Tunnelmat ovat varsin matalalla. Spartahan on, perheen kieroutuneen huumorin vuoksi, ollut sinus leikkauksesta asti lempinimeltään rakas maanantai kappale. Tätä ei saa ymmärtää nyt väärin. Sparta on äärettömän rakas kaikille. Se on monessa mielessä täydellinen meikäläiselle, mutta terveydessä voisi olla parannettavaa.
Spartan ruoka sisältää tästä lähin vain peuraa ja perunaa. Muita aineksia lisäillään kun oireet helpottavat. Ostin sopivia nappuloita ja lihan etsintä on käynnissä. Pakko sanoa että koira ei ainakaan ole muutoksesta yhtään innoissaan. Sparta on kiltti potilas kuten aina, mutta selvästi inhoaa lääkkeitä.
Eipä tämä ole helppoa omistajallekaan. Aina iskiessä antibioottia tuon koiran kitusiin saan väläyksen Namista - ei yhtään kiva juttu. Sairaan koiran hoitaminen on raskasta. Etenkin itselle Spartan huono ruokahalu iskee pahasti. Muistot Namista ovat liian pinnalla.
Spartan tilanne saa minut vilkuilemaan Sansaa eritavalla. Tuon likan on syytä pysyä terveenä. Kolmas kerta toden sanoo, vai miten se meni? Taloon myös piti tulla uusi akita tyttönen, mutta pieni osa minusta tahtoisi kiskoa hätäjarrua niille suunnitelmille. Mitä jos Spartaa ei saada kuntoon tai Sansakin sairastuu? Silloin olisi jo rodunvaihdon aika.
Kaikesta huolimatta periksi ei anneta. Nyt vain pitää löytää tuolle pojalle sopiva ruoka. Sparta myös lopultakin tällä viikolla steriloidaan. Eli ei vahinkopentuja meille.
Jalostukseen ei todellakaan pitäisi käyttää allergisia tai mysteerisesti kutiavia koiria, tai edes koiraa joka syö jotain erikoisruokavaliota.
