Saako olla maistiaisia?

Viime viikonloppu menikin varmasti monen koiraihmisen tapaan Helsingin messukeskuksessa. Tälläkertaa pyörin paikalla ilman koiraa, sillä olin töissä Best-In osastolla. Aika pitkiä päiviä tuli, mutta työ oli todella mukaa ja työkavereiden seura mainiota.

Onneksi ehdin hieman puhella paikalle eksyneiden tuttujenkin kanssa ja selvitellä miten akitakehässä päivät olivat menneet. Kukaan ei yllättynyt siitä, että venäläiset veivät melkein kaikki tittelit, sillä ne olivat erittäin hienoja koiria. Se oli yllätys miten tiukka tuomari oli, harvemmin näyttelyssä jaellaan tyydyttäviä arvosanoja. Olen ihan tyytyväinen etten ottanut omaa hörökorvaa mukaan tälläkertaa.

Spartan kanssa käydän vielä keväällä jossain Helsingin näyttelyssä pyörähtämässä, pistetään se sitten vaikka harjoittelun piikkiin. Tai no, onhan se mielenkiintoista nähdä jos jätkässä olisi edistymistä tapahtunut. Kuitenkin korvien asento tuskin enää paranee, korvien väli on vain liian leveä. Tulevaisuudessa juoksenkin kehässä Sansan kanssa, kunhan likalle tulee ikää tarpeeksi.

Messarista jäi käteen melkoinen kasa koiranruokaa, uusi hihna, näyttelykansio Sansalle ja palloja. Ensi vuonna sitten taas koiran kanssa liikkeellä.

10 kysymystä

 Kennelnimihakemukseni lähti hyväksymyskierrokselle. Sähköisen hakemuksen ensimmäinen osoite on SSKY, josta se matkaa Akita yhdistyksen hyväksyttäväksi. Koko kierrokseen Kennelliiton ja FCI:n kautta kuluu noin puoli vuotta, joten tässä harjoitellaan kärsivällisyyden hyvettä. Vähän kyllä jännittää sujuuko koko prosessi ilman ongelmia... Noh, vaatimusten pitäisi ainakin olla kunnossa.

Ystäväni laittoi minulle 10 kysymystä vastattavaksi, joten tässä ne tulevat:

1. Mikä on ensimmäinen muistosi ihan ensimmäisestä koirastasi?
Ensimmäiset muistot liittyvät mustaan sekarotuiseen Mustiin. Se jahtasi meidän kissan puuhun ja karattuaan kieriskeli aina naapurien lantalassa. Kuulemma Musti myös vahti vaunujani kun ihan pienenä nukuin päiväunia.

Ensimmäinen ihan oma koirani oli Nami. Pikkutaistelijaan liittyy paljon hyviä ja sydäntäsärkeviä muistoja.

Kaunis Nami

 2. Kuinka monta tuntia omistat yleensä kokonaan koirallesi?
Vaikea sanoa..  Lenkillä käydään kolme kertaa päivässä ja koko ajan nuo mukana pyörivät kun olen kotosalla. Spartan kanssa on käyty näyttelyissä ja usein ne venyvät koko päivän reissuiksi. Myös Hallan kanssa voi metsässä mennä tunteja.

 3. Miten päädyit hankinnassasi juuri kyseiseen pentuun / koiraan?
Sparta tuli korvaamaan Namia nopeasti kun päätös uudesta koirasta oli tehty. Sparta oli iso ja reipas pentu, jolla nenä toimii hyvin.

Olin jo tottunut elämään kahden koiran kanssa, joten elämä yhden kanssa tuntui tyhjältä. Lisäksi Sparta kaipasi kovasti kaveria. Päätös Hallan ottamisesta syntyi nopeasti, sillä akitan ja suomenpystykorvan sekarotuinen pentu oli aivan liian mielenkiintoinen tapaus.

Sansan hankkimista on suunniteltu kauan. Olin miettinyt kasvattajaksi ryhtymistä ja näyttelytkin kiinnostivat. Yhdistelmä oli liian hyvä ohitettavaksi.

 4. Mitä koirasi on opettanut sinulle?
Kärsivällisyyttä ja että pitäisi nauttia pienistä onnen hetkistä.Pitää elää tässä hetkessä, eikä murehtia tulevaisuutta ihan jatkuvasti.

Sparta letkun kimpussa

 5. Missä tilanteissa koirasi käyttäytyy erityisen hyvin? Entä huonosti?
Yleisesti ottaen koirat käyttaytyvät hyvin. Sparta on erityisen kiltti potilas, ei kiukuttele tassujen hoidosta. Huonoa käytöstä on vieraiden tervehtiminen. Jätkän pitää kerran hypätä vasten, mutta sitten se yleensä rauhoittuu. Halla taas yhä joskus lenkillä räyhähtää vastaan tulevalle koiralle. Yleensä ohitukset sujuvat hyvin, mutta typy vastaa herkästi haasteeseen. Erityisen hyvin typy käyttäytyy vanhempieni luona. Kaikki temput ja juonet unohtuvat autossa matkalla Helsingistä maalle.

 6. Mitkä ovat koirasi lempiherkkua? Onko jotain mistä koirasi ei pidä lainkaan?
Molemmat koirat tykkäävät juustosta todella paljon. Halla on kunnon sekarotuinen, koska typy syö ihan kaiken minkä saa. Banaani on tosi hyvää, samoin porkkana. Sparta ei pahemmin vihanneksista välitä.

 7. Mikä on parhain saavutuksesi koirasi kanssa tai mitä olisi kiva saavuttaa tulevaisuudessa?
Spartan kanssa saavutuksia ovat näyttelystä saadut ruusukkeet. Tulevaisuudessa pyritään saamaan Mejä harrastus käyntiin ja ehkä jotain titteliä sieltä puolelta.

Hallan kanssa saavutukset liittyvät koulutukseen, miten räyhä on saatu rauhallisemmaksi. Tavoitteena on ampua likan haukkuun vielä lintu, kunhan taas päästään metsälle.
Sansan kanssa tavoitteet ovat todella korkealla. 

 8. Mitä koirasi osaa parhaiten? Onko koirallasi erityistaitoja?
Hallan nenä on mahdottoman tarkka, se jäljestää pupuja ja jopa kotiloita. Pitäisi vain saada neiti keskittymään oikean saaliin etsimiseen. :D  Sparta toimii välillä kuin ihmisenmieli (tätä on vaikea selittää, mutta aivan kuin se osaisi toimia oikein sanomattakin), kunhan akitan luonteeltaan viitsii vaivautua. :D

Halla 8vk

 9. Vertailetko itseäsi muihin koiraharrastajiin? Oletko kilpailuhenkinen?
En vertaile itseni muihin, koska koiramaailmassa riittää hirvittävästi teorioita kaikesta koiraan liittyvästä, kuten koulutuksesta ja ruokinnasta. Kaikki saavat toimia tyylillään. Kilpailuhenkinen? Kyllä.

 10. Mitä tekisit ilman koiranomistajuutta ja miksi?
Varmasti matkustelisin maailmalla enemmän tai sitten opiskelija elämästä tulisi revittyä enemmän irti. Toisaalta, Sansan kanssa tullaan reissaamaan paljonkin ja opiskeluelämään olen jo aika vanha. :D Empä mie ilman noita karvakorvia osaisi olla. 

"Hajuvesi?"

En ole hirvittävän tyttömäinen nainen. Yleensä liikun farkuissa, mustassa paidassa ja ruudullinen kaulahuivi kaulassa. Päässä musta pesuainefirman mainoslätsä tai massikan mainos pipo. Jalassa kunnon talvikengät tai mukavat tossut. Voi helposti lähteä jopa Helsingissä keskustaan ilman meikkiä.

Maalla vaatteet ovat samanlaiset mutta risaisemmat. Heitän vaatteen pois vasta kun se hajoaa totaalisesti. Reikä tai pari ja vaate on yhä "kotivaate". Shoppailen harvoin, enkä todellakaan ymmärrä muodista yhtään mitään. Juhliin osaan kyllä pukeutua hieman hienommin. Omistan kyllä korkokenkiä useammankin, mutta käytän niitä vain erikoistilaisuuksissa. Eniten tykkään työhousuistani, isosta lököpaidasta ja kumisaappaista.

Joten hieman yllätyin kun sain äijältä työmatkan tuliaisiksi hajuveden. Onkohan tämä vihje? :D

Pullo on varsin tyttömäinen pitseineen ja tuoksu on hedelmäinen makeahko ja runsas. En ole ikinä käyttänyt hajuvettä, mutta nyt pitää varmaan aloitella. Seuraavaksi alan varmaan ostelemaan käsilaukkuja tai hurahdan kenkiin... Kaikkea sitä..

Hyss.. salaisuuksia..

Olen aika ylpeä itsestäni. Olen jo vuoden onnistunut pitämään suuni supussa yhdestä parhaiten varjelluisa salaisuuksistani ikinä. Suunnitelmat alkoivat jo oikeastaan kun hautasin Namin. Siitä lähtien suunnitelma on muotoutunut ja varmistunut vain koko ajan. Tämä ei ole ollut helpoin päätös ja olen monta kertaa pohtinut olenko varma tästä. Uskallanko?

Tässä on ensimmäinen kuva pikku neidistä joka ehkä muuttaa minun luokseni. Pennun valinta on vielä kasvattajan käsissä, mutta pieni akita tyttö minun kotiini kuitenkin muuttaa. Neiti tulee mullistamaan Hallan ja Spartan elämän, sekä omani sillä minähän laumastani olen vastuussa. Asuntoni Helsingissä on liian pieni koko laumalle, joten muuttopäiväkin on lyöty lukkoon.

Olen iki onnellinen. Pentu ja sen vanhemmat täyttävät kriteerini täysin ja tästä yhdistelmästä olen kasvattajan kanssa puhunut kirjaimellisesti tunteja. Olenkin saanut olla kaikessa mukana jo suunnittelu vaiheessa. Odotus on ollut pitkä. Neidiltä odotan myös erittäin paljon ja toiveet ainakin ovat korkealla. Jos typy kasvaa hyvin ja pysyy terveenä, ehkä saamme uuden akitakasvattajan.

Pennun hankintaan liittyy vielä paljon suunniteltavaa, joten vieläkään en huutele uutista pitkin kyliä.
Joten, hysss... 

Ensilumi

Livahdin viikon lomalle Satakuntaan maaseudulle rentoutumaan ja tasaamaan Helsingissä kiristyneitä hermojani. Kemian tentti vaati veronsa ja oli ihanaa vain olla lukematta tai laskematta mitään. Koiratkin saivat painaa pitkin peltoja vapaasti ja myöskin päästellä höyryjä.

Kävin myös tutulla eläinlääkärillä käymässä pitkästä aikaa. Spartasta otettiin vähän verta ja postitin näyteputken Hannes Lohen geenipankkiin talteen.  Jokaisen akitan näyte on tärkeä, jotta saataisiin kattava kuva rodun tilanteesta ja ehkä jokupäivä löydettäisiin apua rodun ongelmiin. Olenkin päättänyt, että jokaisesta omistamastani ja tulevaisuudessa kasvattamastani akitasta lähtee geenipankkiin näyte. Spartasta oli hyvä aloittaa.

 Halla pääsi myös metsälle. Isän kanssa kävivät kiertelemässä, mutta saalista ei löytynyt. Olin aiemmin päivällä nähnyt pellonreunasta lähtevän isomman linnun, jonka perään koira innokkaasti lähti. Mutta myöhemmin kun pääsiin aseen kanssa perään, lintua ei enää löytynytkään. Enempää ei ehditä lintumetsälle, joten ei saalista Hallalle. Noh, ainakin tyttö toimii, sillä linnut ja oravat kyllä etsitään ja haukutaa, jos niitä alueella on. Ensi vuonna asun jo Helsingin ulkopuolella, joten metsällekin päästään enemmän. Ja saataisiin vihdoin Mejä tai jälki harrastus käyntiin..

Tänä viikonloppuna oli myös vihdoin kasvattajan peruskurssi. Kurssi oli ihan mukava. Yllätyin kuinka paljon luonnetta korostettiin jalostusvalinnassa. On erittäin totta, että hyväluonteisin terveysongelmia jaksaa hoitaa kauemmin ja vihaista tai arkaa koiraa on todella vaikea ja raskas pitää etenkin kaupungissa. Onneksi minulla on kaksi tervepäistä ja kilttiä koiraa. Halla kyllä haukkuu ja on ylienerginen, mutta onko tämä metsästyskoiralle virhe? Noh, kurssi on läpäisty ja nyt pitää keksiä kennelnimi.

Blogin ulkomuoto tulee hieman muuttumaan, jotta tämä toimisi myös tulevan kennelini kotisivuina. Ainakin näin toiminnan alussa en usko kunnon kotisivuja tarvitsevani. Ensimmäiseen omaan pentueeseen on kuitenkin vuosia aikaa. :D

Oppikirjoja

Opiskelu yliopistossa on pitkälti omatoimista päntäämistä eli päätin hieman esitellä alan kirjallisuutta, johon tulee törmättyä yhä uudelleen. Muutamaa kirjaa tarvitaan useammalla kurssilla, joten ne on useimmin helpompi ostaa, kuin yritää lainata niitä kirjastosta. Jos jalostus yhtään kiinnostaa, nämä kirjat kannattaa lukaista läpi, tai ainakin selata ajatuksella.

Campbellin ja Reecen Biology jättiläinen on katava biologian kirja. Kirjaa luetaan usella kurssilla, koska tästä saa pohjatiedot myöhempää opiskelua varten. Iso, painava kirja, jonka lukemista suosittelen kaikille. Kun tämä on luettu, genetiikan ja perinnöllisyyden perusteet ovat hallussa.

Kotieläinjalostus (Juga & kump.) niminen opus on kotieläintieteen "oma" kirja, jonka jokainen jalostusta lukeva osaa ulkoa, etu ja takaperin. Opiskelija ystävällinen kirja on suomenkielinen ja sisältää jalostuksen perusteet. Mielestäni jokaisen eläimiä kasvattavan kannattaisi lukaista tämä opus. Vaikka kirja käsitteleekin tuotantoeläimiä, on tiedot helposti sovelletavissa lemmikkieläimiin.

Anatomy and Physiology (Frandson, Wilke & Fails) kirjanen käsittelee nimensä mukaisesti eläinten anatomiaa. Paljon lihaksia, elimiä, luita ja solujen kuvauksia. Kattava kirja, joka kertoo misä eläin rakentuu ja miten se toimii. Tätä ei tarvise välttämättä lukea, jos vain geenit kiinnostavat.

Understanding Animal Breeding (Bourdon) on täyttä asiaa. Tämä on toinen jalostusta opiskelevien kirja, jonka tulisi osata. Jos jalostus kiinnostaa jo hieman enemmän, tässä riittää lukemista pitkäksi aikaa. Itse tykkään tästä kirjasta erittäin paljon. Kirja käsittelee jalostusta alusta lähtien, käytännön esimerkkien ja laskujen kautta.

Introduction to veterinary genetics (Nicholas) on hyvin helppolukuinen, enemmän lemmikkieläinten genetiikkaa käsittelevä, aivan perusteista lähtevä kirja. Jos edellä mainittu jalostuksen kirja vaikuttaa hurjalta, niin kannataa lukaista tämä. Vähän suppeampi, mutta kuitenkin hyvä kirja, josta oppii perusteet genetiikasta ja perinnöllisyydestä.

Viimeinen jättiläinen Concepts of Genetics ( Klug, Cummings, Spencer, Palladino) on perinnöllisyystieteen sivuaineopiskelijoiden kirjatentti opus. Tarvitseeko enempää sanoa? Kirja keskityy lähinnä ihmiseen, mutta jos genetiikka ja perinnöllisyys kinnostaa, en voi muuta kuin kehottaa lukemaan tämä vaikutavan kokoinen opus.

Antoisia lukuhetkiä.

Muita otuksiani

Koiria meillä on kotona aina, mutta onhan noita muitakin karvaisia ja karvattomia otuksia ollut. Jos äiti ja isä olisivat kaikkeen suostuneet, olisi meillä ollut varsin laaja eläintarha. Siispä useat lemmikit ovat "seuranneet minua  kotiin" vanhempieni riemuksi. Anteeksi äiti. Lähiympäristön sammakot, sisiliskot ja  harakanpoikaset ovat saaneet tosin olla rauhassa jo kauan.

Minun jäljiltäni anoppilassa on kaksi kissaa. Topi lähti ihan lahjaksi, koska he ovat kissaihmisiä ja heillä oli vain yksi kissa (silloin). Topi osoitti olevansa melkoinen paholainen luonteeltaan ja onkin hyvä että kolli saa mellestää maalla. Akhilleksen hankin itselleni, mutta asunto-ongelmieni vuoksi Akhilles siirtyi myös anopille. Valitettavasti en poikaa enää takaisin itselleni saanut, mutta ei tämä hirveästi haitannut, sillä pojat ovat täysin erottamattomat. Aki on arka tapaus, joka pienenä oli koiramaisin kissa jonka tiesin. Se nouti leluja ja puheli paljon. Näiden kissojen elämää seuratessani totesin olevani ehdottomasti koiraihminen. Molemmat kollit on leikattu ja iältään lähellä 6 vuotta.

Topi ja Akhilles varsin tyytyväisen näköisenä.

Sitten vähän karvattomampi kaveri. Opiskelujen aikana kaipasin epätoivoisesti lemmikkiä ja löysin netistä akaattikotilon. Minulla oli aikaisemminkin ollut kotona kotiloita (taas anteeksi äiti), joten nämä olivat varsin mukavia otuksia. Enimmillään minulla oli näitä kolme; Örkki, Gini ja Viski. Suurimmat kasvavat nyrkin kokoisiksi ja syövät melkein kaikkea. Helppohoitoisia ja varsin sympaattisia otuksia.

Örkki pienenä 

Ja viimeisenä akvaario. Allas oli vain 120 L, mutta kyllä siihenkin muutama kala mahtui. Kasvattelin sinisiä platyja ja miljoonakaloja. Miljoonakaloista tuli opittua paljon, esimerkiksi sisäsiitoksen vaikutukset. Viidennessä polvessa selkärangat alkoivat vääntyillä ja sainkin jatkuvasti puhua isälle miksi tarvittiin kokoajan uusia kaloja. Isä ressu jopa laski iltaisin värikkäät kalat, jos sinne olisi taas ilmestynyt uusia. :D Noh, ainakin yksi oli iloinen kun lopulta vein loput kalat serkulleni ja nyt allas onkin varastossa odottamassa jos joskus aloitan jälleen miljoonakala harrastukseni.

Omista kaloista ei valitettavasti ole kuvia, mutta kauniita olivat vaikka itse sanonkin. Kalan kasvatus on todella mukava harrastus, ne kun lisääntyvät varsin helposti. Olisin tarvinnut useamman altaan kasvatuksen laajentamiseksi, mutta isän sanoin, vanhan talon vesivahinkovakuutus ei olisi kattanut moista. :p