Pohdintaa

Sansa kartoitettiin MyDogDNA:n paketilla jo pilotti vaiheessa, melkein vuosi sitten ja siitä saakka tietojen päivityksia on odotettu aina yhtä innolla. Kyllähän testi kertoi kaikkea pientä kivaa omasta koirasta, mutta eipä mitään mullistavaa. Ehkä joskus meillä on kunnon arvio koirien riskistä SA:n ja VKH:n kanssa.. Toivossa on hyvä elää..

Kuitenkin itseäni kiinnostaa miltä rodun tilanne näyttää. Aika hyvin koiria onkin testattu ja onneksi myös ulkomaalaisia, niin eivät kaikki ole lähisukua keskenään.

Tänään näin yhteenvedon tutkittujen rotujen heterostygotiaprosentti määristä. Akitalla 20,6% , Karjalankarhukoiralla 30,3%. Ja etenkin tämä vertailu iski meikäläiseen. Karjalankarhukoiraa on parjattu melko sisäsiittoiseksi roduksi, jopa väitetty että koirat ovat melkeimpä serkkuja toisilleen. Ja silti niiden heterostygotiaprosentti on korkeampi kuin akitalla.... HUH.

Suljetussa populaatiossa sukusiitos asteet voivat vain nousta. Karhukoirilla on pitkä, tunnettu ja kirjattu sukupuu. Akitoilla tietokannassa on paljon tuontikoiria, joilla näkyy vain 3 sukupolvea. Se mitä on tapahtunut juuri tämän 3 sukupolven takana jääkin salaisuudeksi. Akitojen tilanne sukusiitosastetta katsoessa  näyttää paremmalta, vain sen takia että tietoja ei ole kirjattu eikä siis laskettu. Arvot ovat todennäköisesti paljon karummat kuin mitä nyt on tiedoissa.

Juurikin alhainen heterostygotia luku kertoo totuuden ja näyttää, että metsään ollaan menossa. Hälytyskellojen pitäisi todellakin soida sillä akitalla oli yhteenvedon alhaisin heterostygotiarvo...

Toinen mielenkiintoinen on kromfohrländer-rotuiset koirat. Näiden heterostygotiaprosentti (21,3) on aika lähellä akitaa ja tälle rodulle on jo aloitettu risteytysprojekti. Nämä kartoituksesta saadut tulokset puoltavat vahvasti roturisteytyksen tarvetta myös akitalla. Risteytyksen vaikutukset näkyvät hyvin heterostygotiakäyrällä, etenkin ländereillä, joilla on kaksi selvästi eroavaa piikkiä. Myös akitalla blendit (amerikan akitaa mukana), muodostavat oman pikkupiikin muiden akitojen eteen.

Postin pitäisi piakkoin tuoda testipaketti myös Spartalle. Mietin kauan kannattaako Spartaa edes testata, mut ompahan yksi koira lisää tilastoissa. Testi on kuitenkin melko suolaisen hintainen, niin ymmärrän hyvin miksi jokaista koiraa ei haluta testata, mutta mielestäni kannattaa vakavasti harkita  jalostukseen tarkoitettujen koirien testaamista. Breeder työkalu ei vielä ole koirien määrän vuoksi kovinkaan hyödyllinen, mutta parhaimmillaan voi auttaa kahden sulhasehdokkaan välillä valitsemisessa (etenkin jos kaikki koirat olisivat näkyvillä!). Paketin hyödyt kuitenkin kasvavat jokaisen kartoitetun koiran myötä.

Ja Geenipankkia ei saa unohtaa! Näytteiden luovutus tutkimustyöhön on askel kohti terveempää rotua.