koirapuistoilua

Lopultakin löysin Forssan koirapuiston ja sehän on ihan kävelymatkan päässä. Spartan kanssa ollaan nyt todella usein käyty siellä kummastelemassa vieraita koiria. Toiveena se että vieraista koirista ei tarvitsisi sitten puiston ulkopuolella innostua. Ja toisena toiveena, että jätkä säilyisi sosiaalisena murkkuiän ylikin. (Saahan sitä toivoa.)

Pienten koirien kanssa jätkä pärjää hyvin. Painitaan ja kisaillaan. Mutta Spartan lempi kavereita ovat isot nartut. Mitä isompi sen parempi. <3 Jätkä on leikkinyt irlanninsusikoira-rotikka seikoituksen ja tänään cane corson kanssa. Minua hurja koko ero hieman hirvittää, kun jätkä on kaksi kertaa pienempi. Mutta Sparta on aivan innoissaan. Näkyy kyllä että jätkällä on iso ego, sillä se yrittää komentaa ja kiipeää narttujen niskaan pureksimaan korvia ja roikkuvia huulia. Corso nautti selvästi painimisesta jätkän kanssa, eikä välittänyt yhtään vaikka jätkä istui sen päällä ja sen korvia pureskellen. Pari myös kirmaili pitkin puistoa ja corso oli innoissaan kun oli Spartaa nopeampi. :D Toivottavasti törmätään vielä tuon corson kanssa puistoon samaan aikaan.

Törmäsin tänään myös kahteen poikaan. Rotua kyselivät innoissaan ja into vain kasvoin kun sanoin jätkän olevan Akita. "Se on hopeanuoli-koira! Ihan oikea hopeanuoli!"

Spartan hopeanuoli-poseeraus