Ajatuksia kasvatuksesta

Mikä erottaa koirankasvattajan ihmisestä, joka haluaa teettää koirallaan pennut? Mielestäni nämä kaksi on syytä pystyä erottelemaan.

En käytä nyt sanaa jalostus, koska mielestäni jalostus ei kovin hyvin istu koiran kasvattamiseen. Tuotantoeläinpuolella ollaan tiukkoja ja jossain mielessä säälimättömiä eläinten valinnassa. Jos eläin ei täytä vaatimuksia, se menee teuraaksi. Lisäksi navetassakin pyritään jalostamaan eläimiä terveemmäksi. Lehmältä arvostellaan 23 rakenneominaisuutta. Haluaisimpa nähdä koiranäyttelyssä tuomarit samanlaisen tietokoneen kanssa..

Koiranäyttelyssä kilpaillaan siitä mikä koira on eniten rotumääritelmään sopiva. Koira voi saada hyvät arvostelut, vaikka se kantaisi perinnöllistä saurautta tai kärsisi huonoista lonkista. Ja juuri näyttelymeriitit tuntuvat olevan tärkeimpiä saavutuksia.

Millä perusteilla kasvattaja valitsee parin koiralleen? Täydentääkö pari toisiaa vai tukee toistensa hyviäpuolia? Mitä ominaisuutta tai piirrettä pyritään kehittämään? Kuinka sukua koirat ovat toisilleen? Vai ovatko koirat vain kivoja, pennut on söpöjä, nartun pitää kokoea äitiys, vai mahdollisimman paljon pentuja myyntiin?

Kun pohdin kasvattajaksi ryhtymistä, olen jo tuijottanut peliin ja kauan. Pieni ääni takaraivossa yhä hokee, että ehkä Spartan sinus ei periydy. Mutta istun koulussa valmistuakseni jalostusagronomiksi ja kaikki opit käskevät steriloimaan jalostukseen kelpaamattoman yksilön. Jätkä leikataan ja sillä selvä. En voisi kutsua itseäni vastuulliseksi jalostajaksi jos edes vahingossa jätkä saa tehtyä pennut.
Halla steriloidaan juhannuksen jälkeen, mikä on ollut selvää jo kauan.

Kannattaakin kysyä kasvattajalta koirista, joita hän ei aio käyttää ja miksi ei? Millä syillä hän steriloi oman nartun tai uroksen. Jokainen voi sitten pohtia syitä, jos kasvattaja ei aseta lainkaan kriteerejä tai kriteerit ovat olemattomat.

Olen hankkimassa narttua, jolla joskus aloitan kasvatustyöni. Tai toivottavasti aloitan, pennusta kun ei aina tiedä mikä siittä kasvaa. Omat vaatimukseni ovat tiukat.
- A-lonkat molemmille vanhemmille.
- Hyviä lonkkia saisi olla vanhempien sisaruksilla ja vanhempien vanhemmilla mahdollisimman monta.
Miksi lonkat saavat paljon huomiota? Akita on iso koira, joka tarvitsee hyvät lonkat. En halua lukea yhtään kertomusta enää miten alle vuotiaalta koiralta hajoaa jalat.
-Hyvät polvet ja kyynärät. Edelleen, koiran tulee pystyä liikkumaan kivutta.
En niin välitä kosmeettisista syistä, olisin käyttänyt Spartaa lurpahtavista korvista huolimatta. Jätkässä on paljon hyvää korvaamaan korvat. (Pennulle tulen myös valitsemaan A lonkkaisen parin. Jos lonkat ovat huonommat, korvaavan ominaisuuden on oltava todella hyvä. En usko käyttäväni D-lonkkaista.)

- Ei SA:ta tai VKH:ta emon tai isän sisaruksilla saati vanhemmilla tai näiden sisaruksilla.Koiran vanhemmilla ei myöskään saa olla sairaita pentuja muissa pentueissa.
Tämä myös karsisi Spartan pois. Jätkän emon veli on sairastunut VKH:n. VKH on resessiivinen, todennäköisesi useasta geenivirheestä johtuva, ympäristön laukaisema sairaus. Akitalla ei ole sukua, jossa autoimmuniteetti sairautta ei esiintyisi. Jokainen paritus vaatii riskin ottoa ja hyvää onnea. VHK on ilkeämpi kuin SA, koska sairastunut koira joudutaan melko pian diagnoosista lopettamaan. Jos SA on lievä, koira voi elää vanhaksikin normaalia elämää.

- Pennutettaessa koirilla on oltava ikää mieluusti se 3 vuotta. Yleisemmin ai sairaudet puhkeavat alle 3 vuotiaalle. Jokainen voi kasvattajalta kysyä, miksi on käytetty nuoria koiria. Sparta on kohta 1 1/2 vuotias, eikä todellakaan valmis äijä. Ei lehmälläkään teetetä vasikkaa ensimmäiseen kiimaan. Hiehon pitää olla kasvanut tarpeeksi isoksi ensin.

- Syntyneen pennun pitää olla reipas, jopa röyhkeä. Elinvoimaa tulee löytyä. Pennun pitää kasvaa ja kehittyä hyvää, tasaista tahtia.

- Vanhempien luonteen tulee olla tavallisille kotikoirille sopiva. Koiran luonteeseen vaikuttaa paljon ihminen, jolla koira on. Mutta en käyttäisi hirveän hermostunutta, pelokasta tai agressiivista koiraa. En ole vielä paljon perehtynyt luonteeseen, joten tämä tulee vielä tarkentumaan.

Haluaisin nähdä enemmän käyttökokeiden tuloksia seurakoirillakin. Varmasti jätkän kanssa mennään kokeeseen kunhan päästään jollekin kurssille edes alkuun.

Mutta, voin aloittaa oman koiran kasvutastyöni vasta yli kolmen vuoden kuluttua. Tässä on vielä paljon opiskeltavaa ja pohdittavaa. Saa nähdä muuttuuko näkemykseni ajan kuluessa. Toivottavasti vaatimukset pysyvät korkeina tulevaisuudessakin, niin voin hyvillä mielin katsoa pennun ostajaa silmiin.

Tai sitten täytän navetan lampailla ja keskityn määkiviin elukoihin.

 Ps. ehkä koiraan vertaaminen tuotantoeläimiin tuntuu joistakin hölmöltä, mutta pyydän tutustumaan esim. lypsylehmien jalostukseen ja indeksihin. Se on aivan oma maailmansa. :D