Näyttelyitä

Tostaina pieneen toyotaani ahtautui 3 naista ja 5 koiraa. Yksi bordercollie, yksi akita, yksi sekarotuinen ja kaksi suomenajokoiraa. Suuntana oli mätsärit vinttikoirakeskuksessa, Tuomarinkylässä. (Onneksi poliisi ei pysäyttänyt..)

Sparta perseili oikein kunnolla, roikkui hihnassa ja yritti tarrata lahkeeseeni useamman kerran. Koiria oli kehässä useampia ja mielestäni ne osasivat käyttäytyä oikein mallikkaasti, joten vähän yllätyksenä tuli kun meidä ohjattiinkin palkintosijalle. Sparta oli sinisten 4.s ja saatiin kotiin tuliaisiksi ihan ensimmäinen ruusuke. (Ei ihan tuollainen kuin kuvassa, mutta melkein.) Pieni näyttelykipinä syttyi.. Olisihan mukava saada ruusukkeita enemmänkin..

Luokkakaverini, joka vahti Hallaa, melkein jo lupautui esittelemään mätsäreissä pientä riiviötä. Saas nähdä esiintyykö Hallakin akita-ry:n mätsäreissä ensimmäisen kerran.

Tänään oli vuorossa ensimmäinen virallinen näyttely, eli pentunäyttely Helsingissä. Sparta hyppeli ja nappasi hihnan suuhunsa, mutta seisoi paikoillaan hienosti ja tuomari sai rauhassa kopeloida. Vähän on vielä treenaamista koiran käyttäyttymisessä ja minun koiran esittely taidoissani. Esittely varmuuttta varmaan saa vain harjoittelemalla..

Mutta Spartan arvostelu oli kuitenkin hyvä. Jätkän pitää vielä kasvaa ja kehittyä. Ja niiden korvien pitäisi nousta pystyyn. (Kyllä niiden pitäisi nousta..)

Ikäisekseen hyvin kehittynyt nuori uros, jolla oikeat mittasuhteet. Oikea piirteinen pää. Hyvin asettuneet silmät, oikea kallon muoto. Oikein kiinnittyneet paksut korvat, jotka tulisi kantaa paremmin pystyssä. Hyvä kaula. Ylälinja saa vielä tiivistyä. Kaunis häntä. Hyvä raajaluusto. Riittävät kulmaukset. Liikkuu vielä pentumaisen löysästi. Vaalea punainen väri, hyvä urajiro. Iloinen, ystävällinen käytös.

Mietityttää tuo ylälinja saa vielä tiivistyä. Mitäköhän se tarkoittaa? Hmm... No, tästä on hyvä alkaa. Seuraavaan näyttelyyn ilmottaudutaan kun korvat ovat pystyssä. Mätsäreissä kuitenkin käydään tulevaisuudessa ahkerasti.

Pitää vielä sanoa että olen todella ylpeä siitä miten rennosti jätkä hengaili näyttelyssä. Makoili, eikä pahemmin välittännyt muista. Vieraat saivat silitellä ja möyhiä ja jalat taivasta kohti annettiin rapsutella mahaa. Oli todella mukavaa nähdä pitkästä aikaa Emiliaa ja Viribuslaisia, sekä tietenkin Spartan velipoikia omistajineen. On se Sisu komea poika. <3