Jäniskoira, tuskinpa.

Tänään oli ensimmäinen muuttopäivä, jolloin säilöön lähti osa tavaroistani. Nami haukkui muuttoapuun tullutta ystävää melkoisesti. No, onhan se epäilyttävää kun iso parrakas mies raahaa tavaroita ulos. Lopulta Nami tyytyi mulkoilemaan tohinaa sängyltä käsin. Spartalla oli ratkiriemukasta kun uusi tuttavuus rapsutteli ja antoi varastaa toisen sukkansakin suoraan jalasta. Lisäksi pentu jahtasi vielä pölynimuria ympäri asuntoa.

Nami jäi kotio nukkumaan ja nauttimaan rauhasta, kun mie ja Sparta suuntasimme luokkakaverini luokse kylään. Jo matkalla pentu sai niin ihailijoita, että myöhästyin junasta. Yksikin mummo jäi oikein odottamaan meitä päästäkseen kyselemään. Sparta nautti huomiosta täysillä. Kiipesi mummon syliin ja junassa nojaili ihmisiin. Luokkakaverillani on lemmikkinä pupu, mutta Sparta haisteli kaveria kerran häkinverkon läpi ja kävi lattialle nukkumaan. Pupu sai ihan rauhassa loikkia ympäri huonetta ja jätkä vetää hirsiä melkein kuorsaten. <3

Paluumatkalla sainkin puhella uteliaiden ihmisten kanssa. (On se kumma miten pentu saa ihmiset puhelemaan.)
"Mikä rotu tuo on?"
"Se on akita"
"Akito?"
"A-ki-ta" ( Pilkunviilausta..)
Kyselijän ilmeestä selvästi nähtävissä ahaa-elämys. " Oi. Onko se sellainen japanilainen rotu?"
"Joo"
Toinen matkustaja nyökkäilee. "Tuttava otti myös tuollaisen. Sen pentu on 3kk ikäinen ja rauhallinen sekin on". (Harmittaa kun en ehtinyt kysellä mikä pentue voisi olla kyseessä.)

Ihanin oli nuorempi jätkä joka totesi pennun olevan karhunmetsästykseen. Hopeanuolet selvästi katsottu. :)
Namia sanotaan usein ketuksi, johtuen varmasti sirosta ulkomuodosta. Toinen oletus on että Nami on shiba, mikä johtuu varmasti koosta. Tosin yksi vieras luuli että talossa asuu rottweiler, kun Namin aloitti haukkumisensa.

Sparta