Jalostusneuvojien jatkokurssi 2015

Ne, jotka ovat kennelin sivuja seuranneet tietävät jo ettei pentuja hyvästä yrityksestä huolimatta tullutkaan. Pettymys oli suuri, mutta ei nyt ihan (melkein kuitenkin) maailman kaatava juttu. Tässä alkaa jo olla tottunut siihen ettei omat suunnitelmat onnistu tämän rodun kanssa.

Koska yhtäkkiä olikin suunnitelmissa vapaata, lähdin Kennelliiton järjestämälle jalostusneuvojien jatkokurssille. Visiitistä tuli päivän pidempi, kun jo perjantai meni yliopistolla proffan kanssa gradua vääntäessä. Ei siinä, kerrankin oli seuraa melkein 5h ajomatkalla.

Itse kurssiin, niin luentorunko oli erittäin lupaava. Kaikkea kivaa oli luvassa. Petyin kyllä kun lopulta aiheista oli vain pinta silaus, esim. rakenne ongelmissa keskityttiin taas lyttykuonoihin. (Veljellä on raskanbulldoggi ja sen ongelmat ovat harvinaisen selvät). Onneksi vähän käsiteltiin polvia, joten uuttakin tuli opittua. Sinänsä ajankohtaista akitallakin, että tulevaisuudessa polvia tutkitaan todennäköisesti enemmän. Seurailkaahan uutisia.

Liike- luennosta tuli kirjoiteltua paljon. Aika paljon samaa on muillakin koirakursseilla ja aina lähdetään liikkeelle aivan perusteista, mutta itse tykkään tästä aiheesta aina. Akitankin pitäisi pystyä liikkumaan terveesti ja helposti. Kuten jokaisen koiran. Huolestuttavaa miten äkkiä rakennevirheestä tuleekin rotuominaisuus. Paskat liikkeet eivät saa muuttua akitalle tyypillisiksi!

DNA-tutkimusta koskevalla luennolla käytiin lähinnä läpi, ettei nyt hypetyksessä suljeta kaikkia koiria pois jalostuksesta minkä tahansa geenivirheen vuoksi. Tieto lisää tuskaa.

Sunnuntai olikin paljon roturisteytys asiaa. Mikä herätti paljonkin ajatuksia, mutta tästä myöhemmin lisää (toivottavasti). En salaa omaa mielipidettäni, että tämä rotu tarvitsee epätoivoisesti risteytyksen (jopa useamman) taistelussa SA:ta ja VKH:ta vastaan.

Loppupäivän pohdin lähinnä koko koiraharrastustani. Voinko edes kasvattaa koiria, jos en voi olla edes vähän varma että ne pysyisivät terveinä, normaaleina koirina? En kyllä kasvata pentuettakaan, jos en itselleni enää akitaa uskalla ottaa.

Rodun vaihdon paikka?

Rodun tulevaisuus?

Uusia tuulia

Viimeinen yliopistokevät on käynnissä ja valmistuminen siintää (ei niin kaukana) tulevaisuudessa. Gradunkin kanssa on lopultakin editystä, ehkä jopa syksyn tullen pääseen lopultakin koodaamaan ja analyysejä vääntämään. Aiheena luonnollisesti rakkaat lampaat. Kandin paperit on melkein hyppysissä, kunhan saisi viimeiset kurssit kasaan ja roikkuvat tehtävät palautettua.

Mikä tärkeintä: muutto päivä on lyöty lukkoon! Toukokuun lopussa tämä likka karistaa Helsingin tomut ja karkaa takaisin maalle. Tarkka uusi osoite ei ole vielä selvillä, muuttosuunta riippuu siittä mistä saan töitä. Eli töitä etsitään koko ajan. Kokonaan Helsingistä en kuitenkaan eroon pääse, sillä pari maisterivaiheen kurssia jää vielä syksyä odottamaan.

Koira suunnitelmiakin on. Sansan ensimmäinen näyttely on Lahdessa toukokuussa. Sen jälkeen taas odotellaan, että typylle kertyy ikää, jotta päästään aloittamaan kunnolla näyttelyiden kiertäminen. Ja kaukana joulukuussa on Pohjoismaidenvoittaja näyttely. Isoissa näyttelyissä käyminen on hauskaa ja tunnelma on kohdallaan.

Spartaa tuskin kehässä enää nähdään. Onnistuin mokaamaan Jämijärven näyttelyiden ilmoittautumisen, joten sekin jäi nyt välistä. Ei sinänsä harmita ihan hirveästi, koska jätkän tassut alkoivat jälleen oirehtia. Todennäköisesti jätkällä on jokin allergia, mutta tarkempi määritys pitää vielä selvittää. Spartaa tuskin harmittaa kotikoiran rooli. Kunhan asumisjärjestelyt saadaan kuntoon, niin pitää etsiä alueelta Mejä kurssi tai kerho.

Hallan kanssa käydään konekarhua kokeilemassa huomenissa Akita yhdistyksen talvipäivillä. Ihan mielenkiinnolla odotan millaisen metelin likka nostaa. Karhumetsälle en ole likan kanssa siis lähdössä, ihan Hallan luonnetta testissä arvioidaan. Mutta testistä lisää erikseen.

Ja viimeisenä koulutusinfoa, eli olen osallistumassa huhtikuussa jalostusneuvojien peruskurssille. Kurssin sisältö vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja toivon oppivani uutta. Ainakin saan koiramaailman näkökulman jalostus asioihin, jotan saa nähdä pehmentyykö asenteeni, vai saanko tukea kriittisyyteeni. Tiedän olevani mielipiteissäni jyrkkä, joten viikonloppu aiheesta keskustellen on ihan ajankohtainen.