Käytiin tutun seuran kera Virossa Tallinnassa koiranäyttelyssä piskien kanssa. Kokeiltiin miten pärjätään ilman autoa ja hyvinhän se meni. Kuljettiin siis laivaan samaa reittiä muiden kanssa ja koirat suoraan hyttiin. Koirat menivät hyvin, Sansa jostain syystä olisi halunnut juosta pitkin pitkiä käytäviä. Ihme innostus iski. :)
Hotelli löydetiin, vaikka tulostettu kartta oli vähän epäselvä ja hotelli itsessään oli ihan kiva. Vähän ahdasta, mutta siihen on jo totuttu. Onneksi mukana olleet koirat tuntevat jo toisensa niin hyvin ettei niitä tarvitse murehtia. Aamulla tilasimme taksin ja kurvasimme Saku hallille. Ihastuin itse näyttelypaikkaan todella paljon. Pienehkö pyöreä halli, jossa oltiin kuin ison kupin pohjalla, kun katsomo kirsi ylhäällä. Ja tortillat olivat isoja ja halpoja.
Virosta ei tullut kummoisia tuloksia, se oli odotettavissa kun ilmottautuneita akitoja oli jopa 15, mutta tulipa käytyä. Mietin jo vakavasti jatkaako lainkaan näitä reissuja kun aina tyhjin käsin saa palata kotiin. Onneksi ei annettu periksi vielä.
 |
| (c) Sofia K. |
Seuraavaksi olikin Ruotsin reissu Strängnäsiin. Lähdettiin taas samalla väellä ensin kohti Turkua ja sieltä huonosti katsottujen aikatualujen vuoksi liian aikaisin kohti laivaa. No, onneksi omistajilla on yhtä huono huumorin taju, joten aika kului verrattaen nopeasti. :)
Laiva reissu meni hyvin, vähän yllättäen laiva oli täynnä koiria, mutta eipä se haitannut. Tukholmassa arvasin tietöiden aiheuttavan harmia, mutta paremmin pärjäsi kun unohti navin ohjeet ja seurasi muuta liikennettä ja moottoritielle ohjaavia kylttejä. Kyllä Tukholmassa ajelu sujuu hyvin jos on ajellut Helsingin keskustassa. Tosin omaa kokemusta löytyy Amerikan puolelta, niin hermot pitivät.
Näyttelypaikalle oli helppo löytää, tosin raha-automaatteja on harvassa, joten kruunuja kannattaa hakea ennen nättelypaikkaa. Me seikkailimme tovin automaatin perässä. Itse näyttely paikka oli oikein kiva. Iso valoisa halli.
 |
| (c) TL |
Vähän jännitti, koska vastassa oli toinenkin avoimen luokan narttu ja sitten vielä inttivalio. Olin luottavaisin mielin, koska Sansalla oli viimeaikoina mennyt Suomessa näyttelyissä hyvin ja typy oli täydessä karvassa. Mutta kun urokset kävivät kehässä vain kääntymässä, alkoi todellinen jännitys.
Tuomari juoksutti paljon edes takaisin ja kävi monta kertaa katsomassa koiran ilmettä. Myös harjoittelija tuomari kävi tyttöä silittämässä. Kovasti tuomarit puhelivat, valitettavasti en ymmärtänyt sanaakaan. Tuomarin käsimerkkejä seuraamalla pärjättiin ja kehäsihteeri ohjeisti hyvin englanniksi.
Ja hyvinhän se meni. Ensin riemuitsin SA:sta, sitten juostiinkin inttivalion kanssa kilpaa kehässä ja lopuksi tuomari tulikin kättelemään ja ruusukkeita alettiin iskeä käsiin. Saatiin kotiin tuomisiksi serti, roppi ja cacib. Kyllä hymyilytti.
Päätettiin seuran kanssa jättää ryhmäkehät välistä ja lähdettiin seikkailemaan. Tukholmassa tuli pyörittyä melkoisesti. Isoperseinen farmari ei ole paras auto ahtaaseen ydinkeskustaan ja totesin että kadun viereen parkkeeraaminen ruuhkassa ei onnistu. Onneksi löydettiin parkkihalli, johon auto saatiin. Aika kului hyvin koiraystävällisessä BrewDogin baarissa. Koirat saivat pekonia ja omistajat matkaevästä. Paluumatka sujuikin jo rutiinilla. Ihan kuin oltaisiin enemmänkin matkustettu.
 |
| (c) Sofia K. |
Lopuksi niitä huonoja uutisia. Nuoria akitoja tuntuu nyt tippuvan kuin kärpäsiä. Yksi meni trombosytopeniaan (verihiutaleiden vähyys), yksi lonkkadysplasiaan ja kaksi on lopetettu agressiivisuuden vuoksi. Yksi vanhempi koira kuollut ehkä epilepsiaan, mutta oli myyty ulkomaille niin tiedot ovat hatarat. (Edit, vikana ilmeisesti oli munuaiset, ei epilepsia).
Tässä huomaa että nämä (korvaus-)asiat voi hoitaa hyvin, huonosti tai erittäin huonosti. Kaikkia näitä kolmea toiminta tapaa on nyt nähty. Viimeisimmäin, se päin persettä hoidettu, on aiheuttanut itselle lähinnä motivaatiota valmistua yliopistosta. (Pieni lisäys: omien koirien kasvattajat ovat hoitaneet korvaustilanteet asiallisesti, niistä ei ole nyt kyse. Tosin voin suositella, että heiltä voi kysyä neuvoa näihin ikäviin tilanteisiin. Vaikka tilanteet ovat kipeitä kaikille, niin näistä on mahdollista selvitä polttamatta siltoja kokonaan takanaan.)
Avoimuus on hyvästä, mutta omalla suljetulla naamakirjasivulla ilmoittelu ei ole avoimuutta nähnytkään. Toivoisin että tälläisiä terveys uutisia varten löytyisi jokaiselta kasvattajalta jonkinlainen yhteenveto sivu pennuista, jonne olisi kaikki tieto kirjattu. Uutisten sekaan heitetyt ilmot hukkuvat kaiken muun sekaan. Ja tietty on kaikille julkinen Kennelliiton koiranetti, johon voi tallentaa jokaisen lopetetun koiran kuolinsyyn.
Uskon että lopetetuissa pennuissa on suoraa epäonneakin, mutta ehkä pitäisi oikeasti miettiä niitä pennun ostajia. Omistaja lopulta tekee sen raskaimman päätöksen luovuttaa.
Nuoria koiria ei kannata poljettaa sarjassa ennenkuin tiedetään mitä ensimmäisestä pentueesta tulee. Ja niiden saatujen tulosten perusteella kannattaa kyllä miettiä tulevaa uudelleen.
Ja loppuun huomautus:
Eläinsuojelulaki kieltää jalostuksen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa sen terveydelle tai hyvinvoinnille.
