Akitat geenipankkiin

Kaikki mukaan näytteiden keruu talkoisiin!

Osallistuminen tutkimukseen on helppoa.

Yksinkertaisinta on osallistua joukkonäytteenottoon, jossa järjestäjät huolehtivat kaikista käytännönasioista. Koiran omistajan tulee vain ilmestyä paikalle koiransa kanssa, mielellään täytetyn osallistumislomakkeen kanssa. Akita ry. järjestää pienempiä näytteenottotilaisuuksia yleensä tapaamisten yhteyteen. Suurista näytteenotoista tiedotetaan yleensä laajasti sosiaalisen median välityksellä. Joukkonäytteenottoon osallistuminen on ilmaista.

Verinäytteen voi ottaa myös eläinlääkärin vastaanotolla. Mukaan tarvitset koiran ja täytetyn näytelomakkeen, jonka saa tulostettua osoitteesta: http://www.koirangeenit.fi/osallistuminen/lomakkeet/. Verta otetaan 3ml EDTA-putkeen. Putkeen merkitään koiran virallinen nimi tai rekisterinumero tai molemmat.

Verinäyteputkilo kääritään paperiin ja suljetaan pieneen pussiin. Tämä pussi viedään postin toimipisteeseen ja pakataan huolella, jotta se kestäisi matkan. Näyte postitetaan heti ja jos tämä ei ole mahdollista, voidaan näytettä säilyttää esimerkiksi viikonlopun yli jääkaapissa. Muistathan postittaa lomakkeen näytteen matkassa! Samaan pakettiin voi liittää koiran saamasta diagnoosista kopion. Näytteenotto eläinlääkärillä maksaa eläinlääkärin palkkion + postituksen 3e.

http://www.koirangeenit.fi/ osoitteesta löytyy lista eläinlääkäreistä, jotka ottavat näytteen ilmaiseksi kätevästi vaikka rokotusten tai muun käynnin yhteydessä.Osoite vie koirien geenitutkimuksen sivulle, jotka kannattaa lukaista läpi.

Akitalla tutkimukseen sopivat etenkin autoimmuniteettisairaudet SA ja VKH. Valitettavasti autoimmuniteettisairauksien selvittäminen vaatii paljon näytteitä. Näytteiden kokoon saamisessa yksittäisen koiranomistajan asema on merkittävä. SA tutkimus käynnistyy heti kun näytteitä on kerätty tarpeeksi. 

Jokaisen akitan näyte on tärkeä. 

 

Erittäin tärkeitä ovat sairaiden koirien ja niiden lähisukulaisten näytteet. Tutkimukseen tarvitaan myös terveiden koirien näytteitä kattavan verrokkiryhmän kokoamiseksi. Mitä enemmän näytteitä, sitä enemmän geenitutkimus voi meille kertoa ja olla avuksi. Koiran ikä ei ole este, aivan luovutusikäisistäkin pennuista voidaan näyte ottaa. Kasvattaja voi antaa näytteet koko pentueesta kerralla pentutarkin yhteydessä.

Vuodenvaihteeseen mennessä akitojen näytteitä oli kasassa 70kpl.  Aktiivisten koiranomistajien avulla näytteiden määrä on tasaisesti kasvanut. Kuitenkin viime vuosina pentuja on rekisteröity n.60 kpl:ta vuosittain, joten siihen nähden kerättyjen näytteiden määrä on vaatimaton. Geenipankissa olevien näyteiden määrä olisi helposti tuplattavissa; olkoon se tämän vuoden tavoite. 

 Näytteen luovutus on pieni teko, joka auttaa suuresti koko rotua! 

Sparta 2v!

Niin se aika kuluu, Sparta äijä täytti tänään 2-vuotta. Paljon onnea hörökorvalle! Ja onnittelut tietenkin koko veljessarjalle. Sparta on nyt kuulemma aikuinen koira, vaikka sama jästipää se on jo pidemmän aikaa ollut. Sparta on aina ollut rauhallinen, tosin hepuleitakin joskus saadaan. Ikä on onneksi tuonut sitä akitamaista ylpeyttä ja tyyneyttä.

Meidän piti keväällä poiketa Jämijärvellä näyttelyissä, mutta suunnitelmat ovat nyt jäähyllä. Spartan jalkaan on ilmestynyt karvaton läntti, jota jätkä kirputtaa auki. Ilmeisesti kyynärpää hiertyy lattiaa vasten, kun jätkä mieluiten nukkuu ihan pelkällä lattialla. Länttiä nyt rasvaillaan, mutta näyttelykunnossa jätkä ei ole. Toivottavasti iho lähtisi paranemaan, muuten jätkä saa taas kaulurin kaulaansa.

Sansa kävi saamassa ensimmäiset rokotuksensa ja antoi verinäytteen Lohen geenipankkiin. Nyt on talon molemmista akitoista näyte tutkimuksia varten. Kannustan jokaista akitaa luovuttamaan tipan verta, jotta saataisiin akitalle suunniteltu SA-tutkimus alkuun. En voi tarpeeksi painottaa kuinka tärkeää tämä on rodulle.

Sansan kanssa on myös paljon tulevia suunnitelmia. Ensimmäisiä näyttelyitä on jo kirjattu kalenteriin, mutta lopulta neidin kehittymisestä riippuu lähdetäänkö kehään. Tavoitteita olisi, mutta nyt pitää yrittää olla kärsivällinen ja antaa likan kasvaa rauhassa.

Tulevaisuuden toivo Sansa

Kolmas kerta toden sanoo, vai mitä? Vuoden suunnittelun ja loputtomien keskustelujen jälkeen kämppääni saatiin pikkuinen prinsessa. Empä olisi kolme vuotta sitten uskonut, että koiraharrastus voisi johtaa tähän pisteeseen.

Uusi lauman jäsen on nimeltään Jikino Kensha no Shandris ja tutuille Sansa tai San-san. Pikku neiti on jo todistanut sisunsa yrittäessään sopeutua uuteen laumaansa. Vastaanotto on hieman nihkeä, mutta lämpenemisen merkkejä on jo näkyvillä. Halla on tajunnut saaneensa leikkikaverin, mutta yhteinen kieli on vielä hakusessa. Sparta ei vielä oikein sulata pennun temppuja, mutta kyllä se siittä. On muistettava, että Halla ja Sparta ovat kuitenkin olleet kauan vain kahdestaan ja rutiinit olivat jo vakiintuneet.

Unikeko

Pikku typy on Hallan puolisisko, eli emo on sama, mutta isä on akita. Käytökseltää Sansa muistuttaa kuitenkin enemmän Spartaa tosin energiaa riittää. En olisi uskonut että akitan pentu voi olla noin aktiivinen ja riehakas.

Sansa syö Brit Care muroja, joiden lisäksi typy saa myös muiden koirieni tapaan murren murkinan seoksia ja kanaa. Kanan siivistä annan vain kärki osan ja senkin luut murran valmiiksi. Samanlailla tein jo Hallan kanssa ja se oli vielä pienempi pentu kuin Sansa. Mitään ongelmia mahan kanssa ei ole ilmestynyt.

Koulutuksessa ollaan lähdetty ihan kärsivällisyyden opettelusta. Typyn pitää malttaa odottaa sekuntti tai kaksi ennenkuin saa namin. Samalla treenaillaan istumista. Tekemistä riittää myös itsellä kun harjoitellaan ulkoilua näin ison lauman kanssa.

Saako olla maistiaisia?

Viime viikonloppu menikin varmasti monen koiraihmisen tapaan Helsingin messukeskuksessa. Tälläkertaa pyörin paikalla ilman koiraa, sillä olin töissä Best-In osastolla. Aika pitkiä päiviä tuli, mutta työ oli todella mukaa ja työkavereiden seura mainiota.

Onneksi ehdin hieman puhella paikalle eksyneiden tuttujenkin kanssa ja selvitellä miten akitakehässä päivät olivat menneet. Kukaan ei yllättynyt siitä, että venäläiset veivät melkein kaikki tittelit, sillä ne olivat erittäin hienoja koiria. Se oli yllätys miten tiukka tuomari oli, harvemmin näyttelyssä jaellaan tyydyttäviä arvosanoja. Olen ihan tyytyväinen etten ottanut omaa hörökorvaa mukaan tälläkertaa.

Spartan kanssa käydän vielä keväällä jossain Helsingin näyttelyssä pyörähtämässä, pistetään se sitten vaikka harjoittelun piikkiin. Tai no, onhan se mielenkiintoista nähdä jos jätkässä olisi edistymistä tapahtunut. Kuitenkin korvien asento tuskin enää paranee, korvien väli on vain liian leveä. Tulevaisuudessa juoksenkin kehässä Sansan kanssa, kunhan likalle tulee ikää tarpeeksi.

Messarista jäi käteen melkoinen kasa koiranruokaa, uusi hihna, näyttelykansio Sansalle ja palloja. Ensi vuonna sitten taas koiran kanssa liikkeellä.

10 kysymystä

 Kennelnimihakemukseni lähti hyväksymyskierrokselle. Sähköisen hakemuksen ensimmäinen osoite on SSKY, josta se matkaa Akita yhdistyksen hyväksyttäväksi. Koko kierrokseen Kennelliiton ja FCI:n kautta kuluu noin puoli vuotta, joten tässä harjoitellaan kärsivällisyyden hyvettä. Vähän kyllä jännittää sujuuko koko prosessi ilman ongelmia... Noh, vaatimusten pitäisi ainakin olla kunnossa.

Ystäväni laittoi minulle 10 kysymystä vastattavaksi, joten tässä ne tulevat:

1. Mikä on ensimmäinen muistosi ihan ensimmäisestä koirastasi?
Ensimmäiset muistot liittyvät mustaan sekarotuiseen Mustiin. Se jahtasi meidän kissan puuhun ja karattuaan kieriskeli aina naapurien lantalassa. Kuulemma Musti myös vahti vaunujani kun ihan pienenä nukuin päiväunia.

Ensimmäinen ihan oma koirani oli Nami. Pikkutaistelijaan liittyy paljon hyviä ja sydäntäsärkeviä muistoja.

Kaunis Nami

 2. Kuinka monta tuntia omistat yleensä kokonaan koirallesi?
Vaikea sanoa..  Lenkillä käydään kolme kertaa päivässä ja koko ajan nuo mukana pyörivät kun olen kotosalla. Spartan kanssa on käyty näyttelyissä ja usein ne venyvät koko päivän reissuiksi. Myös Hallan kanssa voi metsässä mennä tunteja.

 3. Miten päädyit hankinnassasi juuri kyseiseen pentuun / koiraan?
Sparta tuli korvaamaan Namia nopeasti kun päätös uudesta koirasta oli tehty. Sparta oli iso ja reipas pentu, jolla nenä toimii hyvin.

Olin jo tottunut elämään kahden koiran kanssa, joten elämä yhden kanssa tuntui tyhjältä. Lisäksi Sparta kaipasi kovasti kaveria. Päätös Hallan ottamisesta syntyi nopeasti, sillä akitan ja suomenpystykorvan sekarotuinen pentu oli aivan liian mielenkiintoinen tapaus.

Sansan hankkimista on suunniteltu kauan. Olin miettinyt kasvattajaksi ryhtymistä ja näyttelytkin kiinnostivat. Yhdistelmä oli liian hyvä ohitettavaksi.

 4. Mitä koirasi on opettanut sinulle?
Kärsivällisyyttä ja että pitäisi nauttia pienistä onnen hetkistä.Pitää elää tässä hetkessä, eikä murehtia tulevaisuutta ihan jatkuvasti.

Sparta letkun kimpussa

 5. Missä tilanteissa koirasi käyttäytyy erityisen hyvin? Entä huonosti?
Yleisesti ottaen koirat käyttaytyvät hyvin. Sparta on erityisen kiltti potilas, ei kiukuttele tassujen hoidosta. Huonoa käytöstä on vieraiden tervehtiminen. Jätkän pitää kerran hypätä vasten, mutta sitten se yleensä rauhoittuu. Halla taas yhä joskus lenkillä räyhähtää vastaan tulevalle koiralle. Yleensä ohitukset sujuvat hyvin, mutta typy vastaa herkästi haasteeseen. Erityisen hyvin typy käyttäytyy vanhempieni luona. Kaikki temput ja juonet unohtuvat autossa matkalla Helsingistä maalle.

 6. Mitkä ovat koirasi lempiherkkua? Onko jotain mistä koirasi ei pidä lainkaan?
Molemmat koirat tykkäävät juustosta todella paljon. Halla on kunnon sekarotuinen, koska typy syö ihan kaiken minkä saa. Banaani on tosi hyvää, samoin porkkana. Sparta ei pahemmin vihanneksista välitä.

 7. Mikä on parhain saavutuksesi koirasi kanssa tai mitä olisi kiva saavuttaa tulevaisuudessa?
Spartan kanssa saavutuksia ovat näyttelystä saadut ruusukkeet. Tulevaisuudessa pyritään saamaan Mejä harrastus käyntiin ja ehkä jotain titteliä sieltä puolelta.

Hallan kanssa saavutukset liittyvät koulutukseen, miten räyhä on saatu rauhallisemmaksi. Tavoitteena on ampua likan haukkuun vielä lintu, kunhan taas päästään metsälle.
Sansan kanssa tavoitteet ovat todella korkealla. 

 8. Mitä koirasi osaa parhaiten? Onko koirallasi erityistaitoja?
Hallan nenä on mahdottoman tarkka, se jäljestää pupuja ja jopa kotiloita. Pitäisi vain saada neiti keskittymään oikean saaliin etsimiseen. :D  Sparta toimii välillä kuin ihmisenmieli (tätä on vaikea selittää, mutta aivan kuin se osaisi toimia oikein sanomattakin), kunhan akitan luonteeltaan viitsii vaivautua. :D

Halla 8vk

 9. Vertailetko itseäsi muihin koiraharrastajiin? Oletko kilpailuhenkinen?
En vertaile itseni muihin, koska koiramaailmassa riittää hirvittävästi teorioita kaikesta koiraan liittyvästä, kuten koulutuksesta ja ruokinnasta. Kaikki saavat toimia tyylillään. Kilpailuhenkinen? Kyllä.

 10. Mitä tekisit ilman koiranomistajuutta ja miksi?
Varmasti matkustelisin maailmalla enemmän tai sitten opiskelija elämästä tulisi revittyä enemmän irti. Toisaalta, Sansan kanssa tullaan reissaamaan paljonkin ja opiskeluelämään olen jo aika vanha. :D Empä mie ilman noita karvakorvia osaisi olla. 

"Hajuvesi?"

En ole hirvittävän tyttömäinen nainen. Yleensä liikun farkuissa, mustassa paidassa ja ruudullinen kaulahuivi kaulassa. Päässä musta pesuainefirman mainoslätsä tai massikan mainos pipo. Jalassa kunnon talvikengät tai mukavat tossut. Voi helposti lähteä jopa Helsingissä keskustaan ilman meikkiä.

Maalla vaatteet ovat samanlaiset mutta risaisemmat. Heitän vaatteen pois vasta kun se hajoaa totaalisesti. Reikä tai pari ja vaate on yhä "kotivaate". Shoppailen harvoin, enkä todellakaan ymmärrä muodista yhtään mitään. Juhliin osaan kyllä pukeutua hieman hienommin. Omistan kyllä korkokenkiä useammankin, mutta käytän niitä vain erikoistilaisuuksissa. Eniten tykkään työhousuistani, isosta lököpaidasta ja kumisaappaista.

Joten hieman yllätyin kun sain äijältä työmatkan tuliaisiksi hajuveden. Onkohan tämä vihje? :D

Pullo on varsin tyttömäinen pitseineen ja tuoksu on hedelmäinen makeahko ja runsas. En ole ikinä käyttänyt hajuvettä, mutta nyt pitää varmaan aloitella. Seuraavaksi alan varmaan ostelemaan käsilaukkuja tai hurahdan kenkiin... Kaikkea sitä..

Hyss.. salaisuuksia..

Olen aika ylpeä itsestäni. Olen jo vuoden onnistunut pitämään suuni supussa yhdestä parhaiten varjelluisa salaisuuksistani ikinä. Suunnitelmat alkoivat jo oikeastaan kun hautasin Namin. Siitä lähtien suunnitelma on muotoutunut ja varmistunut vain koko ajan. Tämä ei ole ollut helpoin päätös ja olen monta kertaa pohtinut olenko varma tästä. Uskallanko?

Tässä on ensimmäinen kuva pikku neidistä joka ehkä muuttaa minun luokseni. Pennun valinta on vielä kasvattajan käsissä, mutta pieni akita tyttö minun kotiini kuitenkin muuttaa. Neiti tulee mullistamaan Hallan ja Spartan elämän, sekä omani sillä minähän laumastani olen vastuussa. Asuntoni Helsingissä on liian pieni koko laumalle, joten muuttopäiväkin on lyöty lukkoon.

Olen iki onnellinen. Pentu ja sen vanhemmat täyttävät kriteerini täysin ja tästä yhdistelmästä olen kasvattajan kanssa puhunut kirjaimellisesti tunteja. Olenkin saanut olla kaikessa mukana jo suunnittelu vaiheessa. Odotus on ollut pitkä. Neidiltä odotan myös erittäin paljon ja toiveet ainakin ovat korkealla. Jos typy kasvaa hyvin ja pysyy terveenä, ehkä saamme uuden akitakasvattajan.

Pennun hankintaan liittyy vielä paljon suunniteltavaa, joten vieläkään en huutele uutista pitkin kyliä.
Joten, hysss...