Koska tavaroitani on kodittomuuteni takia kolmessa eri asunnossa, minulta on koko ajan hukassa jotain. Olin kotona ja tongin taas kaappejani kun vastaan ilmestyi huolellisesti taiteltu nyytti. Se oli Namin villapaita. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta paita tuoksui yhä pikku koissulta.
Namin munuaiset ultrattiin ja koko maha ajeltiin karvattomaksi. Juuri silloin oli hirveät pakkaset ja pikkuisen tuli kylmä. Niimpä mie ja äiti ahersimme yhden illan ja saimme tehtyä villapaidan. Nami ei pahemmin ensin innostunut ajatuksesta, mutta juoksenteli kyllä tyytyväisenä lumihangessa paita päällä. Jopa niin tyytyväisenä, että joskus oli vaikea saada neiti sisälle.
Spartalle villapaita ei mahdu. Hallalle paita on liian iso. Ehkä mie vielä keksin paidalle käyttöä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti