Ensimmäinen serti!

Veljeni järjesti häänsä Savonrantaan saakka, joten Itä-Suomeen oli lähdettävä. Sattumalta Joensuussa oli samaan aikaan koiranäyttelyt, joten häiden jälkeisenä päivänä suuntasinkin sinne. Ja kyllä kannatti ajella sateisesta säästä huolimatta.

Sansa nappasi ensimmäisen sertinsä vain pari viikkoa yli 9kk ikäisenä. Hienoa! Ja vaikka Sansa haukahtikin niin, että tuomari ja mie hypähdimme, arvostelu oli oikein mukava, eikä haukkumista mainittu sanallakaan. Haukkumista alan työstämään pois, jotta erikoisnäyttelyssä sujuisi mallikkaasti.

(c) Saija Tenhunen

Muutto Lappeenrantaan myös lähestyy yllättävän nopeasti ja kuulemma töitä riittää. Muuttoa odotan innolla, mutta mukana on ripaus surua. Halla nimittäin jää kotiin vanhempieni luokse äidin seurakoiraksi ja isän metsästyskaveriksi. Zorron menehtyminen kaksi vuotta sitten jätti kotiin tyhjän paikan, jonka Halla täyttää mainiosti. Itselle tulee kyllä ikävä, mutta Halla viihtyy varmasti paremmin maalla, kuin kaupungissa.

Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että minun kotoani vapautuu paikka narttukoiralle. Todennäköisesti tuon paikan täyttää tuonti akita, tai Sansan pentu, mutta nyt katsellaan ja odotellaan miten akitojen tilanne kehittyy seuraavat pari vuotta. 

Seuraava näyttely tosiaan on erikoisnäyttely Heinolassa, jonne otan molemmat akitat mukaan.