Koulutusta

Minulla oli ryhmätyön tekemistä Viikissä ja otin molemmat koirat mukaan tutustumaan uusiin ihmisiin. Nami kiipesi bussiin kuin vanha tekijä ja Sparta seurasi tiukasti mitä toinen teki. Kun bussi kolahteli, pentu vilkaisi aina Namia ja rauhoittui. Kanssa matkustajat kehuivat miten hienosti koirat istuivat vierekkäin ja miten rauhallisia ne olivat.
Kerhohuoneessa päästin koirat irti ja molemmat kiersivät tervehtimässä vieraat ihmiset. Jopa Nami kävi kaikki läpi häntä heiluen ja antoi jopa miesten silitellä itseään. Yleensä Nami on varautunut, mutta nyt tyttö oikein nautti huomiosta. Kun huomio oli kerätty, molemmat siirtyivät pöydän alle nukkumaan. Luokkakaveri oli aivan ihastunut miten rauhallisesti molemmat koirat olivat.

Olen niin ylpeä noista koirista. Bussissa ne käyttäytyivät juuri niin kuin pitäisikin. Molemmat istuivat tyynesti aloillaan kunnes minun käskystäni poistutaan kyydistä. Molemmat saivat paljon kehuja ja kyllä uni maittoi kun päästiin kotio.

Olen luopumassa tästä soluasunnosta ja sen vuoksi täällä ramppaa tavallista enemmän vieraita ihmisiä näytöissä. Namihan haukkuu vieraita ihan hurjana ja huoneeseen rauhoittaminen ei nyt onnistuisi, joten oli kokeiltava muuta. Kun kämppikset kierrättivät katsojia talossa, mie pidin molempien koirin huomion itsessäni kanan palan avulla. Molemmat istuivat vieressäni ja pitivät katsekontaktin erinomaisesti. Nami sai palan aina kun istui hiljaa, vaikka vieraiden ääni kuului. Lopulta Nami ei haukkunut yhtään, vaikka kolme täysin vierasta jätkää kävi samassa huoneessa missä me istuimme eli keittiössä. Jätkät saivat jopa kätellä minua, ilman että Nami olisi huomauttanut asiasta. Spartakin oppi hyvin pitämään kontaktin ja antamaan tassua hälinästä huolimatta. Eli onnistunut harjoitus takana.

Oma luottamus koirankoulutus taitoihini palasi täysin, vaikka hetki oltiinkin hukassa tuon haukkumisen vuoksi.