Kiirettä

Kiirettä on riittänyt koulun kanssa aivan riittävästi ja ainakin vielä huhtikuu tulee jatkumaan samalla vauhdilla. Kandi pitäisi kirjoitella loppuun, tehdä kasa etätehtäviä, lukea kokeisiin ja etsiä samalla töitä. Huh mikä urakka. Kaiken tämän päälle puuhailen entistä enemmän Akita yhdistyksen toiminnassa mukana ja kalenterini on kirjaimellisesti täynnä.

Opintotukeni loppuu ensi vuonna helmikuussa, joten ikuinen opiskelijan elämäkin loppuu joskus. Kursseja on tahkottava mahdollisimman paljon, sillä opiskelujen ja töiden yhdistäminen voi olla erittäin vaikeaa. Ja mie muutan mahdollisimman nopeasti Helsingistä pois. Ainakin ensivuodelle on suuria suunnitelmia ja haaveita. ;)

Hurjannäköistä leikkimistä. 

Koirat voivat hyvin. Sparan karvat ovat kasvamassa hyvää vauhtia takaisin ja voidaan lähteä taas julkisille paikoille pyörimään. Hallan kanssa taistellaan vielä räyhä ongelman kanssa. Tai eihän tuo mikään räyhä ole, Halla vain innostuu toisista koirista niin hirmuisesti, että käytöstavat unohtuu. Empä minäkään iloisesti tervehtisi ketään joka hyppää ensitöikseen niskaan roikkumaan.. Mutta todistettu on, että kunnon väsyttämisellä Hallakin osaa käyttäytyä kiltisti.

Leikin jälkeen söpöillään

Saas nähdä paljonko uusia akita ihmisiä on syntynyt kun jätkän kanssa ollaan läheisen rakennusmaan ohi lenkkeilty. Ainakin eräs raksamies selitti, että heillä on aina ollut pystykorva, mutta Sparta on aivan mahtavan näköinen. Ja Hallakin on vain venytetty versio pystykorvasta. (En ymmärrä miten Hallaa on luultu shibaksi, ne kun ovat eivan erinäköisiä). :P Iso koira herättää huomiota. Ainakin paikalliset amerikan akita ihmiset ovat huomanneet japsi serkun.

Seuraavaksi varmaan postitan tarinaa mätsäreistä tai sitten myöhemmin kerron Irlannin reissusta. Tässä on jo melkein muodostunut perinteeksi reissata jonnekin näin keväällä ja tällä kertaa tarjoutui mahdollisuus, jota en voinut ohittaa.  Irlantia kohti siis.

Hallan ensimmäiset mätsärit

Olin suunnitellut Hallan viemistä mätsäreihin, sillä tyttö on ainakin omasta mielestäni todella nätti koira. Neiti on kuitenkin melkoinen räyhä, joten en uskaltanut kokeilla onneani. Mutta koska Spartan otsatukka on vielä varsin lyhyt, päätin että nyt kokeillaan. Soitin kaverini mukaani ja kurvailimme Border Agility Teamin uudelle erittäin hienolle hallille.

Ensin jäin rakkalla toyotalla jumiin jäiselle parkkipaikalleni, Hallan mielestä autooni ei mahdukaan toista koiraa ja sitten ajoin hallin risteyksestä ohi (meinasin ajaa myös uudestaan ohi samassa paikkaa), mutta muuten reissu meni hyvin.

Ilmoittaumisen jälkeen saimmekin odotella reilun parituntia ennen kuin x-rotuisten kehä alkoi. Toisaalta odotus oli hyväksi, sillä Halla selvästi totesi että jokaiselle koiralle ei ehdi haukkua. Sekarotuisia oli 15 kappaletta ja oli kiva kuunnella juontajan arvauksia roduista. Eipä ollut tuomarille aikaisemmin tullut tälläistä sekoitusta vastaan.

Keskellä kuvaa mie ja Halla

Ensimmäisellä kierroksella saatiin punainen nauha, vaikka neiti haukkui ja ei suostunut näyttämään hampaita tuomarille. Nätisti tyttö kyllä seisoi ja juoksi. Punaisten kehässä vastassa oli 9 koiraa. Halla ryösti numerolappuni ja mutusteli sitä puoli kierrosta ennen kuin sain siepattua lapun takaisin. Ainakin yleisölle oli viihdettä. :D Oltiin sitten neljänsiä, eli aivan loistava tulos. Palkinnoksi saatiin karkkipussi ja hieno pokaali. Ihan kiva tapa viettää sunnuntai. Ja lopuksi Hallakin pystyi makoilemaan Eetun kanssa vierekkäin kaikessa rauhassa, joten räyhääminenkin loppui siltä päivältä.

 

 

Väsynyt prinsessa

Aivan varmasti lähden Hallan kanssa toisenkin kerran kehään. Myös Sparta pääsee kunhan otsatukka on kasvanut entiselleen. Opiskelu kaverit ovat käyneet ahkerasti Viron puolella hakemassa SERT:tejä ja kokemusta. Harkinnassa on lähteä mukaan hörökorvan kanssa, mutta retkeä pitää vielä suunnitella. Saas nähdä miten käy.