Kanavaras

Vähän vakavia hetkiä vietettiin eilen, kun Namille ei kelvannut enää riisi tai piimäkään. Peruin vierailun kaverinkin luokse kun näytti pahalta. Päivällä sulattelin Spartalle kanankauloja, mutta kun silmä vältti Nami kiipesi tiskipöydälle (!) ja pari kaulaa katosivat parempiin suihin. Ikinä Nami ei ole moisia kiipeily taitoja todistellut, mutta tästä lähin sulatellaan lihat suljettujen ovien takana. Illalla kelpasivat omatkin murot jälleen.

Tuosta miehekkeestä on muodostunut Namille läheinen kaveri. Koko päivän Nami voi vain huokailla, mutta kun äijä tulee töistä, koiran olemus piristyy täysin. Minut herätetään tönimällä varovaisesti kättä, mutta mies saa suukkoja ja viereen könytään torkuille. Nami on hyvää vauhtia muuttamassa kissaihmisen koiraihmiseksi.

Sparta on melkoinen tuholainen. Tähän mennessä se on syönyt jo äidin kutoman hanskan ja villasukan. Hampaita testataan kaikkeen mahdolliseen. Ruokahalu on kohdillaan ja jätkä söi ihmettelemättä sen kummemmin rusakkoa ja peuraakin. Hihnassa kuljetaan kiltisti, mutta suurinta huvia lenkillä on roikkua Namin kaulassa tahi poskessa kiinni. Ihmeen hyvin Namin hermot ovat kestäneet pientä riiviötä, vaikka Nami ei jaksakaan leikkiä yhtä kauan. Eilen kaksikko jopa nukkui vierekkäin.

Nami ja rakas pallo