Kun halutaan saada geneettisesti monimuotoisempi koira, pitää hyväksyä se, että se monimuotoisuus lisääntyy myös ulkomuodossa. Vielä ei koiramaailmassa ole joka kasvattajalla käytössään tekniikkaa, jolla sieltä genomista voitaisiin valita ne kohdat mitä haluttaisiin ottaa lisää. Varmaan Koreassa tai Kiinassa jotain jo viritellään, mutta voipi kestää hetki ennenkuin me tavalliset tallaajat voimme tehdä täsmälleen sellaisen koiran kun tahtoisimme.
Eli jos tahdomme lisätä monimuotoisuutta, pitää sietää myös ulkomuotovirheitä. Yhtenäinen ja toisiaan muistuttava populaatio on luotu lähinnä sisäsiitoksella ja kun tätä ruvetaan purkamaan, väistämättä joudutaan joustamaan niissä 45 asteen kulmassa olevista korvista, tai itämaisista vinoista silmistä, tai vaikka hännän asennosta. Ja jos mietitään risteytyksessä tapahtuvaa rotutyypin häviämistä, niin ei hätää. Sen kun saa palautettua sukupolvien kuluessa. Hyviä esimerkkejä voi jokainen googletella, aloittaen vaikka dalmatialaisista.
Yhdenkään jalostuskäytössä olevan akitan ei ole pakko käydä näyttelyssä kertaakaan, eikä saatu näyttelytulos aseta mitään rajoja jalostuskäytölle. Ei edes hylkäävä tuomio, tai ei_voi_arvostella- tulos. Ulkonäkö ei myöskään ole mikään este tuontikoiran maahantuomisessa. Kukaan ei voi kieltää tuomasta rumaa koiraa maahan. Kauneushan on katsojan silmässä, onneksi.
Ja yleensäkin näyttelyistä voidaan olla montaa mieltä. Itse tosiaan tykkään ruusukkeista, mutta omissa jalostuspäätöksissäni koirien näyttelymenestyksellä ei ole merkitystä. Tuloksetkin riippuvat ikävän paljon siittä kuinka omistaja jaksaa näyttelyissä ravata.
 |
| Akita vs. akita/pystis |
Loppuun vielä sana Lemmygatesta.
Minultahan ei mielipidettä kysytty, ehkäpä sen vuoksi, että se on jo hyvin kaikkien tiedossa.
Mutta sanotaan vielä kerran, niin ei jää epäselväksi. Lemmyn siirto EJ-rekkariin, tai amerikanakitaksi olisi täysin naurettavaa. Siinä meillä on koira, joka on tutkitusti monimuotoisempi kuin muut tutkitut akitat. Meillä olisi käytössä loistava lähde monipuolistaa rotua ja se pitäisi kieltää?? Samaan aikaan kun tihkuu uutisia uusista SA sairastuneista koirista?? Juuri näin. Mikään akitan pelastus amerikan serkut eivät ole, mutta askel kohti monimuotoisempaa ja toivottavasti terveempää rotua.
Minä ainakin voisin ottaa itselleni epätyypillisen näköisen akitan, jos se välttyisi näiltä rotutyypillisiltä sairauksilta. Pitääkö jokaisen kokea oman koiran menetys ennenkuin terveyden merkitykseen herätään?
Keskustelen tästä aiheesta eritäin mielelläni, joten tule morjestamaan näyttelyyn tahi muualla.
Pystyisköhän Hallan monimuotoisuutta muuten tuolla genolla testaamaan? Itseä ainakin kiinnostaisi tietää, millainen heterotsygotia-aste on koiralla verrattuna vanhempiensa rotuihin, kun vanhemmat saattavat etäisesti näyttää toisiltaan mutta joiden rodut eivät kuitenkaan ole sukulaisrotuja keskenään.
VastaaPoistaSaisihan Hallan testattua hyvinkin. En vain vielä ole testaamista ajatellut, kun pystäri ei ole se risteytysvaihtoehto (räksyttävä, riistaviettinen, epilepsia). Pitääpi pistää harkintaan tämä investointi. :)
PoistaTäh? Mä oon kuvitellut, ettei siellä noin vaan kahden rodun sekoituksia voida testauttaa muiden joukossa :D Olen oikeastaan miettinyt tuota tota jo aika pitkään, että kuinka paljon noista prosenteista selittyisi rodun yhtenevällä ulkonäöllä ja kuinka paljon sit sillä muulla. Hallan testauttaminen antaisi edes jotain osviittaa kumpaankin rotuun :)
VastaaPoistaNo jos vertaa esim karjalankarhukoiriin, jotka on melkein kaikki saman värisiä jne niin niillä esim on korkeampi heterotsygotian aste kuin akitalla. Niin eiköhän se homogeenisyys rodussa tule myös muustakin. Toki yhtenäinen kloonimainen ulkonäkö johtaa siihen, että monimuotoisuus häviää kun jalostuksessa keskitytään vain fenotyypillisiin ominaisuuksiin (yleensä korkean linjasiitoksen myötä). MDD:ssä on myös vaihtoehtona sekarotuiset jos sellaisen haluaa testata. Jotain tuloksia on luettavissa MDD:n sivuilla rotukohtaisissa tiedoissa.
VastaaPoista