet varsin mallikkaasti, ei voi kun olla tyytyväinen. Iso kiitos kaikille jotka kehänreunalla neuvovat ja opastavat kokematonta handleria. Lisäksi sain hyvän neuvon jolla sain typyn lopettamaan peitsauksen, kiitokset Asta!

Valitettavasti olen kuullut myös huonoja uutisia. Useampia koiria on sairastunut SA:han, ja sairastapaukset tulevat vaikuttamaan kasvatussuunnitelmiini. Sansan mahdollinen pennutus siirtyy vielä myöhemmäksi, jotta riskejä voitaisiin arvioida kunnolla. Pentuja miettitään kunnolla vasta kun ikää on neljä vuotta. Lisäksi sopivan uroksen löytäminen on melkoinen haaste. Katsotaan mitä tässä ajankuluessa keksitään.

Paras neuvo kasvatuksessa tuntuukin olevan: odota ja katso. Tässä huonojen uutisten aallossa on tullut myös pohdittua koirien jalostusiän nostamista, pentuemäärien rajoittamista ja kuinka tärkeää avoimuus kasvatuksessa on. Yksikin sairastuminen heijastuu todella moneen koiraan. Puhumattakaan siitä miten raskasta sairaan koiran hoitaminen on omistajalle.

Paljon voimia sairastuneiden koirien omistajille. Toivottavasti näistä koirista saadaan talteen verinäytteet tutkimusta varten, jotta tälle ikävälle sairaudelle löydettäisiin apua. Jokaisen akitan näyte on erittäin tärkeä. Akita yhdistyksellä on avoin lista, johon toivottavasti jokainen sairastunut koira lisätään. Yhdistyksen kautta saa myös tukea ja hoito-ohjeita.

Toivon puutetta

Joulukuussa 2012 akitoilta oli kerätty 70 näytettä koirien geenipankkiin. Määrä on mukava, mutta vaatimaton, koska vuosittaiset rekisterimäärät ovat olleet kymmeniä pentuja. Toivoinkin, että omistajat kävisivät ahkerammin näytteitä koiristaan antamassa.

Näytteet ovat äärimmäisen tärkeitä rodun tulevaisuudelle. SA tutkimus käynnistyy heti, kun näytteitä on saatu tarpeeksi. Tämä tarkoittaa vähintään 50 tervettä ja 50 sairasta koiraa. Määriä ei saada kasaan, jos omistajat ja kasvattajat eivät näe pienen teon merkittävyyttä. Suomesta saataisiin varsin helposti terveistä, ja valitettavasti myös sairaista, näytteitä tutkimukseen.

Tänään geenipankin tilanne päivittyi ja petyin, koska näytemäärä on nyt 76 koiraa. Näistä 6:sta uudesta yksi on oma koirani Sansa ja muut tuntemiani koiria. Tämä kertoo sen, että viesti näytteiden tärkeydestä ei ole vieläkään levinnyt akitojen omistajille.

Sa on rodulle todellinen riesa. Eikä siittä päästä eroon istumalla pää pensaassa ja hokemalla, että ongelmaa ei ole. Ainut todellinen edistys askel koko rodun terveydelle on näytteen luovutus tutkimukseen. Jokaisen kasvattajan tulisi puhua kasvattiensa omistajille näytteiden luovutuksesta tai ottaa pennuista näytteet pentutarkastuksen yhteydessä.

Näytteen ottaminen ei ole kallista, tai koiralle haitallista (edes karvoja ei tarvitse ajella), eikä liity mitenkään rotuyhdistysten toimintaan. 

Kuvan kippuroista näytteet ovat jo pakkasessa! Samoin jokaisesta kasvattamastani koirasta lähtee näytteet jo pentutarkin yhteydessä. Vaatikaa samaa oman koiranne kasvattajalta!

Kennelnimi!

Kyllä siinä kestikin! :D Marraskuussa käytiin kasvattajan peruskurssi, joulukuussa nimeä anottiin ja nyt kesäkuun alussa nimi sitten myönnettiin. Huh. En ole maailman kärsivällisin ihminen, joten odottaminen oli yhtä tuskaa.

Mutta nythän se todellinen odottaminen ja jännittäminen alkaa kun odotellaan Sansan aikuistumista. Mielellään venyttäisin pennuttamista yli kolme vuotiaaksi ja kun akita on kyseessä, niin vaikka mitä ehtii tuossa ajassa tapahtua. Toivotaan kuitenkin parasta.

Rakentelin myös kotisivuja, jotka ovat yhä kesken. Mutta ehkä uskallan osoitteen täällä jo julkistaa, niin uteliaimmat pääsevät niihin tutustumaan. Rakentavaa palautetta otetaan myös vastaan ennen kuin kotisivut liitetään akita ry:n kasvattaja listalle.

http://frostladyskennel.wordpress.com/

Ensilumi

Livahdin viikon lomalle Satakuntaan maaseudulle rentoutumaan ja tasaamaan Helsingissä kiristyneitä hermojani. Kemian tentti vaati veronsa ja oli ihanaa vain olla lukematta tai laskematta mitään. Koiratkin saivat painaa pitkin peltoja vapaasti ja myöskin päästellä höyryjä.

Kävin myös tutulla eläinlääkärillä käymässä pitkästä aikaa. Spartasta otettiin vähän verta ja postitin näyteputken Hannes Lohen geenipankkiin talteen.  Jokaisen akitan näyte on tärkeä, jotta saataisiin kattava kuva rodun tilanteesta ja ehkä jokupäivä löydettäisiin apua rodun ongelmiin. Olenkin päättänyt, että jokaisesta omistamastani ja tulevaisuudessa kasvattamastani akitasta lähtee geenipankkiin näyte. Spartasta oli hyvä aloittaa.

 Halla pääsi myös metsälle. Isän kanssa kävivät kiertelemässä, mutta saalista ei löytynyt. Olin aiemmin päivällä nähnyt pellonreunasta lähtevän isomman linnun, jonka perään koira innokkaasti lähti. Mutta myöhemmin kun pääsiin aseen kanssa perään, lintua ei enää löytynytkään. Enempää ei ehditä lintumetsälle, joten ei saalista Hallalle. Noh, ainakin tyttö toimii, sillä linnut ja oravat kyllä etsitään ja haukutaa, jos niitä alueella on. Ensi vuonna asun jo Helsingin ulkopuolella, joten metsällekin päästään enemmän. Ja saataisiin vihdoin Mejä tai jälki harrastus käyntiin..

Tänä viikonloppuna oli myös vihdoin kasvattajan peruskurssi. Kurssi oli ihan mukava. Yllätyin kuinka paljon luonnetta korostettiin jalostusvalinnassa. On erittäin totta, että hyväluonteisin terveysongelmia jaksaa hoitaa kauemmin ja vihaista tai arkaa koiraa on todella vaikea ja raskas pitää etenkin kaupungissa. Onneksi minulla on kaksi tervepäistä ja kilttiä koiraa. Halla kyllä haukkuu ja on ylienerginen, mutta onko tämä metsästyskoiralle virhe? Noh, kurssi on läpäisty ja nyt pitää keksiä kennelnimi.

Blogin ulkomuoto tulee hieman muuttumaan, jotta tämä toimisi myös tulevan kennelini kotisivuina. Ainakin näin toiminnan alussa en usko kunnon kotisivuja tarvitsevani. Ensimmäiseen omaan pentueeseen on kuitenkin vuosia aikaa. :D