Hieman koirien nimistä

Lemmikeille nimien keksiminen on aina hauskaa ja vakavaakin työtä. Nimen pitää sopia elukalle ja tietenkin miellyttää omistajaansa. Aina nimien keksiminen ei ole kuitenkaan helppoa.

Spartan nimeä mietin kauan ja hartaasti. Lähellä oli ettei jätkästä tullut Rane tai Darwin, mutta ne eivät tuntuneet sopivan isolle akitan pennulle, jolla riitti luonnetta. Istuin kotona selailemassa mytologian kirjaa ja taustalla pyöri elokuva 300. Kyseisessä elokuvassa on kohtaus, jossa kuningas Leonidas karjaisee; "This is Sparta!". Se oli siinä. Nimi pysyi kuin takiainen ja oli pakko myöntää että pentu on ehdottomasti Sparta. Ja ehdottomasti nimensä veroinen jätkästä onkin kasvanut. Lempinimenä toimii Jätkä, joka on myös helpompi lausua.

Halla on aina ollut nimeltään Halla. Jo pikku pentuna kasvattaja kutsui pienä noin kilon painoista typyä Hallaksi ja koska tykkäsin nimestä se sai jäädä. Nimi sopii hyvin tomeralle sekarotuiselle, jossa on osa pystykorvaa. En voisi kuvitellakaan neidille toista nimeä. Hallalla lempinimiä riittää tilanteesta riippuen, Riesa, Halikoila, Mussum...

Sansa on saanut nimensä Game of Thrones sarjan kauniilta Sansa Stark-hahmolta. Sansa on punahiuksinen tyttö, jonka tulevaisuutena on mennä naimisiin prinssin kanssa. No, kaikkihan ei suju kovin ruusuisesti. Valitettavasti akita Sansa ei muistuta esikuvaansa lainkaan. (lol) Veljeni totesi että pentu olisi pitänyt nimetä saman sarjan mukaan Aryaksi ja on aivan oikeassa. Mutta tästä huolimatta Sansa saa pitää nimensä. Lempinimeksi muodostui varsin nopasti Santsi, typyn ahneuden perusteella.

Halla ja konekarhu

Matka Forssaan ei alkanut kovin lupaavasti kun lauman pienin alkoi heti auton liikahtaessa oksentamaan ja sitä pyrjöömistä jatkuikin koko matka. Puolivälissä muutkin koirat olivat jo sen näköisiä, että ällöttää. Olin myös useampaan kertaan valmis heittämään hyödyttömän navigaattorini ikkunasta pihalle, mutta onneksi tunnen Forssanseudun kuin omat taskuni ja löysin testipaikalle.

Ehdin onneksi ennen testiä seuraamaan pari muuta koirakkoa karhulla ja juttelemaan testaajien kanssa. Alku odotuksia oli vain, että varmasti Halla tulee haukkumaan, mutta muu reaktio on mysteeri. Automatka oli selvästi vähän rasittanut Hallaa jo etukäteen, sillä likka päätti haukkua varmuuden vuoksi kaikki muutkin paikalla olijat.

(c) Riina Haapakallio

Testin alkuun typy haisteli karhun jätöksiä ja kävelimme lähemäs karhun piilo paikkaa. Heti kun karhu rullasi esiin Halla kyllä haukkui, mutta ilme kertoi että nyt on lähdettävä kotio. Ei typy sentään karkuun juossut, mutta karhua haukuttiin turvallisen välimatkan päästä, eli mahdollisimman kaukaa. Karhu ohjattin minua ihan lähelle, mutta typy selvästi päätti jättää hölmön omistajan saaliiksi ja paeta itse. :D Testaajien mukaan Halla on tyypillinen pystykorva, karhua haukutaan mutta kaukaa. Jos metsässä tulisi oikea otso vastaan, koira tulisi tulisi metsästä nopeammin ulos kuin omistajansa. Testin jälkeen Halla palautui stressistä nopeasti, eli jotain hyvääkin.

Itse olen typyyn tyytyväinen. Lopulta typy on pehmeä, joten testin tulos ei yllätä. Hyvä tietää että lintujahdissa Halla ei tule jäämään metsään, eikä todellakaan vaihda saalista isompaan kesken jahdin. Jos koira katoaa metsastä kotio, olisi varmaan parasta seurata perässä. :D

Uusia tuulia

Viimeinen yliopistokevät on käynnissä ja valmistuminen siintää (ei niin kaukana) tulevaisuudessa. Gradunkin kanssa on lopultakin editystä, ehkä jopa syksyn tullen pääseen lopultakin koodaamaan ja analyysejä vääntämään. Aiheena luonnollisesti rakkaat lampaat. Kandin paperit on melkein hyppysissä, kunhan saisi viimeiset kurssit kasaan ja roikkuvat tehtävät palautettua.

Mikä tärkeintä: muutto päivä on lyöty lukkoon! Toukokuun lopussa tämä likka karistaa Helsingin tomut ja karkaa takaisin maalle. Tarkka uusi osoite ei ole vielä selvillä, muuttosuunta riippuu siittä mistä saan töitä. Eli töitä etsitään koko ajan. Kokonaan Helsingistä en kuitenkaan eroon pääse, sillä pari maisterivaiheen kurssia jää vielä syksyä odottamaan.

Koira suunnitelmiakin on. Sansan ensimmäinen näyttely on Lahdessa toukokuussa. Sen jälkeen taas odotellaan, että typylle kertyy ikää, jotta päästään aloittamaan kunnolla näyttelyiden kiertäminen. Ja kaukana joulukuussa on Pohjoismaidenvoittaja näyttely. Isoissa näyttelyissä käyminen on hauskaa ja tunnelma on kohdallaan.

Spartaa tuskin kehässä enää nähdään. Onnistuin mokaamaan Jämijärven näyttelyiden ilmoittautumisen, joten sekin jäi nyt välistä. Ei sinänsä harmita ihan hirveästi, koska jätkän tassut alkoivat jälleen oirehtia. Todennäköisesti jätkällä on jokin allergia, mutta tarkempi määritys pitää vielä selvittää. Spartaa tuskin harmittaa kotikoiran rooli. Kunhan asumisjärjestelyt saadaan kuntoon, niin pitää etsiä alueelta Mejä kurssi tai kerho.

Hallan kanssa käydään konekarhua kokeilemassa huomenissa Akita yhdistyksen talvipäivillä. Ihan mielenkiinnolla odotan millaisen metelin likka nostaa. Karhumetsälle en ole likan kanssa siis lähdössä, ihan Hallan luonnetta testissä arvioidaan. Mutta testistä lisää erikseen.

Ja viimeisenä koulutusinfoa, eli olen osallistumassa huhtikuussa jalostusneuvojien peruskurssille. Kurssin sisältö vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja toivon oppivani uutta. Ainakin saan koiramaailman näkökulman jalostus asioihin, jotan saa nähdä pehmentyykö asenteeni, vai saanko tukea kriittisyyteeni. Tiedän olevani mielipiteissäni jyrkkä, joten viikonloppu aiheesta keskustellen on ihan ajankohtainen.

Akitat geenipankkiin

Kaikki mukaan näytteiden keruu talkoisiin!

Osallistuminen tutkimukseen on helppoa.

Yksinkertaisinta on osallistua joukkonäytteenottoon, jossa järjestäjät huolehtivat kaikista käytännönasioista. Koiran omistajan tulee vain ilmestyä paikalle koiransa kanssa, mielellään täytetyn osallistumislomakkeen kanssa. Akita ry. järjestää pienempiä näytteenottotilaisuuksia yleensä tapaamisten yhteyteen. Suurista näytteenotoista tiedotetaan yleensä laajasti sosiaalisen median välityksellä. Joukkonäytteenottoon osallistuminen on ilmaista.

Verinäytteen voi ottaa myös eläinlääkärin vastaanotolla. Mukaan tarvitset koiran ja täytetyn näytelomakkeen, jonka saa tulostettua osoitteesta: http://www.koirangeenit.fi/osallistuminen/lomakkeet/. Verta otetaan 3ml EDTA-putkeen. Putkeen merkitään koiran virallinen nimi tai rekisterinumero tai molemmat.

Verinäyteputkilo kääritään paperiin ja suljetaan pieneen pussiin. Tämä pussi viedään postin toimipisteeseen ja pakataan huolella, jotta se kestäisi matkan. Näyte postitetaan heti ja jos tämä ei ole mahdollista, voidaan näytettä säilyttää esimerkiksi viikonlopun yli jääkaapissa. Muistathan postittaa lomakkeen näytteen matkassa! Samaan pakettiin voi liittää koiran saamasta diagnoosista kopion. Näytteenotto eläinlääkärillä maksaa eläinlääkärin palkkion + postituksen 3e.

http://www.koirangeenit.fi/ osoitteesta löytyy lista eläinlääkäreistä, jotka ottavat näytteen ilmaiseksi kätevästi vaikka rokotusten tai muun käynnin yhteydessä.Osoite vie koirien geenitutkimuksen sivulle, jotka kannattaa lukaista läpi.

Akitalla tutkimukseen sopivat etenkin autoimmuniteettisairaudet SA ja VKH. Valitettavasti autoimmuniteettisairauksien selvittäminen vaatii paljon näytteitä. Näytteiden kokoon saamisessa yksittäisen koiranomistajan asema on merkittävä. SA tutkimus käynnistyy heti kun näytteitä on kerätty tarpeeksi. 

Jokaisen akitan näyte on tärkeä. 

 

Erittäin tärkeitä ovat sairaiden koirien ja niiden lähisukulaisten näytteet. Tutkimukseen tarvitaan myös terveiden koirien näytteitä kattavan verrokkiryhmän kokoamiseksi. Mitä enemmän näytteitä, sitä enemmän geenitutkimus voi meille kertoa ja olla avuksi. Koiran ikä ei ole este, aivan luovutusikäisistäkin pennuista voidaan näyte ottaa. Kasvattaja voi antaa näytteet koko pentueesta kerralla pentutarkin yhteydessä.

Vuodenvaihteeseen mennessä akitojen näytteitä oli kasassa 70kpl.  Aktiivisten koiranomistajien avulla näytteiden määrä on tasaisesti kasvanut. Kuitenkin viime vuosina pentuja on rekisteröity n.60 kpl:ta vuosittain, joten siihen nähden kerättyjen näytteiden määrä on vaatimaton. Geenipankissa olevien näyteiden määrä olisi helposti tuplattavissa; olkoon se tämän vuoden tavoite. 

 Näytteen luovutus on pieni teko, joka auttaa suuresti koko rotua! 

Sparta 2v!

Niin se aika kuluu, Sparta äijä täytti tänään 2-vuotta. Paljon onnea hörökorvalle! Ja onnittelut tietenkin koko veljessarjalle. Sparta on nyt kuulemma aikuinen koira, vaikka sama jästipää se on jo pidemmän aikaa ollut. Sparta on aina ollut rauhallinen, tosin hepuleitakin joskus saadaan. Ikä on onneksi tuonut sitä akitamaista ylpeyttä ja tyyneyttä.

Meidän piti keväällä poiketa Jämijärvellä näyttelyissä, mutta suunnitelmat ovat nyt jäähyllä. Spartan jalkaan on ilmestynyt karvaton läntti, jota jätkä kirputtaa auki. Ilmeisesti kyynärpää hiertyy lattiaa vasten, kun jätkä mieluiten nukkuu ihan pelkällä lattialla. Länttiä nyt rasvaillaan, mutta näyttelykunnossa jätkä ei ole. Toivottavasti iho lähtisi paranemaan, muuten jätkä saa taas kaulurin kaulaansa.

Sansa kävi saamassa ensimmäiset rokotuksensa ja antoi verinäytteen Lohen geenipankkiin. Nyt on talon molemmista akitoista näyte tutkimuksia varten. Kannustan jokaista akitaa luovuttamaan tipan verta, jotta saataisiin akitalle suunniteltu SA-tutkimus alkuun. En voi tarpeeksi painottaa kuinka tärkeää tämä on rodulle.

Sansan kanssa on myös paljon tulevia suunnitelmia. Ensimmäisiä näyttelyitä on jo kirjattu kalenteriin, mutta lopulta neidin kehittymisestä riippuu lähdetäänkö kehään. Tavoitteita olisi, mutta nyt pitää yrittää olla kärsivällinen ja antaa likan kasvaa rauhassa.

Tulevaisuuden toivo Sansa

Kolmas kerta toden sanoo, vai mitä? Vuoden suunnittelun ja loputtomien keskustelujen jälkeen kämppääni saatiin pikkuinen prinsessa. Empä olisi kolme vuotta sitten uskonut, että koiraharrastus voisi johtaa tähän pisteeseen.

Uusi lauman jäsen on nimeltään Jikino Kensha no Shandris ja tutuille Sansa tai San-san. Pikku neiti on jo todistanut sisunsa yrittäessään sopeutua uuteen laumaansa. Vastaanotto on hieman nihkeä, mutta lämpenemisen merkkejä on jo näkyvillä. Halla on tajunnut saaneensa leikkikaverin, mutta yhteinen kieli on vielä hakusessa. Sparta ei vielä oikein sulata pennun temppuja, mutta kyllä se siittä. On muistettava, että Halla ja Sparta ovat kuitenkin olleet kauan vain kahdestaan ja rutiinit olivat jo vakiintuneet.

Unikeko

Pikku typy on Hallan puolisisko, eli emo on sama, mutta isä on akita. Käytökseltää Sansa muistuttaa kuitenkin enemmän Spartaa tosin energiaa riittää. En olisi uskonut että akitan pentu voi olla noin aktiivinen ja riehakas.

Sansa syö Brit Care muroja, joiden lisäksi typy saa myös muiden koirieni tapaan murren murkinan seoksia ja kanaa. Kanan siivistä annan vain kärki osan ja senkin luut murran valmiiksi. Samanlailla tein jo Hallan kanssa ja se oli vielä pienempi pentu kuin Sansa. Mitään ongelmia mahan kanssa ei ole ilmestynyt.

Koulutuksessa ollaan lähdetty ihan kärsivällisyyden opettelusta. Typyn pitää malttaa odottaa sekuntti tai kaksi ennenkuin saa namin. Samalla treenaillaan istumista. Tekemistä riittää myös itsellä kun harjoitellaan ulkoilua näin ison lauman kanssa.

Saako olla maistiaisia?

Viime viikonloppu menikin varmasti monen koiraihmisen tapaan Helsingin messukeskuksessa. Tälläkertaa pyörin paikalla ilman koiraa, sillä olin töissä Best-In osastolla. Aika pitkiä päiviä tuli, mutta työ oli todella mukaa ja työkavereiden seura mainiota.

Onneksi ehdin hieman puhella paikalle eksyneiden tuttujenkin kanssa ja selvitellä miten akitakehässä päivät olivat menneet. Kukaan ei yllättynyt siitä, että venäläiset veivät melkein kaikki tittelit, sillä ne olivat erittäin hienoja koiria. Se oli yllätys miten tiukka tuomari oli, harvemmin näyttelyssä jaellaan tyydyttäviä arvosanoja. Olen ihan tyytyväinen etten ottanut omaa hörökorvaa mukaan tälläkertaa.

Spartan kanssa käydän vielä keväällä jossain Helsingin näyttelyssä pyörähtämässä, pistetään se sitten vaikka harjoittelun piikkiin. Tai no, onhan se mielenkiintoista nähdä jos jätkässä olisi edistymistä tapahtunut. Kuitenkin korvien asento tuskin enää paranee, korvien väli on vain liian leveä. Tulevaisuudessa juoksenkin kehässä Sansan kanssa, kunhan likalle tulee ikää tarpeeksi.

Messarista jäi käteen melkoinen kasa koiranruokaa, uusi hihna, näyttelykansio Sansalle ja palloja. Ensi vuonna sitten taas koiran kanssa liikkeellä.