Metson haukkuja

Ihan jokainen ei uskonut meikäläistä kun sanoin kouluttavani pienestä sekarotuisesta täyden lintukoiran. Eikä treenaaminen Viikin pullasorsien ja oravien kanssa ollut kaikkein helpoin tie. Mutta nyt voin todistaa että pikku puolipystärini toimii oikeasti metsällä.

Isä käski koiran metsään ja Halla ampaisi liikkeelle kuin ammattilainen. Vain vartin etsimisen jälkeen oli metso löydetty, haukuttu ja ammuttu. Hieno tyttö! En voisi olla ylpeämpi pikku neidistä. Maalle jääminen oli selvästi oikea ratkaisu Hallalle. Ainakin hymyt olivat yhtä leveät niin koiralla kuin isälläkin. En varmaan tyttöä takaisin saisi vaikka pyytäisin.

Ehkä uskallan seuraavaksi ottaa puhtaan pystärin. :) Pitäisi varmaan selvittää Hallan isä, joka on näin vahvat metsästysgeenit jättänyt jälkeläiselleen.

Valioitumisen hinta?

Sansan kanssa näyttelyiden kiertäminen on alkanut hienosti ja ajatus typyn saamisesta muotovalioksi houkuttelee. Ajattelinkin koota kasaan kuinka paljon koiran valioituminen tulee maksamaan.

Tietenkin on pakko sanoa, että tämän rodun koiria ei näyttelyissä hirvittävästi juokse, aika normaalia on noin 5 koiraa per näyttely. Joten jos koiralla on vähääkään mahdollisuuksia, valioituminen ei ole hirvittävän vaikeaa. Verrataan tilannetta vaikka kultaisiin noutajiin, joilla näyttelyssä on koiria kilpailemassa titteleistä aina kymmeniä koiria.

Tuomareissakin on melkoisesti eroja, joten tarkasti tuomarit valitsemalla valioituminen helpottuu. Esimerkiksi Spartan korvien asento jakaa tuomareiden mielipiteet. On ihan tosiasia että hörökorvaa ei kannata joka näyttelyyn viedä.

Sansa on käynyt 3:ssa näyttelyssä. Ilmoittautumismaksut ovat olleet 35e + 32e + 39e = 106e.

Porin näyttely oli varsin lähellä joten ajokilometrejä ei tullut paljoa. Koska pikku toyotani on pieniruokainen, bensakulut jäivät pieniksi. Laitetaan vaikka +15e. Muiden näyttelyiden ajoja en edes kehtaa laskea, samat kilometrit olisi kuljettu vaikka näyttelyihin ei olisi osallistuttu.

Herkkuperseenä ostan aina jotain naposteltavaa kehää odotellessa, joten +15e.

Eli, Sansa on saanut yhden sertin ja sertin hinta tällä laskulla oli 136e.
Ei ole kovin halpa harrastus tämä näyttelyissä kiertäminen. ;)

Tälle vuodelle on vielä 4 näyttelyä. Katsotaan kuinka suureksi nousee seuraavan sertin hinta. :D Hirvittää jo valmiiksi, koska Voittaja näyttelyiden viikonloppu sisältyy laskuun...

Ensimmäinen serti!

Veljeni järjesti häänsä Savonrantaan saakka, joten Itä-Suomeen oli lähdettävä. Sattumalta Joensuussa oli samaan aikaan koiranäyttelyt, joten häiden jälkeisenä päivänä suuntasinkin sinne. Ja kyllä kannatti ajella sateisesta säästä huolimatta.

Sansa nappasi ensimmäisen sertinsä vain pari viikkoa yli 9kk ikäisenä. Hienoa! Ja vaikka Sansa haukahtikin niin, että tuomari ja mie hypähdimme, arvostelu oli oikein mukava, eikä haukkumista mainittu sanallakaan. Haukkumista alan työstämään pois, jotta erikoisnäyttelyssä sujuisi mallikkaasti.

(c) Saija Tenhunen

Muutto Lappeenrantaan myös lähestyy yllättävän nopeasti ja kuulemma töitä riittää. Muuttoa odotan innolla, mutta mukana on ripaus surua. Halla nimittäin jää kotiin vanhempieni luokse äidin seurakoiraksi ja isän metsästyskaveriksi. Zorron menehtyminen kaksi vuotta sitten jätti kotiin tyhjän paikan, jonka Halla täyttää mainiosti. Itselle tulee kyllä ikävä, mutta Halla viihtyy varmasti paremmin maalla, kuin kaupungissa.

Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että minun kotoani vapautuu paikka narttukoiralle. Todennäköisesti tuon paikan täyttää tuonti akita, tai Sansan pentu, mutta nyt katsellaan ja odotellaan miten akitojen tilanne kehittyy seuraavat pari vuotta. 

Seuraava näyttely tosiaan on erikoisnäyttely Heinolassa, jonne otan molemmat akitat mukaan.

Kuulumisia

Viikonloppuna kävin Akita ry:n Sawopäevilla aina Iisalmessa saakka. Matkaa oli vain 450km, mutta onneksi tykkään ajella pitkiä matkoja. Täytyy kehua, että maisemat olivat matkan arvoiset.

Sansa kokeili ensimmäisen kerran verijälkeä. Jälki oli typylle hyvin jännittävä, typy oli jännittynyt ja välillä piti haukahdella epäilyttäville katselijoille. Mutta hienosti meni ensimmäiseksi jäljestykseksi. Varmasti harrastusta jatketaan muidenkin koirien kanssa.

Sansan näyttelyt ovat alkaneet varsin mallikkaasti, ei voi kun olla tyytyväinen. Iso kiitos kaikille jotka kehänreunalla neuvovat ja opastavat kokematonta handleria. Lisäksi sain hyvän neuvon jolla sain typyn lopettamaan peitsauksen, kiitokset Asta!

Valitettavasti olen kuullut myös huonoja uutisia. Useampia koiria on sairastunut SA:han, ja sairastapaukset tulevat vaikuttamaan kasvatussuunnitelmiini. Sansan mahdollinen pennutus siirtyy vielä myöhemmäksi, jotta riskejä voitaisiin arvioida kunnolla. Pentuja miettitään kunnolla vasta kun ikää on neljä vuotta. Lisäksi sopivan uroksen löytäminen on melkoinen haaste. Katsotaan mitä tässä ajankuluessa keksitään.

Paras neuvo kasvatuksessa tuntuukin olevan: odota ja katso. Tässä huonojen uutisten aallossa on tullut myös pohdittua koirien jalostusiän nostamista, pentuemäärien rajoittamista ja kuinka tärkeää avoimuus kasvatuksessa on. Yksikin sairastuminen heijastuu todella moneen koiraan. Puhumattakaan siitä miten raskasta sairaan koiran hoitaminen on omistajalle.

Paljon voimia sairastuneiden koirien omistajille. Toivottavasti näistä koirista saadaan talteen verinäytteet tutkimusta varten, jotta tälle ikävälle sairaudelle löydettäisiin apua. Jokaisen akitan näyte on erittäin tärkeä. Akita yhdistyksellä on avoin lista, johon toivottavasti jokainen sairastunut koira lisätään. Yhdistyksen kautta saa myös tukea ja hoito-ohjeita.

Toivon puutetta

Joulukuussa 2012 akitoilta oli kerätty 70 näytettä koirien geenipankkiin. Määrä on mukava, mutta vaatimaton, koska vuosittaiset rekisterimäärät ovat olleet kymmeniä pentuja. Toivoinkin, että omistajat kävisivät ahkerammin näytteitä koiristaan antamassa.

Näytteet ovat äärimmäisen tärkeitä rodun tulevaisuudelle. SA tutkimus käynnistyy heti, kun näytteitä on saatu tarpeeksi. Tämä tarkoittaa vähintään 50 tervettä ja 50 sairasta koiraa. Määriä ei saada kasaan, jos omistajat ja kasvattajat eivät näe pienen teon merkittävyyttä. Suomesta saataisiin varsin helposti terveistä, ja valitettavasti myös sairaista, näytteitä tutkimukseen.

Tänään geenipankin tilanne päivittyi ja petyin, koska näytemäärä on nyt 76 koiraa. Näistä 6:sta uudesta yksi on oma koirani Sansa ja muut tuntemiani koiria. Tämä kertoo sen, että viesti näytteiden tärkeydestä ei ole vieläkään levinnyt akitojen omistajille.

Sa on rodulle todellinen riesa. Eikä siittä päästä eroon istumalla pää pensaassa ja hokemalla, että ongelmaa ei ole. Ainut todellinen edistys askel koko rodun terveydelle on näytteen luovutus tutkimukseen. Jokaisen kasvattajan tulisi puhua kasvattiensa omistajille näytteiden luovutuksesta tai ottaa pennuista näytteet pentutarkastuksen yhteydessä.

Näytteen ottaminen ei ole kallista, tai koiralle haitallista (edes karvoja ei tarvitse ajella), eikä liity mitenkään rotuyhdistysten toimintaan. 

Kuvan kippuroista näytteet ovat jo pakkasessa! Samoin jokaisesta kasvattamastani koirasta lähtee näytteet jo pentutarkin yhteydessä. Vaatikaa samaa oman koiranne kasvattajalta!

Muutto edessä

Suuria muutoksia tulossa. Sain nimittäin töitä ja muutan lännestä itään eli aina Lappeenrantaan saakka. Hurjaa! Onneksi kaupungissa on edes pari tuttua, mutta kokonaan uusi alku tiedossa. Erittäin virkistävää. :)

Koirat tietenki seuraavat mukana ja tulen tulevaisuudessa pyörimään enemmän idässä koiranäyttelyissä. Syksyn suunnitelmia hiotaan kasaan kovaa vauhtia.

 

Sansan kanssa aloitellaan  näyttelyissä kiertäminen jo parin viikon kuluttua. Ensin suunnataan Poriin 27.7. ja sitten Iisalmeen, jossa on myös Akita yhdistyksen jäsenille tarkoitetut Sawopäevät. Eli tiedossa varsin mukava viikonloppu. Heti Iisalmen jälkeen tiedossa onkin veljen häät Joensuussa. Kuten kukatahansa hyvä sisko tekisi, lähden häiden jälkeen koiranäyttelyyn "kun nyt kuitenkin ollaan jo valmiiksi siellä". Kiirettä siis riittää.

Näyttelyt ovat minulle tosiaan vain harrastus, kuka nyt ei tykkäisi ruusukkeista? Lisäksi tuli kasvattajalle luvattua, että typystä tehdään ehdottomasti muotovalio, jos pennulla mahdollisuuksia on. Katsotaan nyt miten likan käy. Sparta on Porissa myös mukana, mutta pojalle en menestystä odottele, jo ERI olisi loistava tulos karvansa karistaneelle kesäpojalle.

Kennelnimi!

Kyllä siinä kestikin! :D Marraskuussa käytiin kasvattajan peruskurssi, joulukuussa nimeä anottiin ja nyt kesäkuun alussa nimi sitten myönnettiin. Huh. En ole maailman kärsivällisin ihminen, joten odottaminen oli yhtä tuskaa.

Mutta nythän se todellinen odottaminen ja jännittäminen alkaa kun odotellaan Sansan aikuistumista. Mielellään venyttäisin pennuttamista yli kolme vuotiaaksi ja kun akita on kyseessä, niin vaikka mitä ehtii tuossa ajassa tapahtua. Toivotaan kuitenkin parasta.

Rakentelin myös kotisivuja, jotka ovat yhä kesken. Mutta ehkä uskallan osoitteen täällä jo julkistaa, niin uteliaimmat pääsevät niihin tutustumaan. Rakentavaa palautetta otetaan myös vastaan ennen kuin kotisivut liitetään akita ry:n kasvattaja listalle.

http://frostladyskennel.wordpress.com/