sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Blogi hiljenee

Lopettelen blogin kirjoittamista ja keskityn enemmän kotisivujen päivittelyyn. Turhaa kirjoitella samat jupinat kahdesti. Varmasti monet täällä olevat ärinät, jalostuspropaganda ja yms. p*skanjauhanta tulee siirtymään kotisivuilleni josta niitä voi yhä käydä lukemassa.  ;)

Ja tulkaa ehdottomasti puhelemaan kehän reunalle, tai missä vain törmäillään.


Hyvää joulua ja uutta vuotta!



torstai 19. joulukuuta 2013

Pohdintaa

Sansa kartoitettiin MyDogDNA:n paketilla jo pilotti vaiheessa, melkein vuosi sitten ja siitä saakka tietojen päivityksia on odotettu aina yhtä innolla. Kyllähän testi kertoi kaikkea pientä kivaa omasta koirasta, mutta eipä mitään mullistavaa. Ehkä joskus meillä on kunnon arvio koirien riskistä SA:n ja VKH:n kanssa.. Toivossa on hyvä elää..

Kuitenkin itseäni kiinnostaa miltä rodun tilanne näyttää. Aika hyvin koiria onkin testattu ja onneksi myös ulkomaalaisia, niin eivät kaikki ole lähisukua keskenään.

Tänään näin yhteenvedon tutkittujen rotujen heterostygotiaprosentti määristä. Akitalla 20,6% , Karjalankarhukoiralla 30,3%. Ja etenkin tämä vertailu iski meikäläiseen. Karjalankarhukoiraa on parjattu melko sisäsiittoiseksi roduksi, jopa väitetty että koirat ovat melkeimpä serkkuja toisilleen. Ja silti niiden heterostygotiaprosentti on korkeampi kuin akitalla.... HUH.

Suljetussa populaatiossa sukusiitos asteet voivat vain nousta. Karhukoirilla on pitkä, tunnettu ja kirjattu sukupuu. Akitoilla tietokannassa on paljon tuontikoiria, joilla näkyy vain 3 sukupolvea. Se mitä on tapahtunut juuri tämän 3 sukupolven takana jääkin salaisuudeksi. Akitojen tilanne sukusiitosastetta katsoessa  näyttää paremmalta, vain sen takia että tietoja ei ole kirjattu eikä siis laskettu. Arvot ovat todennäköisesti paljon karummat kuin mitä nyt on tiedoissa.

Juurikin alhainen heterostygotia luku kertoo totuuden ja näyttää, että metsään ollaan menossa. Hälytyskellojen pitäisi todellakin soida sillä akitalla oli yhteenvedon alhaisin heterostygotiarvo...

Toinen mielenkiintoinen on kromfohrländer-rotuiset koirat. Näiden heterostygotiaprosentti (21,3) on aika lähellä akitaa ja tälle rodulle on jo aloitettu risteytysprojekti. Nämä kartoituksesta saadut tulokset puoltavat vahvasti roturisteytyksen tarvetta myös akitalla. Risteytyksen vaikutukset näkyvät hyvin heterostygotiakäyrällä, etenkin ländereillä, joilla on kaksi selvästi eroavaa piikkiä. Myös akitalla blendit (amerikan akitaa mukana), muodostavat oman pikkupiikin muiden akitojen eteen.

Postin pitäisi piakkoin tuoda testipaketti myös Spartalle. Mietin kauan kannattaako Spartaa edes testata, mut ompahan yksi koira lisää tilastoissa. Testi on kuitenkin melko suolaisen hintainen, niin ymmärrän hyvin miksi jokaista koiraa ei haluta testata, mutta mielestäni kannattaa vakavasti harkita  jalostukseen tarkoitettujen koirien testaamista. Breeder työkalu ei vielä ole koirien määrän vuoksi kovinkaan hyödyllinen, mutta parhaimmillaan voi auttaa kahden sulhasehdokkaan välillä valitsemisessa (etenkin jos kaikki koirat olisivat näkyvillä!). Paketin hyödyt kuitenkin kasvavat jokaisen kartoitetun koiran myötä.

Ja Geenipankkia ei saa unohtaa! Näytteiden luovutus tutkimustyöhön on askel kohti terveempää rotua.








sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Show must go on..

Näyttelyviikonloppu on ohi ja olipa rankka reissu, vaikka vain kahdessa kisassa oltiin. Oli harvinaisen mukava herätä aamulla ennen normaaleja ihmisiä ja startata auto klo 4 kohti Helsinkiä jumalattomassa myrskytuulessa. Sansa oksensi oikein sulavasti koko matkan Uttiin saakka, jossa suoritettiin takapenkin puhdistus operaatio. En kyllä syytä pentua yhtään, melkoista mutkittelua ajo olikin, kun tuuli olisi mielellään vienyt pikku autoni mennessään.

Perjantai ei sujunut kovin hyvin. Tuomari kuuli iän väärin ja Sansa ei liikkunut kunnolla. Napsahti ensimmäinen EH. Noh, onneksi sisko keräsi potin kotiin. Loppupäivä sujuikin onneksi kojuja kiertelemällä. Näyttelystä lähdin opiskelukaverin luo kahville, josta jatkettiinkin Oulunkylään pikkujouluilemaan muiden opiskelukaverien seuraan. (sauna <3 ).

Lauantai aamulla lähdin vasta 9 aikaan kohti messukeskusta ja huomasin nopeasti jonon ulottuvan Oulunkylään saakka. Painoin kaasua ja ajoin jonon ohi aina Hartwall areenalle. Siellä ei ollut jonoa lainkaan ja ilmainen parkkeeraus. Jotain hyötyä ilmeisesti siittä Helsingissä asumisestakin, ainakin tuntee vähän paikkoja.

Ennen kehää neiti ei halunnut liikkua vieläkään, joten totesin jo, että lähden kotiin. Olen sen verran kilpailuhenkinen, että kehään ei mennä pelleilemään.  Onneksi kuitenkin jäätiin, sillä kehässä typy kulki hienosti paria loikkaa laskematta. ERIn saaminen oli hyvä saavutus, sillä tuomari oli tiukka ja tutki koiria kauan. Ja vaikka Sansa mököttikin kehän reunalla, tuomarille ei haukuttu. Eli ihan tyytyväisiä ollaan kakaran näyttelysuoritukseen.

(c) Sofia Kyrönperä
Mielipiteeni koiranäyttelyistä on kaksijakoinen. Toisaalta tykkään näyttelyistä ja ruusukkeista. On niitä pöllömpiäkin harrastuksia. Kennelliitto saa näistä myös rahaa toimintaansa, jonka vuoksi meillä on maailman paras kennelliitto. Mutta monessa mielessä näyttelyt tekevät hallaa rodulle. Ei pitäisi tuijottaa vain ulkoisia piirteitä, se koira ei kuitenkaan kauaa kehässä ole. Lisäksi sairaskin koira voi pärjätä näyttelyissä, jos vika ei näy ulospäin. Ja sitä voittaja koiraa helposti poljetetaan ihan liikaa, jolloin rodun monimuotoisuus kärsii.

Lisäksi huomasin, että suomalaisten koirien edustus oli aika vähäinen. Oli venäläistä ja kaikenlaista tuontia, mutta missä ne suomalaisten omat kasvatit ovat???

Omia kasvattejani ei varmaan kyllä myöskään nähdä kehässä, mutta se varmasti tulee johtumaan ihan siittä, että oma kasvatustyö ei suosi pörröpäisiä ja sirrisilmäisiä koiria, jotka taas pärjäävät kehässä. Kuten kurssilla sanottiin, jalostukseen ei kannata käyttää koiraa, jos siinä on jokin piirre joka häiritsee. Tasan tarkkaan se häiritsevä piirre löytyy sitten jokaisesta pennustakin. Oli se sitten kamala ilme tai hirvittävän ahtaat takaliikkeet.

Mutta kauneus on todellakin katsojan silmässä. Mielestäni jokainen terve akita on kaunis, pikkuvioista voidaan sitten vääntää kättä tarvittaessa.







maanantai 9. joulukuuta 2013

Talvi on täällä

Tulihan se talvi Lappeenrantaankin ja rytinällä. Kolme päivää putkeen satoi lunta vaakatasossa ja totesin taas auton kaivamisen lumihangesta olevan täällä yhtä hauskaa kuin Helsingissä. Noo, eipä ilman autoakaan tässä ammatissa pärjäisi. Onneksi vanha toyota on luotettava kaveri ja vielä olen joka aamu töihin päässyt.

Sparta kävi lonkkakuvauksissa ja ilokseni voin todeta lonkkien olevan hyvässä kunnossa, eli B/B oli arvosana. Olen tyytyväinen, näillä lonkilla jätkä tassuttelee pitkään ja eläkeläisenäkin pitäisi pärjätä, jos ei mitään ihmeempiä tapahdu. Polvet tutkittiin samalla ne ne olivatkin 0/0 eli terveet ovat. Sekin oli hyvä uutinen. Keväällä tutkitaan vielä Spartan silmät. Tutkimukset tosiaan ovat vain omaa mielenkiintoa ja osa toivetta, että rodun terveystilannetta saataisiin kartoitettua.

Sparta on pärjännyt ilman kiveksiään varsin hyvin. Turkki on mahdottoman tuuhea ja paksu, värikin on ihanan tumman punainen. Väri varmaan johtuu syödyn poron määrästä, mutta ken tietää. Ainut haitta on että nyt ruoka maistuu jätkälle oikein hyvin. Ennen kuppii jätettiin ruokaa, mutta nyt rohmuttaisiin Sansankin kuppi (ja se on virhe). Jätkä jopa kerjää, mitä se ei ikinä ole tehnyt. Tässä pitää omistajankin muistaa vahtia ettei jätkä vaan pääsisi nyt lihomaan.



Messari viikonloppu on ihan kohta ja onneksi hotelli varattuna. Suunnitelmat kuitenkin ulottuvat jo pitkälle ensi vuoteen, näyttelytkin on jo merkitty kalenteriin. Jos kaikki menee kuten on suunniteltu, ensi vuodesta tulee melkoisen kiireinen ja tapahtumarikas vuosi.