Reppureissuja

Jonkin verran olen päässyt maailmalle, alhaalla luettelu missä on käyty. Varsinaisia reppureissuja ovat olleet Amerikka ja kerran Saksassa, muut ovat olleet koulureissuja. Virossa kävin työn puitteissa. Mikään maailmaa kiertävä intohimoinen reissaaja en ole, tykkään tehdä lyhyempiä virkistys reissuja, hyvässä seurassa.

• Unkari
• Viro :Saarenmaa
• Saksa: Essen-Bremen-Berlin 2x
• Irlanti
• Norja
• Venäjä: Pietari
• USA: Los Angeles- San Francisco-Las Vegas

 Ja LONTOO!

Lontoon reissu on ollut pitkäaikainen haave, joka ei ole ottanut toteutuakseen. Lopulta päätin lähteä seikailemaan yksin, kun nykyään kiireisten ihmisten aikatauluja on vaikea yhdistää. En etukäteen paljon reissua suunnitellut, ajattelin että käyn siellä missä huvittaa ja ehdin. Rennolla asenteella liikkeelle siis.

Eli hyppäsin ensin koneeseen Tampereelta, jolla lennettiin Helsinkiin ja juoksu vaihdon jälkeen kohti Lontoota. Vaihto oli tosiaan tiukka kun sai juosta koko kentän läpi, mutta vähän jännitystä heti reissun alkuun. Lontoossa Heathrowin kentällä meni hetki päästä ulos ja kohti metroa. Ostin ensimmäisenä kartan ja seikkailu alkoi.

Metroasemalla ensin ostin Oyster-kortin, paikallisen seutulipun, mihin sai varattua rahaa kulkemista varten. Onneksi sain oppaalta apua, olin ihan pihalla Lontoon linjoista ja vyöhykkeistä. Parasta oli että kortin sai lähtöpäivänä palauttaa ja sai vielä kortille ladattuja käyttämättömiä rahoja takaisin.

Metrolla suuntasin sitten kohti hotellia. Metrot takkusivat melkoisesti, mutta paikalliset ottivat rennosti. Hotelli löytyi helposti, olin etukäteen varannut huoneen EasyHotellista Earlscourtin alueelta. Heitin vain rinkan huoneeseen ja lähdin etsimmään ruokaa.

Kävin syömässä Fish & chips, jotka olisiva kuulemma Lontoon parhaat.  Annos oli valtava ja hyvää oli. Tunnelma oli myös loistava ja sulauduin hyvin porukkaan. Telkkarissa pyöri jalkapalloa, joten kyllä sitä ehdottomasti tunsi olevansa Englannissa.

Seuraavan päivän kohde oli Luonnontieteen museo. Oikeastaan koko reissuun tuli lähdettyä, tarkoituksena käydä tuossa kuuluisassa museossa. Ja koko päivähän siellä kului. Vuokrasin kuulokkeet ja niiden opastuksen tahdissa olikin kiva tallustella muiden turistien keskellä. En koskaan ollut nähnyt dinosauruksien luita, joten pieni lapsi sisälläni hihkui riemusta. Lisäksi tuli moikattua Darwin -herraa, joka oli asetettu museon kunniapaikalle. Iltapäivällä kiertelin vielä kauppoja ja kävin Tieteen museossakin kääntymässä, mutta kipeytyvä polvi vähensi intoa kävellä.

Seuraava päivä menikin sitten perusnähtävyyksiä kierrellessä. Ensin kävin heti aamusta katsomassa Big Benin ja viereisiä kuuluisia rakennuksia. Sisälle en mihinkään edes pyrkinyt, esim. kirkoon näkyi olevan valtava jono.. London Eye tuli katsottua myös ihan maan kamaralta.

Kävin myös ystävän suositusten perusteella vilkaisesmassa London Dungeon- nimisen paikan. Se on eräänlainen kummitusjuna, missä on näyteltyjä esityksiä maan värikkäästä historiasta. Viihdyttävä kokemus. Itse kuljin ruotsalaisen opiskelija joukon mukana, mutta kuulemma menisin täysin ruotsalaisesta. Jono oli heti aamusta valtava, joten jos haluaa kokea kierroksen kannattaa olla heti aamusta paikalla tai ostaa lippu etukäteen netistä. Dungeonin vieressä oli Lontoon Akvaario, iso vedenalainen maailma. Itse jätin senkin välistä kun kauhulla katselin ulos kiemurtelevaa lastenrattaiden jonoa.

Seuraavaksi suuntasin toiselle puolelle jokea ja metrolla hieman kauemmas. Lähdin etsimään Temppeli kirkkoa. Kirkko on pieni, ristiretkien aikaan rakennettu temppeliritarien kirkko. Suurelle yleisölle tuttu Da Vinci-koodi elokuvasta. Kirko on kyllä hyvin piilotettu nykyaikaisten toimistojen katveeseen ja oikeasti meni heti että osuin kirkolle. Mutta ehdottomasti visiitin arvoinen kokemus.

Iltapäivän seikkailin pitkin Lontoon ostoskatuja. Tai linkkasin/ onnahtelin, polvi otti itseensä rappusista ja mukulakivetyksestä. Pakko todeta että keskustassa ei kannata ostoksia tehdä, sen verran tyyriit liikkeet ovat edustettuina. Kannattaa etukäteen tutkia suosituksia ja seikkailla keskustan ulkopuolelle. Kävin vielä Buckinghamin palatsin edessä pikaisesti kääntymässä. Nälkä oli jo kova, joten tallustelin palatsilta puiston läpi Hard Rock cafeeseen syömään.

Olen käynyt kerran aikaisemminkin Hard Rock:issa syömässä, se oli Californiassa San Franciscossa. Jono oli valtava, mutta yksin kukevana paikka irtosi helposti. Pääsin baarin eteen syömään ja jutustelemaan pöydän toisella puolella hääräävän henkilökunnan kanssa. Ruoka oli juuri niin hyvää kuin muistinkin. Mehevä ja iso hampurilainen ja vihdoinkin kunnolla tehty mojito. Parasta.

Seuraavana aamuna hyppäsinkin taksiin ja intialainen puhelias kuski heitti takaisin lentokentälle. Pakko sanoa, että taksi oli kiva vaihtoehto aamuyöstä kulkiessa. Eikä edes kallis, kunhan sen varaa hotellin tiskiltä etukäteen.  Uutisissa olivat koko viikon painottaneet että puhelimet ja tabletit on laitettava turvatarkastuksessa päälle, ettei terroristit saa akkujen tilalle laitettua pommia.. Noh, tarkastuksessa heitin tavaroideni päälle vanhan nokialaiseni. Turvamies katsahti kerran puhelinta ja nauraen viitoili sen olevan ok. Jotain hyötyä omistaa kivikautinen kännykkä.

Lensin takaisin Helsinkiin ja sitten taas pikku lento Tampereelle. Lontoon kone oli myöhässä joten Tampereen konettakin siirrettiin eteenpäin. Kuulin kuulutuksen juuri kun olin jo juossut koko kentän läpi.. noh, tulipa sulatettua matkalla kerättyjä herkkuja vyötäröltä.

Jos joku pohtii uskaltaako Lontooseen lähteä yksin, sanoisin että kyllä. Siis tervejärki ja varovaisuutta mukaan niin ei mitään hätää. Yksin en kulkenut missään epämääräisillä kujilla ja joka paikassa oli laumoittain turisteja. Kannattaa silti ottaa kaveri mukaan, koska jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Itse ajattelin lähteä vielä uudestaan, koska puolet jäi vielä näkemättä. :)