Koska yhtäkkiä olikin suunnitelmissa vapaata, lähdin Kennelliiton järjestämälle jalostusneuvojien jatkokurssille. Visiitistä tuli päivän pidempi, kun jo perjantai meni yliopistolla proffan kanssa gradua vääntäessä. Ei siinä, kerrankin oli seuraa melkein 5h ajomatkalla.
Itse kurssiin, niin luentorunko oli erittäin lupaava. Kaikkea kivaa oli luvassa. Petyin kyllä kun lopulta aiheista oli vain pinta silaus, esim. rakenne ongelmissa keskityttiin taas lyttykuonoihin. (Veljellä on raskanbulldoggi ja sen ongelmat ovat harvinaisen selvät). Onneksi vähän käsiteltiin polvia, joten uuttakin tuli opittua. Sinänsä ajankohtaista akitallakin, että tulevaisuudessa polvia tutkitaan todennäköisesti enemmän. Seurailkaahan uutisia.
Liike- luennosta tuli kirjoiteltua paljon. Aika paljon samaa on muillakin koirakursseilla ja aina lähdetään liikkeelle aivan perusteista, mutta itse tykkään tästä aiheesta aina. Akitankin pitäisi pystyä liikkumaan terveesti ja helposti. Kuten jokaisen koiran. Huolestuttavaa miten äkkiä rakennevirheestä tuleekin rotuominaisuus. Paskat liikkeet eivät saa muuttua akitalle tyypillisiksi!
DNA-tutkimusta koskevalla luennolla käytiin lähinnä läpi, ettei nyt hypetyksessä suljeta kaikkia koiria pois jalostuksesta minkä tahansa geenivirheen vuoksi. Tieto lisää tuskaa.
Sunnuntai olikin paljon roturisteytys asiaa. Mikä herätti paljonkin ajatuksia, mutta tästä myöhemmin lisää (toivottavasti). En salaa omaa mielipidettäni, että tämä rotu tarvitsee epätoivoisesti risteytyksen (jopa useamman) taistelussa SA:ta ja VKH:ta vastaan.
Loppupäivän pohdin lähinnä koko koiraharrastustani. Voinko edes kasvattaa koiria, jos en voi olla edes vähän varma että ne pysyisivät terveinä, normaaleina koirina? En kyllä kasvata pentuettakaan, jos en itselleni enää akitaa uskalla ottaa.
Rodun vaihdon paikka?
 |
| Rodun tulevaisuus? |
