Suosi kotimaista

Voin tunnustaa, että en ole pahemmin perehtynyt koiran ruokintaan. Aiheeseen olen pyrkinyt tututumaan monelta eri kantilta. Mielipiteitä aiheesta on netti pullollaan ja tästä käydään joskus hurjaakin vääntöä. Omille koirilleni olen kaikkea kokeillut ja kokemusten kautta on muodostunut omille koirille ja minulle toimiva ratkaisu.

Tällä hetkellä koirat syövät Hau Hau championin muroja ja kaikenlaista raakaa lihaa/luita/kasviksia. Lisänä on Best-in:in tuotteita. Murojen määrää tulen vähentämään paljonkin tulevaisuudessa, mutta syynä on lähinnä omat aatteet. Itse pyrin syömään mahdollisimman paljon suomalaista alkuperää olevaa ruokaa ja tukemaan oman maamme maataloutta. Siksi tahtoisin että koirienkin ruoka olisi kotimaista tuotantoa mahdollisimman paljon.

Raakaruoassa on varsin helppo tarkistaa mistä liha on peräisin. Kotimaisia ovat ainakin:

MUCH
Best-in
Oscar
Kennelrehu
Kennelpakaste
NEUfrau Oy

Kaikkia näitä tuotteita omat koirani ovat syöneet ja ovat tykänneet. Jo näillä saan varsin monipuolisen ruokavalion kasaan, mutta uusia vaihtoehtoja vielä etsin.

Tänään poikkesin Kennelrehun rekalla hakemassa tilaukseni ja mukaan lähti jauhelihaa, lihaista rasvaa, rustoluita ja kanan siipiä. Pakkauskoot ovat käteviä ja rustoluut sopivan pieniä. Kanan siivet tulevat isossa köntissä, eli niitä pitää hetki sulatella ja jakaa pienempiin eriin. Koirat ainakin olivat tyytyväisiä. :D

Yllätyin kyllä totaalisesti kun rekkaa odotteli ainakin 20 ihmistä. Mukava huomata että täällä maallakin riittää raakaruokinnan ystäviä. Myös paikalliseen eläinkauppaan tulee MUCH:in tuotteita myyntiin, joten ainakin koirien monipuolinen ruokavalio on varmistettu. Onneksi kotona on iso pakastin.

Ruusukkeita

Päivä Lahdessa oli pitkä ja iltapäivästä saatiin niskaan kunnon kaatosade, mutta lopulta erittäin onnistunut näyttelypäivä. Sansa sai kunniapalkinnon ja vielä ROP-pennun ruusukkeet. Kävimme myös ihan ekaa kertaa katsomassa millainen on parikilpailu. Tässä yksi esittäjä vie kehään kaksi koiraa samaan aikaan ja koirat esiintyvät rinnakkain. Vähän Sansan veljen omistajan kanssa pelkäsimme miten käy, kun molemmat pennut ovat kovapäisiä tapauksia. Sisarukset esiintyivät kuitenkin erittäin hienosti yhteen ja palkintosijoille päästiin 14 muun koiraparin joukosta. Hienoa!

Näyttelyt ovat erittäin kiva harrastus, ainakin näinä päivinä kun kaikki onnistuu. :) Seuraavaksi odotellaan typylle ikää lisää, jolloin serti jahti alkaakin Porista. Tuolloin otan mukaani ensimmäistä kertaa kaksi koiraa, eli Spartakin pääsee vielä kehään. Saas nähdä miten käy.

Jalostusneuvojien peruskurssi

Jalostusneuvojien peruskurssi järjestettiin Hyvinkäällä 20.-21.4.2013. Heti kun kurssista ilmoitettiin oli selvää, että osallistuisin myös. Kurssilla oli paljon tuttua jalostuksesta, mutta onneksi myös tarkempaa tietoa keskittyen koiraan. Kurssilta tarttui mukaan uusia ideoita ja etenkin paljon pohdittavaa kasvatuksen kannalta.

Jalostus on eläinkannan perinnöllisten ominaisuuksien parantamista valinnan keinoin.
Valitaan seuraavan sukupolven vanhemmiksi eläimet, joilla on toivottuja ominaisuuksia. Tavoitteena on lisätä toivottujen geenien osuutta rodussa, samalla myös karsitaan epätoivottujen geenien tai ominaisuuksien määrää.

Jalostuskoirien on oltava rodun keskitasoa parempia. Valinnan on oltava systemaattista, jalostustavoitteita ei voi muuttaa jatkuvasti, jotta edistystä tapahtuisi. Esimerkiksi lonkissa jalostukseen ei käytettäisi D-E tuloksen saaneita, jolloin pyritään kohti parempaa lonkkaa.

Ainakin jalostuskoirat tulisi saada mittaustuloksia toivottujen ominaisuuksien kannalta, jotta voidaan arvioida eläimen jalostusarvo. Tulosten perusteella voidaan arvioidan periytyvyyttä ja sitä miten jalostuksessa ollaan edistytty. Ilman mittaustuloksia ei voida puhua jalostamisesta.

Eläinsuojelulaki kieltää jalostuksen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa sen terveydelle tai hyvinvoinnille.

Jalostuskoiran on oltava terve. Ei vikoja tai sairauksia, jotka haittaavat normaalia elämää, ei toistuvia tai säännöllistä lääkehoitoa, tai erikoisruokavaliota. Tähän kuuluvat myös allergiat ja mystiset jatkuvat kutinat. Olisi suositeltavaa, että jalostuskoira olisi 2-3 vuotias ja sen vanhemmat 5-6 vuotiaita. Jos koira ja sen vanhemmat ovat terveitä, koiraa voidaan käyttää jalostukseen. Muun suvun terveys tulee myös huomioida.

Perinnöllisen vaihtelun turvaaminen ei ole hyväksyttävä syy sairaan koiran tai todennäköisesti sairautta periyttävän yhdistelmän käytölle. Jos kriteerejä täyttäviä koiria on liian vähän, on risteytettävä terveemmän rodun kanssa.

Voin suositella kurssia kaikille koirien kasvatusta harkitseville.

Hieman koirien nimistä

Lemmikeille nimien keksiminen on aina hauskaa ja vakavaakin työtä. Nimen pitää sopia elukalle ja tietenkin miellyttää omistajaansa. Aina nimien keksiminen ei ole kuitenkaan helppoa.

Spartan nimeä mietin kauan ja hartaasti. Lähellä oli ettei jätkästä tullut Rane tai Darwin, mutta ne eivät tuntuneet sopivan isolle akitan pennulle, jolla riitti luonnetta. Istuin kotona selailemassa mytologian kirjaa ja taustalla pyöri elokuva 300. Kyseisessä elokuvassa on kohtaus, jossa kuningas Leonidas karjaisee; "This is Sparta!". Se oli siinä. Nimi pysyi kuin takiainen ja oli pakko myöntää että pentu on ehdottomasti Sparta. Ja ehdottomasti nimensä veroinen jätkästä onkin kasvanut. Lempinimenä toimii Jätkä, joka on myös helpompi lausua.

Halla on aina ollut nimeltään Halla. Jo pikku pentuna kasvattaja kutsui pienä noin kilon painoista typyä Hallaksi ja koska tykkäsin nimestä se sai jäädä. Nimi sopii hyvin tomeralle sekarotuiselle, jossa on osa pystykorvaa. En voisi kuvitellakaan neidille toista nimeä. Hallalla lempinimiä riittää tilanteesta riippuen, Riesa, Halikoila, Mussum...

Sansa on saanut nimensä Game of Thrones sarjan kauniilta Sansa Stark-hahmolta. Sansa on punahiuksinen tyttö, jonka tulevaisuutena on mennä naimisiin prinssin kanssa. No, kaikkihan ei suju kovin ruusuisesti. Valitettavasti akita Sansa ei muistuta esikuvaansa lainkaan. (lol) Veljeni totesi että pentu olisi pitänyt nimetä saman sarjan mukaan Aryaksi ja on aivan oikeassa. Mutta tästä huolimatta Sansa saa pitää nimensä. Lempinimeksi muodostui varsin nopasti Santsi, typyn ahneuden perusteella.

Halla ja konekarhu

Matka Forssaan ei alkanut kovin lupaavasti kun lauman pienin alkoi heti auton liikahtaessa oksentamaan ja sitä pyrjöömistä jatkuikin koko matka. Puolivälissä muutkin koirat olivat jo sen näköisiä, että ällöttää. Olin myös useampaan kertaan valmis heittämään hyödyttömän navigaattorini ikkunasta pihalle, mutta onneksi tunnen Forssanseudun kuin omat taskuni ja löysin testipaikalle.

Ehdin onneksi ennen testiä seuraamaan pari muuta koirakkoa karhulla ja juttelemaan testaajien kanssa. Alku odotuksia oli vain, että varmasti Halla tulee haukkumaan, mutta muu reaktio on mysteeri. Automatka oli selvästi vähän rasittanut Hallaa jo etukäteen, sillä likka päätti haukkua varmuuden vuoksi kaikki muutkin paikalla olijat.

(c) Riina Haapakallio

Testin alkuun typy haisteli karhun jätöksiä ja kävelimme lähemäs karhun piilo paikkaa. Heti kun karhu rullasi esiin Halla kyllä haukkui, mutta ilme kertoi että nyt on lähdettävä kotio. Ei typy sentään karkuun juossut, mutta karhua haukuttiin turvallisen välimatkan päästä, eli mahdollisimman kaukaa. Karhu ohjattin minua ihan lähelle, mutta typy selvästi päätti jättää hölmön omistajan saaliiksi ja paeta itse. :D Testaajien mukaan Halla on tyypillinen pystykorva, karhua haukutaan mutta kaukaa. Jos metsässä tulisi oikea otso vastaan, koira tulisi tulisi metsästä nopeammin ulos kuin omistajansa. Testin jälkeen Halla palautui stressistä nopeasti, eli jotain hyvääkin.

Itse olen typyyn tyytyväinen. Lopulta typy on pehmeä, joten testin tulos ei yllätä. Hyvä tietää että lintujahdissa Halla ei tule jäämään metsään, eikä todellakaan vaihda saalista isompaan kesken jahdin. Jos koira katoaa metsastä kotio, olisi varmaan parasta seurata perässä. :D

Uusia tuulia

Viimeinen yliopistokevät on käynnissä ja valmistuminen siintää (ei niin kaukana) tulevaisuudessa. Gradunkin kanssa on lopultakin editystä, ehkä jopa syksyn tullen pääseen lopultakin koodaamaan ja analyysejä vääntämään. Aiheena luonnollisesti rakkaat lampaat. Kandin paperit on melkein hyppysissä, kunhan saisi viimeiset kurssit kasaan ja roikkuvat tehtävät palautettua.

Mikä tärkeintä: muutto päivä on lyöty lukkoon! Toukokuun lopussa tämä likka karistaa Helsingin tomut ja karkaa takaisin maalle. Tarkka uusi osoite ei ole vielä selvillä, muuttosuunta riippuu siittä mistä saan töitä. Eli töitä etsitään koko ajan. Kokonaan Helsingistä en kuitenkaan eroon pääse, sillä pari maisterivaiheen kurssia jää vielä syksyä odottamaan.

Koira suunnitelmiakin on. Sansan ensimmäinen näyttely on Lahdessa toukokuussa. Sen jälkeen taas odotellaan, että typylle kertyy ikää, jotta päästään aloittamaan kunnolla näyttelyiden kiertäminen. Ja kaukana joulukuussa on Pohjoismaidenvoittaja näyttely. Isoissa näyttelyissä käyminen on hauskaa ja tunnelma on kohdallaan.

Spartaa tuskin kehässä enää nähdään. Onnistuin mokaamaan Jämijärven näyttelyiden ilmoittautumisen, joten sekin jäi nyt välistä. Ei sinänsä harmita ihan hirveästi, koska jätkän tassut alkoivat jälleen oirehtia. Todennäköisesti jätkällä on jokin allergia, mutta tarkempi määritys pitää vielä selvittää. Spartaa tuskin harmittaa kotikoiran rooli. Kunhan asumisjärjestelyt saadaan kuntoon, niin pitää etsiä alueelta Mejä kurssi tai kerho.

Hallan kanssa käydään konekarhua kokeilemassa huomenissa Akita yhdistyksen talvipäivillä. Ihan mielenkiinnolla odotan millaisen metelin likka nostaa. Karhumetsälle en ole likan kanssa siis lähdössä, ihan Hallan luonnetta testissä arvioidaan. Mutta testistä lisää erikseen.

Ja viimeisenä koulutusinfoa, eli olen osallistumassa huhtikuussa jalostusneuvojien peruskurssille. Kurssin sisältö vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja toivon oppivani uutta. Ainakin saan koiramaailman näkökulman jalostus asioihin, jotan saa nähdä pehmentyykö asenteeni, vai saanko tukea kriittisyyteeni. Tiedän olevani mielipiteissäni jyrkkä, joten viikonloppu aiheesta keskustellen on ihan ajankohtainen.

Akitat geenipankkiin

Kaikki mukaan näytteiden keruu talkoisiin!

Osallistuminen tutkimukseen on helppoa.

Yksinkertaisinta on osallistua joukkonäytteenottoon, jossa järjestäjät huolehtivat kaikista käytännönasioista. Koiran omistajan tulee vain ilmestyä paikalle koiransa kanssa, mielellään täytetyn osallistumislomakkeen kanssa. Akita ry. järjestää pienempiä näytteenottotilaisuuksia yleensä tapaamisten yhteyteen. Suurista näytteenotoista tiedotetaan yleensä laajasti sosiaalisen median välityksellä. Joukkonäytteenottoon osallistuminen on ilmaista.

Verinäytteen voi ottaa myös eläinlääkärin vastaanotolla. Mukaan tarvitset koiran ja täytetyn näytelomakkeen, jonka saa tulostettua osoitteesta: http://www.koirangeenit.fi/osallistuminen/lomakkeet/. Verta otetaan 3ml EDTA-putkeen. Putkeen merkitään koiran virallinen nimi tai rekisterinumero tai molemmat.

Verinäyteputkilo kääritään paperiin ja suljetaan pieneen pussiin. Tämä pussi viedään postin toimipisteeseen ja pakataan huolella, jotta se kestäisi matkan. Näyte postitetaan heti ja jos tämä ei ole mahdollista, voidaan näytettä säilyttää esimerkiksi viikonlopun yli jääkaapissa. Muistathan postittaa lomakkeen näytteen matkassa! Samaan pakettiin voi liittää koiran saamasta diagnoosista kopion. Näytteenotto eläinlääkärillä maksaa eläinlääkärin palkkion + postituksen 3e.

http://www.koirangeenit.fi/ osoitteesta löytyy lista eläinlääkäreistä, jotka ottavat näytteen ilmaiseksi kätevästi vaikka rokotusten tai muun käynnin yhteydessä.Osoite vie koirien geenitutkimuksen sivulle, jotka kannattaa lukaista läpi.

Akitalla tutkimukseen sopivat etenkin autoimmuniteettisairaudet SA ja VKH. Valitettavasti autoimmuniteettisairauksien selvittäminen vaatii paljon näytteitä. Näytteiden kokoon saamisessa yksittäisen koiranomistajan asema on merkittävä. SA tutkimus käynnistyy heti kun näytteitä on kerätty tarpeeksi. 

Jokaisen akitan näyte on tärkeä. 

 

Erittäin tärkeitä ovat sairaiden koirien ja niiden lähisukulaisten näytteet. Tutkimukseen tarvitaan myös terveiden koirien näytteitä kattavan verrokkiryhmän kokoamiseksi. Mitä enemmän näytteitä, sitä enemmän geenitutkimus voi meille kertoa ja olla avuksi. Koiran ikä ei ole este, aivan luovutusikäisistäkin pennuista voidaan näyte ottaa. Kasvattaja voi antaa näytteet koko pentueesta kerralla pentutarkin yhteydessä.

Vuodenvaihteeseen mennessä akitojen näytteitä oli kasassa 70kpl.  Aktiivisten koiranomistajien avulla näytteiden määrä on tasaisesti kasvanut. Kuitenkin viime vuosina pentuja on rekisteröity n.60 kpl:ta vuosittain, joten siihen nähden kerättyjen näytteiden määrä on vaatimaton. Geenipankissa olevien näyteiden määrä olisi helposti tuplattavissa; olkoon se tämän vuoden tavoite. 

 Näytteen luovutus on pieni teko, joka auttaa suuresti koko rotua!