10 kysymystä

 Kennelnimihakemukseni lähti hyväksymyskierrokselle. Sähköisen hakemuksen ensimmäinen osoite on SSKY, josta se matkaa Akita yhdistyksen hyväksyttäväksi. Koko kierrokseen Kennelliiton ja FCI:n kautta kuluu noin puoli vuotta, joten tässä harjoitellaan kärsivällisyyden hyvettä. Vähän kyllä jännittää sujuuko koko prosessi ilman ongelmia... Noh, vaatimusten pitäisi ainakin olla kunnossa.

Ystäväni laittoi minulle 10 kysymystä vastattavaksi, joten tässä ne tulevat:

1. Mikä on ensimmäinen muistosi ihan ensimmäisestä koirastasi?
Ensimmäiset muistot liittyvät mustaan sekarotuiseen Mustiin. Se jahtasi meidän kissan puuhun ja karattuaan kieriskeli aina naapurien lantalassa. Kuulemma Musti myös vahti vaunujani kun ihan pienenä nukuin päiväunia.

Ensimmäinen ihan oma koirani oli Nami. Pikkutaistelijaan liittyy paljon hyviä ja sydäntäsärkeviä muistoja.

Kaunis Nami

 2. Kuinka monta tuntia omistat yleensä kokonaan koirallesi?
Vaikea sanoa..  Lenkillä käydään kolme kertaa päivässä ja koko ajan nuo mukana pyörivät kun olen kotosalla. Spartan kanssa on käyty näyttelyissä ja usein ne venyvät koko päivän reissuiksi. Myös Hallan kanssa voi metsässä mennä tunteja.

 3. Miten päädyit hankinnassasi juuri kyseiseen pentuun / koiraan?
Sparta tuli korvaamaan Namia nopeasti kun päätös uudesta koirasta oli tehty. Sparta oli iso ja reipas pentu, jolla nenä toimii hyvin.

Olin jo tottunut elämään kahden koiran kanssa, joten elämä yhden kanssa tuntui tyhjältä. Lisäksi Sparta kaipasi kovasti kaveria. Päätös Hallan ottamisesta syntyi nopeasti, sillä akitan ja suomenpystykorvan sekarotuinen pentu oli aivan liian mielenkiintoinen tapaus.

Sansan hankkimista on suunniteltu kauan. Olin miettinyt kasvattajaksi ryhtymistä ja näyttelytkin kiinnostivat. Yhdistelmä oli liian hyvä ohitettavaksi.

 4. Mitä koirasi on opettanut sinulle?
Kärsivällisyyttä ja että pitäisi nauttia pienistä onnen hetkistä.Pitää elää tässä hetkessä, eikä murehtia tulevaisuutta ihan jatkuvasti.

Sparta letkun kimpussa

 5. Missä tilanteissa koirasi käyttäytyy erityisen hyvin? Entä huonosti?
Yleisesti ottaen koirat käyttaytyvät hyvin. Sparta on erityisen kiltti potilas, ei kiukuttele tassujen hoidosta. Huonoa käytöstä on vieraiden tervehtiminen. Jätkän pitää kerran hypätä vasten, mutta sitten se yleensä rauhoittuu. Halla taas yhä joskus lenkillä räyhähtää vastaan tulevalle koiralle. Yleensä ohitukset sujuvat hyvin, mutta typy vastaa herkästi haasteeseen. Erityisen hyvin typy käyttäytyy vanhempieni luona. Kaikki temput ja juonet unohtuvat autossa matkalla Helsingistä maalle.

 6. Mitkä ovat koirasi lempiherkkua? Onko jotain mistä koirasi ei pidä lainkaan?
Molemmat koirat tykkäävät juustosta todella paljon. Halla on kunnon sekarotuinen, koska typy syö ihan kaiken minkä saa. Banaani on tosi hyvää, samoin porkkana. Sparta ei pahemmin vihanneksista välitä.

 7. Mikä on parhain saavutuksesi koirasi kanssa tai mitä olisi kiva saavuttaa tulevaisuudessa?
Spartan kanssa saavutuksia ovat näyttelystä saadut ruusukkeet. Tulevaisuudessa pyritään saamaan Mejä harrastus käyntiin ja ehkä jotain titteliä sieltä puolelta.

Hallan kanssa saavutukset liittyvät koulutukseen, miten räyhä on saatu rauhallisemmaksi. Tavoitteena on ampua likan haukkuun vielä lintu, kunhan taas päästään metsälle.
Sansan kanssa tavoitteet ovat todella korkealla. 

 8. Mitä koirasi osaa parhaiten? Onko koirallasi erityistaitoja?
Hallan nenä on mahdottoman tarkka, se jäljestää pupuja ja jopa kotiloita. Pitäisi vain saada neiti keskittymään oikean saaliin etsimiseen. :D  Sparta toimii välillä kuin ihmisenmieli (tätä on vaikea selittää, mutta aivan kuin se osaisi toimia oikein sanomattakin), kunhan akitan luonteeltaan viitsii vaivautua. :D

Halla 8vk

 9. Vertailetko itseäsi muihin koiraharrastajiin? Oletko kilpailuhenkinen?
En vertaile itseni muihin, koska koiramaailmassa riittää hirvittävästi teorioita kaikesta koiraan liittyvästä, kuten koulutuksesta ja ruokinnasta. Kaikki saavat toimia tyylillään. Kilpailuhenkinen? Kyllä.

 10. Mitä tekisit ilman koiranomistajuutta ja miksi?
Varmasti matkustelisin maailmalla enemmän tai sitten opiskelija elämästä tulisi revittyä enemmän irti. Toisaalta, Sansan kanssa tullaan reissaamaan paljonkin ja opiskeluelämään olen jo aika vanha. :D Empä mie ilman noita karvakorvia osaisi olla.