Pohdintaa

Sansa kartoitettiin MyDogDNA:n paketilla jo pilotti vaiheessa, melkein vuosi sitten ja siitä saakka tietojen päivityksia on odotettu aina yhtä innolla. Kyllähän testi kertoi kaikkea pientä kivaa omasta koirasta, mutta eipä mitään mullistavaa. Ehkä joskus meillä on kunnon arvio koirien riskistä SA:n ja VKH:n kanssa.. Toivossa on hyvä elää..

Kuitenkin itseäni kiinnostaa miltä rodun tilanne näyttää. Aika hyvin koiria onkin testattu ja onneksi myös ulkomaalaisia, niin eivät kaikki ole lähisukua keskenään.

Tänään näin yhteenvedon tutkittujen rotujen heterostygotiaprosentti määristä. Akitalla 20,6% , Karjalankarhukoiralla 30,3%. Ja etenkin tämä vertailu iski meikäläiseen. Karjalankarhukoiraa on parjattu melko sisäsiittoiseksi roduksi, jopa väitetty että koirat ovat melkeimpä serkkuja toisilleen. Ja silti niiden heterostygotiaprosentti on korkeampi kuin akitalla.... HUH.

Suljetussa populaatiossa sukusiitos asteet voivat vain nousta. Karhukoirilla on pitkä, tunnettu ja kirjattu sukupuu. Akitoilla tietokannassa on paljon tuontikoiria, joilla näkyy vain 3 sukupolvea. Se mitä on tapahtunut juuri tämän 3 sukupolven takana jääkin salaisuudeksi. Akitojen tilanne sukusiitosastetta katsoessa  näyttää paremmalta, vain sen takia että tietoja ei ole kirjattu eikä siis laskettu. Arvot ovat todennäköisesti paljon karummat kuin mitä nyt on tiedoissa.

Juurikin alhainen heterostygotia luku kertoo totuuden ja näyttää, että metsään ollaan menossa. Hälytyskellojen pitäisi todellakin soida sillä akitalla oli yhteenvedon alhaisin heterostygotiarvo...

Toinen mielenkiintoinen on kromfohrländer-rotuiset koirat. Näiden heterostygotiaprosentti (21,3) on aika lähellä akitaa ja tälle rodulle on jo aloitettu risteytysprojekti. Nämä kartoituksesta saadut tulokset puoltavat vahvasti roturisteytyksen tarvetta myös akitalla. Risteytyksen vaikutukset näkyvät hyvin heterostygotiakäyrällä, etenkin ländereillä, joilla on kaksi selvästi eroavaa piikkiä. Myös akitalla blendit (amerikan akitaa mukana), muodostavat oman pikkupiikin muiden akitojen eteen.

Postin pitäisi piakkoin tuoda testipaketti myös Spartalle. Mietin kauan kannattaako Spartaa edes testata, mut ompahan yksi koira lisää tilastoissa. Testi on kuitenkin melko suolaisen hintainen, niin ymmärrän hyvin miksi jokaista koiraa ei haluta testata, mutta mielestäni kannattaa vakavasti harkita  jalostukseen tarkoitettujen koirien testaamista. Breeder työkalu ei vielä ole koirien määrän vuoksi kovinkaan hyödyllinen, mutta parhaimmillaan voi auttaa kahden sulhasehdokkaan välillä valitsemisessa (etenkin jos kaikki koirat olisivat näkyvillä!). Paketin hyödyt kuitenkin kasvavat jokaisen kartoitetun koiran myötä.

Ja Geenipankkia ei saa unohtaa! Näytteiden luovutus tutkimustyöhön on askel kohti terveempää rotua.

Show must go on..

Näyttelyviikonloppu on ohi ja olipa rankka reissu, vaikka vain kahdessa kisassa oltiin. Oli harvinaisen mukava herätä aamulla ennen normaaleja ihmisiä ja startata auto klo 4 kohti Helsinkiä jumalattomassa myrskytuulessa. Sansa oksensi oikein sulavasti koko matkan Uttiin saakka, jossa suoritettiin takapenkin puhdistus operaatio. En kyllä syytä pentua yhtään, melkoista mutkittelua ajo olikin, kun tuuli olisi mielellään vienyt pikku autoni mennessään.

Perjantai ei sujunut kovin hyvin. Tuomari kuuli iän väärin ja Sansa ei liikkunut kunnolla. Napsahti ensimmäinen EH. Noh, onneksi sisko keräsi potin kotiin. Loppupäivä sujuikin onneksi kojuja kiertelemällä. Näyttelystä lähdin opiskelukaverin luo kahville, josta jatkettiinkin Oulunkylään pikkujouluilemaan muiden opiskelukaverien seuraan. (sauna <3 ).

Lauantai aamulla lähdin vasta 9 aikaan kohti messukeskusta ja huomasin nopeasti jonon ulottuvan Oulunkylään saakka. Painoin kaasua ja ajoin jonon ohi aina Hartwall areenalle. Siellä ei ollut jonoa lainkaan ja ilmainen parkkeeraus. Jotain hyötyä ilmeisesti siittä Helsingissä asumisestakin, ainakin tuntee vähän paikkoja.

Ennen kehää neiti ei halunnut liikkua vieläkään, joten totesin jo, että lähden kotiin. Olen sen verran kilpailuhenkinen, että kehään ei mennä pelleilemään.  Onneksi kuitenkin jäätiin, sillä kehässä typy kulki hienosti paria loikkaa laskematta. ERIn saaminen oli hyvä saavutus, sillä tuomari oli tiukka ja tutki koiria kauan. Ja vaikka Sansa mököttikin kehän reunalla, tuomarille ei haukuttu. Eli ihan tyytyväisiä ollaan kakaran näyttelysuoritukseen.

(c) Sofia Kyrönperä

Mielipiteeni koiranäyttelyistä on kaksijakoinen. Toisaalta tykkään näyttelyistä ja ruusukkeista. On niitä pöllömpiäkin harrastuksia. Kennelliitto saa näistä myös rahaa toimintaansa, jonka vuoksi meillä on maailman paras kennelliitto. Mutta monessa mielessä näyttelyt tekevät hallaa rodulle. Ei pitäisi tuijottaa vain ulkoisia piirteitä, se koira ei kuitenkaan kauaa kehässä ole. Lisäksi sairaskin koira voi pärjätä näyttelyissä, jos vika ei näy ulospäin. Ja sitä voittaja koiraa helposti poljetetaan ihan liikaa, jolloin rodun monimuotoisuus kärsii.

Lisäksi huomasin, että suomalaisten koirien edustus oli aika vähäinen. Oli venäläistä ja kaikenlaista tuontia, mutta missä ne suomalaisten omat kasvatit ovat???

Omia kasvattejani ei varmaan kyllä myöskään nähdä kehässä, mutta se varmasti tulee johtumaan ihan siittä, että oma kasvatustyö ei suosi pörröpäisiä ja sirrisilmäisiä koiria, jotka taas pärjäävät kehässä. Kuten kurssilla sanottiin, jalostukseen ei kannata käyttää koiraa, jos siinä on jokin piirre joka häiritsee. Tasan tarkkaan se häiritsevä piirre löytyy sitten jokaisesta pennustakin. Oli se sitten kamala ilme tai hirvittävän ahtaat takaliikkeet.

Mutta kauneus on todellakin katsojan silmässä. Mielestäni jokainen terve akita on kaunis, pikkuvioista voidaan sitten vääntää kättä tarvittaessa.

Talvi on täällä

Tulihan se talvi Lappeenrantaankin ja rytinällä. Kolme päivää putkeen satoi lunta vaakatasossa ja totesin taas auton kaivamisen lumihangesta olevan täällä yhtä hauskaa kuin Helsingissä. Noo, eipä ilman autoakaan tässä ammatissa pärjäisi. Onneksi vanha toyota on luotettava kaveri ja vielä olen joka aamu töihin päässyt.

Sparta kävi lonkkakuvauksissa ja ilokseni voin todeta lonkkien olevan hyvässä kunnossa, eli B/B oli arvosana. Olen tyytyväinen, näillä lonkilla jätkä tassuttelee pitkään ja eläkeläisenäkin pitäisi pärjätä, jos ei mitään ihmeempiä tapahdu. Polvet tutkittiin samalla ne ne olivatkin 0/0 eli terveet ovat. Sekin oli hyvä uutinen. Keväällä tutkitaan vielä Spartan silmät. Tutkimukset tosiaan ovat vain omaa mielenkiintoa ja osa toivetta, että rodun terveystilannetta saataisiin kartoitettua.

Sparta on pärjännyt ilman kiveksiään varsin hyvin. Turkki on mahdottoman tuuhea ja paksu, värikin on ihanan tumman punainen. Väri varmaan johtuu syödyn poron määrästä, mutta ken tietää. Ainut haitta on että nyt ruoka maistuu jätkälle oikein hyvin. Ennen kuppii jätettiin ruokaa, mutta nyt rohmuttaisiin Sansankin kuppi (ja se on virhe). Jätkä jopa kerjää, mitä se ei ikinä ole tehnyt. Tässä pitää omistajankin muistaa vahtia ettei jätkä vaan pääsisi nyt lihomaan.

Messari viikonloppu on ihan kohta ja onneksi hotelli varattuna. Suunnitelmat kuitenkin ulottuvat jo pitkälle ensi vuoteen, näyttelytkin on jo merkitty kalenteriin. Jos kaikki menee kuten on suunniteltu, ensi vuodesta tulee melkoisen kiireinen ja tapahtumarikas vuosi.

Geenipankki päivitys

Hyviä uutisia. Näytteiden määrä päivittyi 11.11.13 ja jopa 12 uutta näytettä on luovutettu. Nyt yhteensä 88 akitaa on tallessa tulevia tutkimuksia varten. Jos tästä voisi uskaltaa toivoa, että viesti näytteiden antamisen tärkeydestä alkaa hiljalleen mennä jokaisen koiranomistajan otsalohkoon. Ainakin pari kasvattajaa ovat jo luvanneet antaa tulevista pentueistaan heti näytteet talteen, joten  tulevaisuus näyttää hyvältä. Myös Akita ry:n tapaamisiin pyritään saamaan näytteenottaja paikalle.

Tavoitteena on tuo 100 näytettä vuoden loppuun ja pienellä loppu rutistuksella sen pitäisi onnistua. Nyt vain kaikki aktiivisesti ottamaan yhteyttä paikallisiin eläinlääkäreihin tai silmät auki joukkonäytteenottoja varten.

Tutkimusryhmällä on kaikki jo valmiina SA-tutkimusta varten, vain lisää näytteitä tarvitaan. Etenkin sairastuneiden näytteet ovat kullan arvoisia, mutta jokainen näyte on kovasti kaivattu.

Näytteen antaminen on pieni teko, joka auttaa rotuamme tulevaisuudessa erittäin paljon!

Lisätietoa: http://www.koirangeenit.fi/osallistuminen/

Pelottelua

Koska kierrän jonkinverran näyttelyitä koirieni kanssa, usein uteliaat tulevat puhelemaan rodusta ja erittäin mielelläni vastaan kaikkiin kysymyksiin. Näin kävi myös viime viikonloppuna, juttelin monen pennusta haaveilevan kanssa. Mutta yhden keskustelun jälkeen jäi olo, että nyt taisi kyselijä pelästyä.

Kerron lähinnä omista koiristani ja kokemuksistani tämän rodun kanssa. Jos haluaa rodusta ruusuisen kuvan, ensimmäinen virhe on puhua minun kanssani. En tahallani peloittele ketään, mutta kuten on useaan kertaan sanottu, onneni on varsin huono. Ja kysyttäessä vastaan valitettavan suoraan.

Olisinko itse jättänyt ensimmäisen pennun ostamatta, jos joku olisi kertonut kaikki mitä tiedän nyt? Tuskin. Olin haaveillut akitasta jo kauan. Ja nytkin, kaiken tämän kokeneena, odotan pentu uutisia. Siksi jokaiselle pennusta haaveilijalle en voi kuin toivottaa onnea. Samassa veneessä ollaan.

Kerran akita, aina akita, tai ei enää koskaan. 

Uninen potilas

Tulevaisuuden suunnitelmat on suunnattu joulukuuhun ja voittaja viikonloppuun. Suuria tavoitteita ei ole, mutta Sansa kuitenkin puunataan niin hyvään kuntoon kuin mahdollista. Vähän turhan kallis näyttely, jotta sinne veisi puolikuntoisen koiran. Neiti on laihdutuskuurilla, kun ruoka maistuu turhankin hyvin. Sparta puolestaan on lihotuskuurilla. Sairastelu ja leikkaus ovat vetäneet pojan hoikkaan kuntoon, mitä karvattomuus vain korostaa. Onneksi Maukas merkkinen poro maistuu selvästi paremmin kuin Mush. (Näyttää minunkin silmiin ihan eri laatuiselta) Kutinat eivät ole vielä paljon helpottaneet, mutta ainakin karvat kasvavat jo takaisin nivusiin, mikä on hyvä merkki. Ja tassut ovat ehjät.

Uros koiran leikkauksesta voin vielä sanoa, että vaikka pallien poistoa pidetään helppona ja lähinnä koomisena juttuna, on se silti leikkaus. Sparta oli ensimäisen päivän oikeasti kipeä ja valitti, mitä se ei tehnyt edes kun pää oli auki sinuksen poiston jälkeen. Eipä omistaja ole pitkään aikaan ollut yhtä helpottunut kun silloin illalla kun jätkä lopulta suostui pissalle ja hoiperteli itse pitkin nurmikkoa. Kipulääkkeitä todellakin tarvittiin. Onneksi toipuminen oli nopeaa (tai tehokkaat lääkkeet), jo seuraavana iltana jätkä hyppeli Sansan perässä varsin koomisesti, vaikka kipeä vielä olikin. Jälleen Sparta todisti olevansa ihanteellinen potilas, sain nimittäin itse otettua tikit pois, ilman vastalauseita.

Sana vielä Namista

Luin ostamaani kirjaa Control of Canine Genetic Diseases ja törmäsin lopussa lueteltuihin akitalle tyypillisiin sairauksiin. Siellä oli paljon tuttua, mutta löysin myös tämän:

"Renal Dysplasia. Failure of normal development of the renal parenchyma, causing malfunction & death. Clinical signs are those of renal failure. Tauti on perinnöllinen, mutta periytymistä ei ole määritetty."

Tietenkin pitää muistaa että kirja on amerikkalaisen kirjailijan kirjoittama, joten siellä rotu akita sisältää amerikan akitan ja japanilaisen akitan yhdessä. Mutta tuo on täsmälleen Namin diagnoosi.

Minulle voi laittaa viestiä, jos tuntee jonkun muun akitan jolla on ollut munuaisongelmia, etenkin jo pentuna tai nuorena. Tiedän että Namin lisäksi ainakin yksi amerikan akita pentu olisi samanlaiseen tautiin Suomessa menehtynyt.

Tulevana kasvattajana yritän kartoitella kaikki riskit, jotka tähän rotun liittyy.
Tietenkin tämä helpottaa elämää Namin muistojen kanssa. Pennulla vain ei ollut mitään mahdollisuuksia. Joskus tieto ei todellakaan lisää tuskaa, päinvastoin. Oma tuurini akitojen kanssa on huono, mutta ehkä ei sittenkään aivan mahdoton.

Allergiaa..

Kävin maanataina luottoeläinlääkärilläni vahvistamassa seikan, jonka olen vakaasti kieltäytynyt uskomasta jo hetken. Spartan korva, tassu ja nyt mahanahka ongelmat ovat allergia peräisiä. Käsissäni on allerginen koira..

Tunnelmat ovat varsin matalalla. Spartahan on, perheen kieroutuneen huumorin vuoksi, ollut sinus leikkauksesta asti lempinimeltään rakas maanantai kappale. Tätä ei saa ymmärtää nyt väärin. Sparta on äärettömän rakas kaikille. Se on monessa mielessä täydellinen meikäläiselle, mutta terveydessä voisi olla parannettavaa.

Spartan ruoka sisältää tästä lähin vain peuraa ja perunaa. Muita aineksia lisäillään kun oireet helpottavat. Ostin sopivia nappuloita ja lihan etsintä on käynnissä. Pakko sanoa että koira ei ainakaan ole muutoksesta yhtään innoissaan. Sparta on kiltti potilas kuten aina, mutta selvästi inhoaa lääkkeitä.

Eipä tämä ole helppoa omistajallekaan. Aina iskiessä antibioottia tuon koiran kitusiin saan väläyksen Namista - ei yhtään kiva juttu. Sairaan koiran hoitaminen on raskasta. Etenkin itselle Spartan huono ruokahalu iskee pahasti. Muistot Namista ovat liian pinnalla.

Spartan tilanne saa minut vilkuilemaan Sansaa eritavalla. Tuon likan on syytä pysyä terveenä. Kolmas kerta toden sanoo, vai miten se meni? Taloon myös piti tulla uusi akita tyttönen, mutta pieni osa minusta tahtoisi kiskoa hätäjarrua niille suunnitelmille. Mitä jos Spartaa ei saada kuntoon tai Sansakin sairastuu? Silloin olisi jo rodunvaihdon aika.

Kaikesta huolimatta periksi ei anneta. Nyt vain pitää löytää tuolle pojalle sopiva ruoka. Sparta myös lopultakin tällä viikolla steriloidaan. Eli ei vahinkopentuja meille. 

Jalostukseen ei todellakaan pitäisi käyttää allergisia tai mysteerisesti kutiavia koiria, tai edes koiraa joka syö jotain erikoisruokavaliota.