Ensimmäinen serti!

Veljeni järjesti häänsä Savonrantaan saakka, joten Itä-Suomeen oli lähdettävä. Sattumalta Joensuussa oli samaan aikaan koiranäyttelyt, joten häiden jälkeisenä päivänä suuntasinkin sinne. Ja kyllä kannatti ajella sateisesta säästä huolimatta.

Sansa nappasi ensimmäisen sertinsä vain pari viikkoa yli 9kk ikäisenä. Hienoa! Ja vaikka Sansa haukahtikin niin, että tuomari ja mie hypähdimme, arvostelu oli oikein mukava, eikä haukkumista mainittu sanallakaan. Haukkumista alan työstämään pois, jotta erikoisnäyttelyssä sujuisi mallikkaasti.

(c) Saija Tenhunen

Muutto Lappeenrantaan myös lähestyy yllättävän nopeasti ja kuulemma töitä riittää. Muuttoa odotan innolla, mutta mukana on ripaus surua. Halla nimittäin jää kotiin vanhempieni luokse äidin seurakoiraksi ja isän metsästyskaveriksi. Zorron menehtyminen kaksi vuotta sitten jätti kotiin tyhjän paikan, jonka Halla täyttää mainiosti. Itselle tulee kyllä ikävä, mutta Halla viihtyy varmasti paremmin maalla, kuin kaupungissa.

Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että minun kotoani vapautuu paikka narttukoiralle. Todennäköisesti tuon paikan täyttää tuonti akita, tai Sansan pentu, mutta nyt katsellaan ja odotellaan miten akitojen tilanne kehittyy seuraavat pari vuotta. 

Seuraava näyttely tosiaan on erikoisnäyttely Heinolassa, jonne otan molemmat akitat mukaan.

Kuulumisia

Viikonloppuna kävin Akita ry:n Sawopäevilla aina Iisalmessa saakka. Matkaa oli vain 450km, mutta onneksi tykkään ajella pitkiä matkoja. Täytyy kehua, että maisemat olivat matkan arvoiset.

Sansa kokeili ensimmäisen kerran verijälkeä. Jälki oli typylle hyvin jännittävä, typy oli jännittynyt ja välillä piti haukahdella epäilyttäville katselijoille. Mutta hienosti meni ensimmäiseksi jäljestykseksi. Varmasti harrastusta jatketaan muidenkin koirien kanssa.

Sansan näyttelyt ovat alkaneet varsin mallikkaasti, ei voi kun olla tyytyväinen. Iso kiitos kaikille jotka kehänreunalla neuvovat ja opastavat kokematonta handleria. Lisäksi sain hyvän neuvon jolla sain typyn lopettamaan peitsauksen, kiitokset Asta!

Valitettavasti olen kuullut myös huonoja uutisia. Useampia koiria on sairastunut SA:han, ja sairastapaukset tulevat vaikuttamaan kasvatussuunnitelmiini. Sansan mahdollinen pennutus siirtyy vielä myöhemmäksi, jotta riskejä voitaisiin arvioida kunnolla. Pentuja miettitään kunnolla vasta kun ikää on neljä vuotta. Lisäksi sopivan uroksen löytäminen on melkoinen haaste. Katsotaan mitä tässä ajankuluessa keksitään.

Paras neuvo kasvatuksessa tuntuukin olevan: odota ja katso. Tässä huonojen uutisten aallossa on tullut myös pohdittua koirien jalostusiän nostamista, pentuemäärien rajoittamista ja kuinka tärkeää avoimuus kasvatuksessa on. Yksikin sairastuminen heijastuu todella moneen koiraan. Puhumattakaan siitä miten raskasta sairaan koiran hoitaminen on omistajalle.

Paljon voimia sairastuneiden koirien omistajille. Toivottavasti näistä koirista saadaan talteen verinäytteet tutkimusta varten, jotta tälle ikävälle sairaudelle löydettäisiin apua. Jokaisen akitan näyte on erittäin tärkeä. Akita yhdistyksellä on avoin lista, johon toivottavasti jokainen sairastunut koira lisätään. Yhdistyksen kautta saa myös tukea ja hoito-ohjeita.