torstai 28. heinäkuuta 2011

Namin villapaita

Koska tavaroitani on kodittomuuteni takia kolmessa eri asunnossa, minulta on koko ajan hukassa jotain. Olin kotona ja tongin taas kaappejani kun vastaan ilmestyi huolellisesti taiteltu nyytti. Se oli Namin villapaita. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta paita tuoksui yhä pikku koissulta.

Namin munuaiset ultrattiin ja koko maha ajeltiin karvattomaksi. Juuri silloin oli hirveät pakkaset ja pikkuisen tuli kylmä. Niimpä mie ja äiti ahersimme yhden illan ja saimme tehtyä villapaidan. Nami ei pahemmin ensin innostunut ajatuksesta, mutta juoksenteli kyllä tyytyväisenä lumihangessa paita päällä. Jopa niin tyytyväisenä, että joskus oli vaikea saada neiti sisälle.


Spartalle villapaita ei mahdu. Hallalle paita on liian iso. Ehkä mie vielä keksin paidalle käyttöä.. 




maanantai 18. heinäkuuta 2011

mökkeilyä

Kaksi viikkoa Helsingissä ja vieläkään koirat eivät ole tottuneet siihen, että mistä tahansa pusikosta voi tulla vastaan mitä tahansa. Mokomat säikkyvät narulla lepattavaa lakanaa, kiljuvia lapsia ja rappukäytävässä haukkuvaa lapinkoiraa. Työpäivän jälkeen molemmat riehuvat patoutunutta energiaa ja kärsivällisyyteni on koetuksella. Ei ole Helsinki maalaiskoirille sopiva paikka. Kaupunkilaiskanit ovat kyllä oppineet juoksemaan karkuun kun me tulemme lenkillä vastaan.

Siispä pyrin karkaamaan maalle aina kun mahdollista. Viime viikonloppuna olimme kaverin mökillä Velkuanmaalla, ihan oikeassa saaressa. Ja koirat saivat remuta vapaasti. Tai Halla sai remuta, Sparta sai olla hihnassa, koska jätkä oli päättänyt yrittää syödä kaverini bordercollien.. Leikki äityi aina liian rajuksi ja pienempi oli pulassa. Eetu ei voinut olla paimentamatta Spartaa ja jätkä ei voinut sietää tuijotusta. Sparta myös ryntäsi pelastamaan Hallaa aina kun pentu kiljaisi. Taitavat jätkä koirapuistoilut loppua tähän.

Molemmat koirat myös uivat mökillä. Kummatkin kannoin ensimmäisen kerran veteen, mutta myös Spartan sain uudelleen uimaan suostuttelun voimin. Kumpikaan ei ole hirveän innoissaan vedestä, mutta edetään hiljalleen. Kyllä olivat pennut väsyneitä kun päästiin takaisin kotiin ja mahat olivat täynnä rannalta löytyneitä hauen leukaa ja selkäruotoja..









Sparta kävi myös match show:ssa pyörähtämässä. Palkkioksi saimme vain sinisen nauhan, mutta minun mielestäni onnistunut reissu kuitenkin. Jätkä käyttäytyi kehässä todella hyvin ja ravisi kauniisti rinnalla. Tuomari vähän aristeli jätkää, kysyi uskaltaako katsoa hampaita ja puheli hermostuneena. Sparta oli oma hassu itsensä. Kyllä tuon kanssa uskaltaa kunnon näyttelyyn lähteä.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Teini-ikä?

Sparta on 5 kuukauden ikäinen ja tähän asti olen voinut käydä jätkän kanssa koirapuistossa aivan rennosti. Jätkä on väistänyt rähinää ja leikkinyt urostenkin kanssa sopuisasti. Nyt on kuitenkin tapahtunut jotain. Muutin Helsinkiin, joten osa muutoksesta menee kyllä uuteen sopeutumiseen, mutta tänään koirapuistossa näin erilaisen jätkän.

Sparta ja Halla juoksivat kilpaa pienemmän terrierin (narttu) kanssa. Narttu oli ärhäkkä ja komensi, mutta leikit sujuivat hyvin. Annoimme luvan ison kultaisen noutajan (uros) tulla puistoon ja kaikki sujui hyvin, vähän aikaa. Huomasin että jätkä varoi noutajaa, haisteli kyllä, mutta oli vähän epäluuloisen näköinen. Sparta leikki pienemmän kaksikon (Halla & terrieri) kanssa, mutta varoi menemästä liian lähelle noutajaa. Sparta pari kertaa kävi noutajan vieressä "vertailemassa". Minusta näytti että jätkä arvioi kumpi olisi isompi ja vahvempi, joten komensin tiukasti jätkän pois pullistelemasta. (Noutaja oli todella iso uros, joten Sparta oli paljon pienempi. ) Kerran noutaja nousi Spartan päälle, mistä jätkä ärähti, mutta tilanne jäi huomautukseen. Noutaja käveli rennosti pitkin puistoa ja Sparta tyytyi pitämään välimatkaa. Puistoon tuli myös yksi narttu lisää ja taas jätkän häntä heilui iloisesti.

Hajut kiinnostavat Spartaa myös ihan hirmuisesti. Ruohoja ja hajuja myös maistellaan.

Osansa on myös tällä muutolla. Mörköjä tuntuu vaanivan jokapuolella.. Mutta siittä lisää myöhemmin.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Kaksi koiraa, yksi nainen

Isäni mielestä on hulluutta pitää kahta koiraa ja tästä kuulen aina kun käyn kotona. Mitään kunnon selitystä tälle ongelmalle en ole saanut, muuta kuin että se on hölmöä. No, minä en ole koskaan pahemmin isä mutinoita kuunnellut, mutta voisin kertoa miten elämä kahden koiran kanssa sujuu.

Nami opetti Spartalle esimerkillään, miten istuttiin bussissa ja autossa. Matolääkkeiden yms. antaminen Spartalle sujuu todelle helposti, koska jätkä aina ihmetteli mitä syötän toiselle.

Nyt Sparta toimii esimerkkinä Hallalle. Pikku neiti seuraa koko ajan mitä jätkä tekee ja miten. Halla alkaa oppia miten autossa istutaan ja jos tapahtuu jotain yllättävää, se vilkaisee ensimmäisenä Spartaa. Ja Sparta katsoo minun reaktioni. (Tämä heijastuu myös niin, että jos olen epävarma, se siirtyy Spartaan ja lopulta Hallaan. Jos minua ärsyttää -> Sparta alkaa hepuloimaan -> Halla riehuu.)

Halla ja Sparta muodostivat lauman. Jos minä en ole ulkona pomona, niin kaksikko lähtee seikkailemaan omin päin. Kaksikko on jo pari kertaa seikkailleet aika kauas pelloille tutkimaan, mutta palaavat kun pomo käskee. Nyt jätkä on kiinni ulkona ollessaan, ettei opi karkailemaan.

Kaksikon touhuja on ilo seurailla.

Selvästi Koira Kuiskaaja telkkarissa
Niin ja nyt ollaan päästy pois Forssasta Helsinkiin. Asunto asioiden hitauden takia asun kaverini kämpässä, kunnes saan oman kämpän. Tosin ehkä jo vuoden vaihtuessa voin muuttaa maalle oikealle maatilalle! JEE! Yksi lisä syy odottaa syksyä. (Pakastimesta alkaakin peuranlihan olla loppu...)