Vertailua



Halla nukkuu tyylillä



Halla peri hyvin pystykorvaisen isänsä geenit. Kävin näyttämässä pentua kummisedälleni, joka on kasvattanut suomenpystykorvia. Hän ihastui tyttöön ja sanoi, että selvästi pystykorvasekoitus. Eläinlääkärin vastaanotolla Halla antoi ääni näytteen ja eläinlääkäri totesi pienen kuulostavan aivan pystykorvalta. Akitaa tytössä ei näy kuin valkoisena värinä poskissa, leuassa ja mahan alla. Uteliaana odotan millaisen karvan riiviö kasvattaa pentukarvan tilalle. Todennäköisesti Halla jää pieneksi, tuollaiseksi kainalo malliksi.

Jos vertaillaan koiriani, niin Halla on todellä äänekäs Spartaan verrattuna. Jätkä ei päästä leensä ääntäkään, ei vingu, hauku tahi murise. Pimeässä Sparta voi murista ja haukahtaa epäilyttäville asioille (kutan vaanivalle katajalle..) ja välissä pöhähtää jos oikein harmittaa. Halla haukkuu ja murisee kaikelle mikä liikkuu. Ja tässä tehdään tällä hetkellä kovasti töitä, että saadaan turhat metelit pois. Likan ääni varastoon kuuluu; ulvominen, vikinä, haukkuminen, kitinä, piippaaminen ja suora huuto.

Sparta on rauhallinen ja yleensä sisällä nukkuu. Halla leikkii leluillaan ja käy härnäämässä Spartaa. Välillä painitaan ja riehutaan oikein kunnolla. Mutta jätkä yleensä hakee vähän rauhallisemman paikan nukkua, tai paikan  missä voi pitää ympäristöä silmällä. Halla tunkee kainaloon.

Spartalla on hieman teini-iän oireita. Lähinnä hajut kiinnostavat niin että lenkeillä korvat unohtuvat. Lisäksi se ei malttaisi kotoa tulla takaisin sisälle lainkaan. Jätkä kokeilee rajojaan, kuinka kauas saa pelloilla juosta ennen kuin kiroilu alkaa. Aika helpolla päästään jos teineily jää tähän. Muutenkin on pakko sanoa että Sparta on erittäin  helppo koira. Toistoja on kyllä tarvittu, mutta oppi on jäänyt myös päähän.

Jälki treeniä

Tavoitteeni on kouluttaa Spartasta jälkikoira auttamaan haavakkohirvien etsimisessä. Toinen mahdollisuus on myös kolarihirvien jäljittäminen. En ole ennen kouluttanut jälkikoiraa, eli töitä riittää. Varmasti osa opitaan kantapäänkautta, mutta katsotaan miten käy. Yritän päästä oikein kurssille, mutta mokomat täyttyvät heti.

Namin kanssa talvella harjoittelimme niin, että piilotin lumeen jonkin palkkion (lihaa, pallon..) ja paikan merkkasin naudan verellä. Nami sai vapaasti etsiä ja kaivaa kätköjä esiin.

Spartalle ja Hallalle vedän pitkän ja mutkittelevan lenkin ja jätän jäljelle makkaran palasia. Koirat ovat ihan innoissaan. Molemmat seuraavat jälkeä hyvin ja ihan hyvällä vauhdilla. Yritän muodostaa koirille kuvaa, että jälkeä on mukava seurata ja jos pysyy jäljellä voi löytää herkkuja. Eli ihan alkutason harjoituksia.

Muutto edessä taas ja loppu kodittomuudelle. Muutan Viikin perälle, kaverikämppään. Lemmikkien omistajien on tuskallisen hankalaa löytää koti täältä, joten koulukaverini kanssa päädyimme kaverikämppä ratkaisuun. Ystävälläni on pupu, mikä asettaa omat haasteensa. Sparta on nähnyt pupun jo kerran ja se kohtaaminen meni rauhallisesti. Eli Spartaa ei kiinnostanut yhtään. Edessä mielenkiintoisia aikoja.

Näyttelyitä

Tostaina pieneen toyotaani ahtautui 3 naista ja 5 koiraa. Yksi bordercollie, yksi akita, yksi sekarotuinen ja kaksi suomenajokoiraa. Suuntana oli mätsärit vinttikoirakeskuksessa, Tuomarinkylässä. (Onneksi poliisi ei pysäyttänyt..)

Sparta perseili oikein kunnolla, roikkui hihnassa ja yritti tarrata lahkeeseeni useamman kerran. Koiria oli kehässä useampia ja mielestäni ne osasivat käyttäytyä oikein mallikkaasti, joten vähän yllätyksenä tuli kun meidä ohjattiinkin palkintosijalle. Sparta oli sinisten 4.s ja saatiin kotiin tuliaisiksi ihan ensimmäinen ruusuke. (Ei ihan tuollainen kuin kuvassa, mutta melkein.) Pieni näyttelykipinä syttyi.. Olisihan mukava saada ruusukkeita enemmänkin..

Luokkakaverini, joka vahti Hallaa, melkein jo lupautui esittelemään mätsäreissä pientä riiviötä. Saas nähdä esiintyykö Hallakin akita-ry:n mätsäreissä ensimmäisen kerran.

Tänään oli vuorossa ensimmäinen virallinen näyttely, eli pentunäyttely Helsingissä. Sparta hyppeli ja nappasi hihnan suuhunsa, mutta seisoi paikoillaan hienosti ja tuomari sai rauhassa kopeloida. Vähän on vielä treenaamista koiran käyttäyttymisessä ja minun koiran esittely taidoissani. Esittely varmuuttta varmaan saa vain harjoittelemalla..

Mutta Spartan arvostelu oli kuitenkin hyvä. Jätkän pitää vielä kasvaa ja kehittyä. Ja niiden korvien pitäisi nousta pystyyn. (Kyllä niiden pitäisi nousta..)

Ikäisekseen hyvin kehittynyt nuori uros, jolla oikeat mittasuhteet. Oikea piirteinen pää. Hyvin asettuneet silmät, oikea kallon muoto. Oikein kiinnittyneet paksut korvat, jotka tulisi kantaa paremmin pystyssä. Hyvä kaula. Ylälinja saa vielä tiivistyä. Kaunis häntä. Hyvä raajaluusto. Riittävät kulmaukset. Liikkuu vielä pentumaisen löysästi. Vaalea punainen väri, hyvä urajiro. Iloinen, ystävällinen käytös.

Mietityttää tuo ylälinja saa vielä tiivistyä. Mitäköhän se tarkoittaa? Hmm... No, tästä on hyvä alkaa. Seuraavaan näyttelyyn ilmottaudutaan kun korvat ovat pystyssä. Mätsäreissä kuitenkin käydään tulevaisuudessa ahkerasti.

Pitää vielä sanoa että olen todella ylpeä siitä miten rennosti jätkä hengaili näyttelyssä. Makoili, eikä pahemmin välittännyt muista. Vieraat saivat silitellä ja möyhiä ja jalat taivasta kohti annettiin rapsutella mahaa. Oli todella mukavaa nähdä pitkästä aikaa Emiliaa ja Viribuslaisia, sekä tietenkin Spartan velipoikia omistajineen. On se Sisu komea poika. <3

Namin villapaita

Koska tavaroitani on kodittomuuteni takia kolmessa eri asunnossa, minulta on koko ajan hukassa jotain. Olin kotona ja tongin taas kaappejani kun vastaan ilmestyi huolellisesti taiteltu nyytti. Se oli Namin villapaita. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta paita tuoksui yhä pikku koissulta.

Namin munuaiset ultrattiin ja koko maha ajeltiin karvattomaksi. Juuri silloin oli hirveät pakkaset ja pikkuisen tuli kylmä. Niimpä mie ja äiti ahersimme yhden illan ja saimme tehtyä villapaidan. Nami ei pahemmin ensin innostunut ajatuksesta, mutta juoksenteli kyllä tyytyväisenä lumihangessa paita päällä. Jopa niin tyytyväisenä, että joskus oli vaikea saada neiti sisälle.



Spartalle villapaita ei mahdu. Hallalle paita on liian iso. Ehkä mie vielä keksin paidalle käyttöä.. 





mökkeilyä

Kaksi viikkoa Helsingissä ja vieläkään koirat eivät ole tottuneet siihen, että mistä tahansa pusikosta voi tulla vastaan mitä tahansa. Mokomat säikkyvät narulla lepattavaa lakanaa, kiljuvia lapsia ja rappukäytävässä haukkuvaa lapinkoiraa. Työpäivän jälkeen molemmat riehuvat patoutunutta energiaa ja kärsivällisyyteni on koetuksella. Ei ole Helsinki maalaiskoirille sopiva paikka. Kaupunkilaiskanit ovat kyllä oppineet juoksemaan karkuun kun me tulemme lenkillä vastaan.

Siispä pyrin karkaamaan maalle aina kun mahdollista. Viime viikonloppuna olimme kaverin mökillä Velkuanmaalla, ihan oikeassa saaressa. Ja koirat saivat remuta vapaasti. Tai Halla sai remuta, Sparta sai olla hihnassa, koska jätkä oli päättänyt yrittää syödä kaverini bordercollien.. Leikki äityi aina liian rajuksi ja pienempi oli pulassa. Eetu ei voinut olla paimentamatta Spartaa ja jätkä ei voinut sietää tuijotusta. Sparta myös ryntäsi pelastamaan Hallaa aina kun pentu kiljaisi. Taitavat jätkä koirapuistoilut loppua tähän.

Molemmat koirat myös uivat mökillä. Kummatkin kannoin ensimmäisen kerran veteen, mutta myös Spartan sain uudelleen uimaan suostuttelun voimin. Kumpikaan ei ole hirveän innoissaan vedestä, mutta edetään hiljalleen. Kyllä olivat pennut väsyneitä kun päästiin takaisin kotiin ja mahat olivat täynnä rannalta löytyneitä hauen leukaa ja selkäruotoja..

Sparta kävi myös match show:ssa pyörähtämässä. Palkkioksi saimme vain sinisen nauhan, mutta minun mielestäni onnistunut reissu kuitenkin. Jätkä käyttäytyi kehässä todella hyvin ja ravisi kauniisti rinnalla. Tuomari vähän aristeli jätkää, kysyi uskaltaako katsoa hampaita ja puheli hermostuneena. Sparta oli oma hassu itsensä. Kyllä tuon kanssa uskaltaa kunnon näyttelyyn lähteä.

Teini-ikä?

Sparta on 5 kuukauden ikäinen ja tähän asti olen voinut käydä jätkän kanssa koirapuistossa aivan rennosti. Jätkä on väistänyt rähinää ja leikkinyt urostenkin kanssa sopuisasti. Nyt on kuitenkin tapahtunut jotain. Muutin Helsinkiin, joten osa muutoksesta menee kyllä uuteen sopeutumiseen, mutta tänään koirapuistossa näin erilaisen jätkän.

Sparta ja Halla juoksivat kilpaa pienemmän terrierin (narttu) kanssa. Narttu oli ärhäkkä ja komensi, mutta leikit sujuivat hyvin. Annoimme luvan ison kultaisen noutajan (uros) tulla puistoon ja kaikki sujui hyvin, vähän aikaa. Huomasin että jätkä varoi noutajaa, haisteli kyllä, mutta oli vähän epäluuloisen näköinen. Sparta leikki pienemmän kaksikon (Halla & terrieri) kanssa, mutta varoi menemästä liian lähelle noutajaa. Sparta pari kertaa kävi noutajan vieressä "vertailemassa". Minusta näytti että jätkä arvioi kumpi olisi isompi ja vahvempi, joten komensin tiukasti jätkän pois pullistelemasta. (Noutaja oli todella iso uros, joten Sparta oli paljon pienempi. ) Kerran noutaja nousi Spartan päälle, mistä jätkä ärähti, mutta tilanne jäi huomautukseen. Noutaja käveli rennosti pitkin puistoa ja Sparta tyytyi pitämään välimatkaa. Puistoon tuli myös yksi narttu lisää ja taas jätkän häntä heilui iloisesti.

Hajut kiinnostavat Spartaa myös ihan hirmuisesti. Ruohoja ja hajuja myös maistellaan.

Osansa on myös tällä muutolla. Mörköjä tuntuu vaanivan jokapuolella.. Mutta siittä lisää myöhemmin.

Kaksi koiraa, yksi nainen

Isäni mielestä on hulluutta pitää kahta koiraa ja tästä kuulen aina kun käyn kotona. Mitään kunnon selitystä tälle ongelmalle en ole saanut, muuta kuin että se on hölmöä. No, minä en ole koskaan pahemmin isä mutinoita kuunnellut, mutta voisin kertoa miten elämä kahden koiran kanssa sujuu.

Nami opetti Spartalle esimerkillään, miten istuttiin bussissa ja autossa. Matolääkkeiden yms. antaminen Spartalle sujuu todelle helposti, koska jätkä aina ihmetteli mitä syötän toiselle.

Nyt Sparta toimii esimerkkinä Hallalle. Pikku neiti seuraa koko ajan mitä jätkä tekee ja miten. Halla alkaa oppia miten autossa istutaan ja jos tapahtuu jotain yllättävää, se vilkaisee ensimmäisenä Spartaa. Ja Sparta katsoo minun reaktioni. (Tämä heijastuu myös niin, että jos olen epävarma, se siirtyy Spartaan ja lopulta Hallaan. Jos minua ärsyttää -> Sparta alkaa hepuloimaan -> Halla riehuu.)

Halla ja Sparta muodostivat lauman. Jos minä en ole ulkona pomona, niin kaksikko lähtee seikkailemaan omin päin. Kaksikko on jo pari kertaa seikkailleet aika kauas pelloille tutkimaan, mutta palaavat kun pomo käskee. Nyt jätkä on kiinni ulkona ollessaan, ettei opi karkailemaan.

Kaksikon touhuja on ilo seurailla.

Selvästi Koira Kuiskaaja telkkarissa

Niin ja nyt ollaan päästy pois Forssasta Helsinkiin. Asunto asioiden hitauden takia asun kaverini kämpässä, kunnes saan oman kämpän. Tosin ehkä jo vuoden vaihtuessa voin muuttaa maalle oikealle maatilalle! JEE! Yksi lisä syy odottaa syksyä. (Pakastimesta alkaakin peuranlihan olla loppu...)