Blogi hiljenee

Lopettelen blogin kirjoittamista ja keskityn enemmän kotisivujen päivittelyyn. Turhaa kirjoitella samat jupinat kahdesti. Varmasti monet täällä olevat ärinät, jalostuspropaganda ja yms. p*skanjauhanta tulee siirtymään kotisivuilleni josta niitä voi yhä käydä lukemassa.  ;)

Ja tulkaa ehdottomasti puhelemaan kehän reunalle, tai missä vain törmäillään.


Hyvää joulua ja uutta vuotta!

Pohdintaa

Sansa kartoitettiin MyDogDNA:n paketilla jo pilotti vaiheessa, melkein vuosi sitten ja siitä saakka tietojen päivityksia on odotettu aina yhtä innolla. Kyllähän testi kertoi kaikkea pientä kivaa omasta koirasta, mutta eipä mitään mullistavaa. Ehkä joskus meillä on kunnon arvio koirien riskistä SA:n ja VKH:n kanssa.. Toivossa on hyvä elää..

Kuitenkin itseäni kiinnostaa miltä rodun tilanne näyttää. Aika hyvin koiria onkin testattu ja onneksi myös ulkomaalaisia, niin eivät kaikki ole lähisukua keskenään.

Tänään näin yhteenvedon tutkittujen rotujen heterostygotiaprosentti määristä. Akitalla 20,6% , Karjalankarhukoiralla 30,3%. Ja etenkin tämä vertailu iski meikäläiseen. Karjalankarhukoiraa on parjattu melko sisäsiittoiseksi roduksi, jopa väitetty että koirat ovat melkeimpä serkkuja toisilleen. Ja silti niiden heterostygotiaprosentti on korkeampi kuin akitalla.... HUH.

Suljetussa populaatiossa sukusiitos asteet voivat vain nousta. Karhukoirilla on pitkä, tunnettu ja kirjattu sukupuu. Akitoilla tietokannassa on paljon tuontikoiria, joilla näkyy vain 3 sukupolvea. Se mitä on tapahtunut juuri tämän 3 sukupolven takana jääkin salaisuudeksi. Akitojen tilanne sukusiitosastetta katsoessa  näyttää paremmalta, vain sen takia että tietoja ei ole kirjattu eikä siis laskettu. Arvot ovat todennäköisesti paljon karummat kuin mitä nyt on tiedoissa.

Juurikin alhainen heterostygotia luku kertoo totuuden ja näyttää, että metsään ollaan menossa. Hälytyskellojen pitäisi todellakin soida sillä akitalla oli yhteenvedon alhaisin heterostygotiarvo...

Toinen mielenkiintoinen on kromfohrländer-rotuiset koirat. Näiden heterostygotiaprosentti (21,3) on aika lähellä akitaa ja tälle rodulle on jo aloitettu risteytysprojekti. Nämä kartoituksesta saadut tulokset puoltavat vahvasti roturisteytyksen tarvetta myös akitalla. Risteytyksen vaikutukset näkyvät hyvin heterostygotiakäyrällä, etenkin ländereillä, joilla on kaksi selvästi eroavaa piikkiä. Myös akitalla blendit (amerikan akitaa mukana), muodostavat oman pikkupiikin muiden akitojen eteen.

Postin pitäisi piakkoin tuoda testipaketti myös Spartalle. Mietin kauan kannattaako Spartaa edes testata, mut ompahan yksi koira lisää tilastoissa. Testi on kuitenkin melko suolaisen hintainen, niin ymmärrän hyvin miksi jokaista koiraa ei haluta testata, mutta mielestäni kannattaa vakavasti harkita  jalostukseen tarkoitettujen koirien testaamista. Breeder työkalu ei vielä ole koirien määrän vuoksi kovinkaan hyödyllinen, mutta parhaimmillaan voi auttaa kahden sulhasehdokkaan välillä valitsemisessa (etenkin jos kaikki koirat olisivat näkyvillä!). Paketin hyödyt kuitenkin kasvavat jokaisen kartoitetun koiran myötä.

Ja Geenipankkia ei saa unohtaa! Näytteiden luovutus tutkimustyöhön on askel kohti terveempää rotua.

Show must go on..

Näyttelyviikonloppu on ohi ja olipa rankka reissu, vaikka vain kahdessa kisassa oltiin. Oli harvinaisen mukava herätä aamulla ennen normaaleja ihmisiä ja startata auto klo 4 kohti Helsinkiä jumalattomassa myrskytuulessa. Sansa oksensi oikein sulavasti koko matkan Uttiin saakka, jossa suoritettiin takapenkin puhdistus operaatio. En kyllä syytä pentua yhtään, melkoista mutkittelua ajo olikin, kun tuuli olisi mielellään vienyt pikku autoni mennessään.

Perjantai ei sujunut kovin hyvin. Tuomari kuuli iän väärin ja Sansa ei liikkunut kunnolla. Napsahti ensimmäinen EH. Noh, onneksi sisko keräsi potin kotiin. Loppupäivä sujuikin onneksi kojuja kiertelemällä. Näyttelystä lähdin opiskelukaverin luo kahville, josta jatkettiinkin Oulunkylään pikkujouluilemaan muiden opiskelukaverien seuraan. (sauna <3 ).

Lauantai aamulla lähdin vasta 9 aikaan kohti messukeskusta ja huomasin nopeasti jonon ulottuvan Oulunkylään saakka. Painoin kaasua ja ajoin jonon ohi aina Hartwall areenalle. Siellä ei ollut jonoa lainkaan ja ilmainen parkkeeraus. Jotain hyötyä ilmeisesti siittä Helsingissä asumisestakin, ainakin tuntee vähän paikkoja.

Ennen kehää neiti ei halunnut liikkua vieläkään, joten totesin jo, että lähden kotiin. Olen sen verran kilpailuhenkinen, että kehään ei mennä pelleilemään.  Onneksi kuitenkin jäätiin, sillä kehässä typy kulki hienosti paria loikkaa laskematta. ERIn saaminen oli hyvä saavutus, sillä tuomari oli tiukka ja tutki koiria kauan. Ja vaikka Sansa mököttikin kehän reunalla, tuomarille ei haukuttu. Eli ihan tyytyväisiä ollaan kakaran näyttelysuoritukseen.

(c) Sofia Kyrönperä

Mielipiteeni koiranäyttelyistä on kaksijakoinen. Toisaalta tykkään näyttelyistä ja ruusukkeista. On niitä pöllömpiäkin harrastuksia. Kennelliitto saa näistä myös rahaa toimintaansa, jonka vuoksi meillä on maailman paras kennelliitto. Mutta monessa mielessä näyttelyt tekevät hallaa rodulle. Ei pitäisi tuijottaa vain ulkoisia piirteitä, se koira ei kuitenkaan kauaa kehässä ole. Lisäksi sairaskin koira voi pärjätä näyttelyissä, jos vika ei näy ulospäin. Ja sitä voittaja koiraa helposti poljetetaan ihan liikaa, jolloin rodun monimuotoisuus kärsii.

Lisäksi huomasin, että suomalaisten koirien edustus oli aika vähäinen. Oli venäläistä ja kaikenlaista tuontia, mutta missä ne suomalaisten omat kasvatit ovat???

Omia kasvattejani ei varmaan kyllä myöskään nähdä kehässä, mutta se varmasti tulee johtumaan ihan siittä, että oma kasvatustyö ei suosi pörröpäisiä ja sirrisilmäisiä koiria, jotka taas pärjäävät kehässä. Kuten kurssilla sanottiin, jalostukseen ei kannata käyttää koiraa, jos siinä on jokin piirre joka häiritsee. Tasan tarkkaan se häiritsevä piirre löytyy sitten jokaisesta pennustakin. Oli se sitten kamala ilme tai hirvittävän ahtaat takaliikkeet.

Mutta kauneus on todellakin katsojan silmässä. Mielestäni jokainen terve akita on kaunis, pikkuvioista voidaan sitten vääntää kättä tarvittaessa.

Talvi on täällä

Tulihan se talvi Lappeenrantaankin ja rytinällä. Kolme päivää putkeen satoi lunta vaakatasossa ja totesin taas auton kaivamisen lumihangesta olevan täällä yhtä hauskaa kuin Helsingissä. Noo, eipä ilman autoakaan tässä ammatissa pärjäisi. Onneksi vanha toyota on luotettava kaveri ja vielä olen joka aamu töihin päässyt.

Sparta kävi lonkkakuvauksissa ja ilokseni voin todeta lonkkien olevan hyvässä kunnossa, eli B/B oli arvosana. Olen tyytyväinen, näillä lonkilla jätkä tassuttelee pitkään ja eläkeläisenäkin pitäisi pärjätä, jos ei mitään ihmeempiä tapahdu. Polvet tutkittiin samalla ne ne olivatkin 0/0 eli terveet ovat. Sekin oli hyvä uutinen. Keväällä tutkitaan vielä Spartan silmät. Tutkimukset tosiaan ovat vain omaa mielenkiintoa ja osa toivetta, että rodun terveystilannetta saataisiin kartoitettua.

Sparta on pärjännyt ilman kiveksiään varsin hyvin. Turkki on mahdottoman tuuhea ja paksu, värikin on ihanan tumman punainen. Väri varmaan johtuu syödyn poron määrästä, mutta ken tietää. Ainut haitta on että nyt ruoka maistuu jätkälle oikein hyvin. Ennen kuppii jätettiin ruokaa, mutta nyt rohmuttaisiin Sansankin kuppi (ja se on virhe). Jätkä jopa kerjää, mitä se ei ikinä ole tehnyt. Tässä pitää omistajankin muistaa vahtia ettei jätkä vaan pääsisi nyt lihomaan.

Messari viikonloppu on ihan kohta ja onneksi hotelli varattuna. Suunnitelmat kuitenkin ulottuvat jo pitkälle ensi vuoteen, näyttelytkin on jo merkitty kalenteriin. Jos kaikki menee kuten on suunniteltu, ensi vuodesta tulee melkoisen kiireinen ja tapahtumarikas vuosi.

Geenipankki päivitys

Hyviä uutisia. Näytteiden määrä päivittyi 11.11.13 ja jopa 12 uutta näytettä on luovutettu. Nyt yhteensä 88 akitaa on tallessa tulevia tutkimuksia varten. Jos tästä voisi uskaltaa toivoa, että viesti näytteiden antamisen tärkeydestä alkaa hiljalleen mennä jokaisen koiranomistajan otsalohkoon. Ainakin pari kasvattajaa ovat jo luvanneet antaa tulevista pentueistaan heti näytteet talteen, joten  tulevaisuus näyttää hyvältä. Myös Akita ry:n tapaamisiin pyritään saamaan näytteenottaja paikalle.

Tavoitteena on tuo 100 näytettä vuoden loppuun ja pienellä loppu rutistuksella sen pitäisi onnistua. Nyt vain kaikki aktiivisesti ottamaan yhteyttä paikallisiin eläinlääkäreihin tai silmät auki joukkonäytteenottoja varten.

Tutkimusryhmällä on kaikki jo valmiina SA-tutkimusta varten, vain lisää näytteitä tarvitaan. Etenkin sairastuneiden näytteet ovat kullan arvoisia, mutta jokainen näyte on kovasti kaivattu.

Näytteen antaminen on pieni teko, joka auttaa rotuamme tulevaisuudessa erittäin paljon!

Lisätietoa: http://www.koirangeenit.fi/osallistuminen/

Pelottelua

Koska kierrän jonkinverran näyttelyitä koirieni kanssa, usein uteliaat tulevat puhelemaan rodusta ja erittäin mielelläni vastaan kaikkiin kysymyksiin. Näin kävi myös viime viikonloppuna, juttelin monen pennusta haaveilevan kanssa. Mutta yhden keskustelun jälkeen jäi olo, että nyt taisi kyselijä pelästyä.

Kerron lähinnä omista koiristani ja kokemuksistani tämän rodun kanssa. Jos haluaa rodusta ruusuisen kuvan, ensimmäinen virhe on puhua minun kanssani. En tahallani peloittele ketään, mutta kuten on useaan kertaan sanottu, onneni on varsin huono. Ja kysyttäessä vastaan valitettavan suoraan.

Olisinko itse jättänyt ensimmäisen pennun ostamatta, jos joku olisi kertonut kaikki mitä tiedän nyt? Tuskin. Olin haaveillut akitasta jo kauan. Ja nytkin, kaiken tämän kokeneena, odotan pentu uutisia. Siksi jokaiselle pennusta haaveilijalle en voi kuin toivottaa onnea. Samassa veneessä ollaan.

Kerran akita, aina akita, tai ei enää koskaan. 

Uninen potilas

Tulevaisuuden suunnitelmat on suunnattu joulukuuhun ja voittaja viikonloppuun. Suuria tavoitteita ei ole, mutta Sansa kuitenkin puunataan niin hyvään kuntoon kuin mahdollista. Vähän turhan kallis näyttely, jotta sinne veisi puolikuntoisen koiran. Neiti on laihdutuskuurilla, kun ruoka maistuu turhankin hyvin. Sparta puolestaan on lihotuskuurilla. Sairastelu ja leikkaus ovat vetäneet pojan hoikkaan kuntoon, mitä karvattomuus vain korostaa. Onneksi Maukas merkkinen poro maistuu selvästi paremmin kuin Mush. (Näyttää minunkin silmiin ihan eri laatuiselta) Kutinat eivät ole vielä paljon helpottaneet, mutta ainakin karvat kasvavat jo takaisin nivusiin, mikä on hyvä merkki. Ja tassut ovat ehjät.

Uros koiran leikkauksesta voin vielä sanoa, että vaikka pallien poistoa pidetään helppona ja lähinnä koomisena juttuna, on se silti leikkaus. Sparta oli ensimäisen päivän oikeasti kipeä ja valitti, mitä se ei tehnyt edes kun pää oli auki sinuksen poiston jälkeen. Eipä omistaja ole pitkään aikaan ollut yhtä helpottunut kun silloin illalla kun jätkä lopulta suostui pissalle ja hoiperteli itse pitkin nurmikkoa. Kipulääkkeitä todellakin tarvittiin. Onneksi toipuminen oli nopeaa (tai tehokkaat lääkkeet), jo seuraavana iltana jätkä hyppeli Sansan perässä varsin koomisesti, vaikka kipeä vielä olikin. Jälleen Sparta todisti olevansa ihanteellinen potilas, sain nimittäin itse otettua tikit pois, ilman vastalauseita.

Sana vielä Namista

Luin ostamaani kirjaa Control of Canine Genetic Diseases ja törmäsin lopussa lueteltuihin akitalle tyypillisiin sairauksiin. Siellä oli paljon tuttua, mutta löysin myös tämän:

"Renal Dysplasia. Failure of normal development of the renal parenchyma, causing malfunction & death. Clinical signs are those of renal failure. Tauti on perinnöllinen, mutta periytymistä ei ole määritetty."

Tietenkin pitää muistaa että kirja on amerikkalaisen kirjailijan kirjoittama, joten siellä rotu akita sisältää amerikan akitan ja japanilaisen akitan yhdessä. Mutta tuo on täsmälleen Namin diagnoosi.

Minulle voi laittaa viestiä, jos tuntee jonkun muun akitan jolla on ollut munuaisongelmia, etenkin jo pentuna tai nuorena. Tiedän että Namin lisäksi ainakin yksi amerikan akita pentu olisi samanlaiseen tautiin Suomessa menehtynyt.

Tulevana kasvattajana yritän kartoitella kaikki riskit, jotka tähän rotun liittyy.
Tietenkin tämä helpottaa elämää Namin muistojen kanssa. Pennulla vain ei ollut mitään mahdollisuuksia. Joskus tieto ei todellakaan lisää tuskaa, päinvastoin. Oma tuurini akitojen kanssa on huono, mutta ehkä ei sittenkään aivan mahdoton.

Allergiaa..

Kävin maanataina luottoeläinlääkärilläni vahvistamassa seikan, jonka olen vakaasti kieltäytynyt uskomasta jo hetken. Spartan korva, tassu ja nyt mahanahka ongelmat ovat allergia peräisiä. Käsissäni on allerginen koira..

Tunnelmat ovat varsin matalalla. Spartahan on, perheen kieroutuneen huumorin vuoksi, ollut sinus leikkauksesta asti lempinimeltään rakas maanantai kappale. Tätä ei saa ymmärtää nyt väärin. Sparta on äärettömän rakas kaikille. Se on monessa mielessä täydellinen meikäläiselle, mutta terveydessä voisi olla parannettavaa.

Spartan ruoka sisältää tästä lähin vain peuraa ja perunaa. Muita aineksia lisäillään kun oireet helpottavat. Ostin sopivia nappuloita ja lihan etsintä on käynnissä. Pakko sanoa että koira ei ainakaan ole muutoksesta yhtään innoissaan. Sparta on kiltti potilas kuten aina, mutta selvästi inhoaa lääkkeitä.

Eipä tämä ole helppoa omistajallekaan. Aina iskiessä antibioottia tuon koiran kitusiin saan väläyksen Namista - ei yhtään kiva juttu. Sairaan koiran hoitaminen on raskasta. Etenkin itselle Spartan huono ruokahalu iskee pahasti. Muistot Namista ovat liian pinnalla.

Spartan tilanne saa minut vilkuilemaan Sansaa eritavalla. Tuon likan on syytä pysyä terveenä. Kolmas kerta toden sanoo, vai miten se meni? Taloon myös piti tulla uusi akita tyttönen, mutta pieni osa minusta tahtoisi kiskoa hätäjarrua niille suunnitelmille. Mitä jos Spartaa ei saada kuntoon tai Sansakin sairastuu? Silloin olisi jo rodunvaihdon aika.

Kaikesta huolimatta periksi ei anneta. Nyt vain pitää löytää tuolle pojalle sopiva ruoka. Sparta myös lopultakin tällä viikolla steriloidaan. Eli ei vahinkopentuja meille. 

Jalostukseen ei todellakaan pitäisi käyttää allergisia tai mysteerisesti kutiavia koiria, tai edes koiraa joka syö jotain erikoisruokavaliota.

Metson haukkuja

Ihan jokainen ei uskonut meikäläistä kun sanoin kouluttavani pienestä sekarotuisesta täyden lintukoiran. Eikä treenaaminen Viikin pullasorsien ja oravien kanssa ollut kaikkein helpoin tie. Mutta nyt voin todistaa että pikku puolipystärini toimii oikeasti metsällä.

Isä käski koiran metsään ja Halla ampaisi liikkeelle kuin ammattilainen. Vain vartin etsimisen jälkeen oli metso löydetty, haukuttu ja ammuttu. Hieno tyttö! En voisi olla ylpeämpi pikku neidistä. Maalle jääminen oli selvästi oikea ratkaisu Hallalle. Ainakin hymyt olivat yhtä leveät niin koiralla kuin isälläkin. En varmaan tyttöä takaisin saisi vaikka pyytäisin.

Ehkä uskallan seuraavaksi ottaa puhtaan pystärin. :) Pitäisi varmaan selvittää Hallan isä, joka on näin vahvat metsästysgeenit jättänyt jälkeläiselleen.

Valioitumisen hinta?

Sansan kanssa näyttelyiden kiertäminen on alkanut hienosti ja ajatus typyn saamisesta muotovalioksi houkuttelee. Ajattelinkin koota kasaan kuinka paljon koiran valioituminen tulee maksamaan.

Tietenkin on pakko sanoa, että tämän rodun koiria ei näyttelyissä hirvittävästi juokse, aika normaalia on noin 5 koiraa per näyttely. Joten jos koiralla on vähääkään mahdollisuuksia, valioituminen ei ole hirvittävän vaikeaa. Verrataan tilannetta vaikka kultaisiin noutajiin, joilla näyttelyssä on koiria kilpailemassa titteleistä aina kymmeniä koiria.

Tuomareissakin on melkoisesti eroja, joten tarkasti tuomarit valitsemalla valioituminen helpottuu. Esimerkiksi Spartan korvien asento jakaa tuomareiden mielipiteet. On ihan tosiasia että hörökorvaa ei kannata joka näyttelyyn viedä.

Sansa on käynyt 3:ssa näyttelyssä. Ilmoittautumismaksut ovat olleet 35e + 32e + 39e = 106e.

Porin näyttely oli varsin lähellä joten ajokilometrejä ei tullut paljoa. Koska pikku toyotani on pieniruokainen, bensakulut jäivät pieniksi. Laitetaan vaikka +15e. Muiden näyttelyiden ajoja en edes kehtaa laskea, samat kilometrit olisi kuljettu vaikka näyttelyihin ei olisi osallistuttu.

Herkkuperseenä ostan aina jotain naposteltavaa kehää odotellessa, joten +15e.

Eli, Sansa on saanut yhden sertin ja sertin hinta tällä laskulla oli 136e.
Ei ole kovin halpa harrastus tämä näyttelyissä kiertäminen. ;)

Tälle vuodelle on vielä 4 näyttelyä. Katsotaan kuinka suureksi nousee seuraavan sertin hinta. :D Hirvittää jo valmiiksi, koska Voittaja näyttelyiden viikonloppu sisältyy laskuun...

Ensimmäinen serti!

Veljeni järjesti häänsä Savonrantaan saakka, joten Itä-Suomeen oli lähdettävä. Sattumalta Joensuussa oli samaan aikaan koiranäyttelyt, joten häiden jälkeisenä päivänä suuntasinkin sinne. Ja kyllä kannatti ajella sateisesta säästä huolimatta.

Sansa nappasi ensimmäisen sertinsä vain pari viikkoa yli 9kk ikäisenä. Hienoa! Ja vaikka Sansa haukahtikin niin, että tuomari ja mie hypähdimme, arvostelu oli oikein mukava, eikä haukkumista mainittu sanallakaan. Haukkumista alan työstämään pois, jotta erikoisnäyttelyssä sujuisi mallikkaasti.

(c) Saija Tenhunen

Muutto Lappeenrantaan myös lähestyy yllättävän nopeasti ja kuulemma töitä riittää. Muuttoa odotan innolla, mutta mukana on ripaus surua. Halla nimittäin jää kotiin vanhempieni luokse äidin seurakoiraksi ja isän metsästyskaveriksi. Zorron menehtyminen kaksi vuotta sitten jätti kotiin tyhjän paikan, jonka Halla täyttää mainiosti. Itselle tulee kyllä ikävä, mutta Halla viihtyy varmasti paremmin maalla, kuin kaupungissa.

Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että minun kotoani vapautuu paikka narttukoiralle. Todennäköisesti tuon paikan täyttää tuonti akita, tai Sansan pentu, mutta nyt katsellaan ja odotellaan miten akitojen tilanne kehittyy seuraavat pari vuotta. 

Seuraava näyttely tosiaan on erikoisnäyttely Heinolassa, jonne otan molemmat akitat mukaan.

Kuulumisia

Viikonloppuna kävin Akita ry:n Sawopäevilla aina Iisalmessa saakka. Matkaa oli vain 450km, mutta onneksi tykkään ajella pitkiä matkoja. Täytyy kehua, että maisemat olivat matkan arvoiset.

Sansa kokeili ensimmäisen kerran verijälkeä. Jälki oli typylle hyvin jännittävä, typy oli jännittynyt ja välillä piti haukahdella epäilyttäville katselijoille. Mutta hienosti meni ensimmäiseksi jäljestykseksi. Varmasti harrastusta jatketaan muidenkin koirien kanssa.

Sansan näyttelyt ovat alkaneet varsin mallikkaasti, ei voi kun olla tyytyväinen. Iso kiitos kaikille jotka kehänreunalla neuvovat ja opastavat kokematonta handleria. Lisäksi sain hyvän neuvon jolla sain typyn lopettamaan peitsauksen, kiitokset Asta!

Valitettavasti olen kuullut myös huonoja uutisia. Useampia koiria on sairastunut SA:han, ja sairastapaukset tulevat vaikuttamaan kasvatussuunnitelmiini. Sansan mahdollinen pennutus siirtyy vielä myöhemmäksi, jotta riskejä voitaisiin arvioida kunnolla. Pentuja miettitään kunnolla vasta kun ikää on neljä vuotta. Lisäksi sopivan uroksen löytäminen on melkoinen haaste. Katsotaan mitä tässä ajankuluessa keksitään.

Paras neuvo kasvatuksessa tuntuukin olevan: odota ja katso. Tässä huonojen uutisten aallossa on tullut myös pohdittua koirien jalostusiän nostamista, pentuemäärien rajoittamista ja kuinka tärkeää avoimuus kasvatuksessa on. Yksikin sairastuminen heijastuu todella moneen koiraan. Puhumattakaan siitä miten raskasta sairaan koiran hoitaminen on omistajalle.

Paljon voimia sairastuneiden koirien omistajille. Toivottavasti näistä koirista saadaan talteen verinäytteet tutkimusta varten, jotta tälle ikävälle sairaudelle löydettäisiin apua. Jokaisen akitan näyte on erittäin tärkeä. Akita yhdistyksellä on avoin lista, johon toivottavasti jokainen sairastunut koira lisätään. Yhdistyksen kautta saa myös tukea ja hoito-ohjeita.

Toivon puutetta

Joulukuussa 2012 akitoilta oli kerätty 70 näytettä koirien geenipankkiin. Määrä on mukava, mutta vaatimaton, koska vuosittaiset rekisterimäärät ovat olleet kymmeniä pentuja. Toivoinkin, että omistajat kävisivät ahkerammin näytteitä koiristaan antamassa.

Näytteet ovat äärimmäisen tärkeitä rodun tulevaisuudelle. SA tutkimus käynnistyy heti, kun näytteitä on saatu tarpeeksi. Tämä tarkoittaa vähintään 50 tervettä ja 50 sairasta koiraa. Määriä ei saada kasaan, jos omistajat ja kasvattajat eivät näe pienen teon merkittävyyttä. Suomesta saataisiin varsin helposti terveistä, ja valitettavasti myös sairaista, näytteitä tutkimukseen.

Tänään geenipankin tilanne päivittyi ja petyin, koska näytemäärä on nyt 76 koiraa. Näistä 6:sta uudesta yksi on oma koirani Sansa ja muut tuntemiani koiria. Tämä kertoo sen, että viesti näytteiden tärkeydestä ei ole vieläkään levinnyt akitojen omistajille.

Sa on rodulle todellinen riesa. Eikä siittä päästä eroon istumalla pää pensaassa ja hokemalla, että ongelmaa ei ole. Ainut todellinen edistys askel koko rodun terveydelle on näytteen luovutus tutkimukseen. Jokaisen kasvattajan tulisi puhua kasvattiensa omistajille näytteiden luovutuksesta tai ottaa pennuista näytteet pentutarkastuksen yhteydessä.

Näytteen ottaminen ei ole kallista, tai koiralle haitallista (edes karvoja ei tarvitse ajella), eikä liity mitenkään rotuyhdistysten toimintaan. 

Kuvan kippuroista näytteet ovat jo pakkasessa! Samoin jokaisesta kasvattamastani koirasta lähtee näytteet jo pentutarkin yhteydessä. Vaatikaa samaa oman koiranne kasvattajalta!

Muutto edessä

Suuria muutoksia tulossa. Sain nimittäin töitä ja muutan lännestä itään eli aina Lappeenrantaan saakka. Hurjaa! Onneksi kaupungissa on edes pari tuttua, mutta kokonaan uusi alku tiedossa. Erittäin virkistävää. :)

Koirat tietenki seuraavat mukana ja tulen tulevaisuudessa pyörimään enemmän idässä koiranäyttelyissä. Syksyn suunnitelmia hiotaan kasaan kovaa vauhtia.

 

Sansan kanssa aloitellaan  näyttelyissä kiertäminen jo parin viikon kuluttua. Ensin suunnataan Poriin 27.7. ja sitten Iisalmeen, jossa on myös Akita yhdistyksen jäsenille tarkoitetut Sawopäevät. Eli tiedossa varsin mukava viikonloppu. Heti Iisalmen jälkeen tiedossa onkin veljen häät Joensuussa. Kuten kukatahansa hyvä sisko tekisi, lähden häiden jälkeen koiranäyttelyyn "kun nyt kuitenkin ollaan jo valmiiksi siellä". Kiirettä siis riittää.

Näyttelyt ovat minulle tosiaan vain harrastus, kuka nyt ei tykkäisi ruusukkeista? Lisäksi tuli kasvattajalle luvattua, että typystä tehdään ehdottomasti muotovalio, jos pennulla mahdollisuuksia on. Katsotaan nyt miten likan käy. Sparta on Porissa myös mukana, mutta pojalle en menestystä odottele, jo ERI olisi loistava tulos karvansa karistaneelle kesäpojalle.

Kennelnimi!

Kyllä siinä kestikin! :D Marraskuussa käytiin kasvattajan peruskurssi, joulukuussa nimeä anottiin ja nyt kesäkuun alussa nimi sitten myönnettiin. Huh. En ole maailman kärsivällisin ihminen, joten odottaminen oli yhtä tuskaa.

Mutta nythän se todellinen odottaminen ja jännittäminen alkaa kun odotellaan Sansan aikuistumista. Mielellään venyttäisin pennuttamista yli kolme vuotiaaksi ja kun akita on kyseessä, niin vaikka mitä ehtii tuossa ajassa tapahtua. Toivotaan kuitenkin parasta.

Rakentelin myös kotisivuja, jotka ovat yhä kesken. Mutta ehkä uskallan osoitteen täällä jo julkistaa, niin uteliaimmat pääsevät niihin tutustumaan. Rakentavaa palautetta otetaan myös vastaan ennen kuin kotisivut liitetään akita ry:n kasvattaja listalle.

http://frostladyskennel.wordpress.com/

Suosi kotimaista

Voin tunnustaa, että en ole pahemmin perehtynyt koiran ruokintaan. Aiheeseen olen pyrkinyt tututumaan monelta eri kantilta. Mielipiteitä aiheesta on netti pullollaan ja tästä käydään joskus hurjaakin vääntöä. Omille koirilleni olen kaikkea kokeillut ja kokemusten kautta on muodostunut omille koirille ja minulle toimiva ratkaisu.

Tällä hetkellä koirat syövät Hau Hau championin muroja ja kaikenlaista raakaa lihaa/luita/kasviksia. Lisänä on Best-in:in tuotteita. Murojen määrää tulen vähentämään paljonkin tulevaisuudessa, mutta syynä on lähinnä omat aatteet. Itse pyrin syömään mahdollisimman paljon suomalaista alkuperää olevaa ruokaa ja tukemaan oman maamme maataloutta. Siksi tahtoisin että koirienkin ruoka olisi kotimaista tuotantoa mahdollisimman paljon.

Raakaruoassa on varsin helppo tarkistaa mistä liha on peräisin. Kotimaisia ovat ainakin:

MUCH
Best-in
Oscar
Kennelrehu
Kennelpakaste
NEUfrau Oy

Kaikkia näitä tuotteita omat koirani ovat syöneet ja ovat tykänneet. Jo näillä saan varsin monipuolisen ruokavalion kasaan, mutta uusia vaihtoehtoja vielä etsin.

Tänään poikkesin Kennelrehun rekalla hakemassa tilaukseni ja mukaan lähti jauhelihaa, lihaista rasvaa, rustoluita ja kanan siipiä. Pakkauskoot ovat käteviä ja rustoluut sopivan pieniä. Kanan siivet tulevat isossa köntissä, eli niitä pitää hetki sulatella ja jakaa pienempiin eriin. Koirat ainakin olivat tyytyväisiä. :D

Yllätyin kyllä totaalisesti kun rekkaa odotteli ainakin 20 ihmistä. Mukava huomata että täällä maallakin riittää raakaruokinnan ystäviä. Myös paikalliseen eläinkauppaan tulee MUCH:in tuotteita myyntiin, joten ainakin koirien monipuolinen ruokavalio on varmistettu. Onneksi kotona on iso pakastin.

Ruusukkeita

Päivä Lahdessa oli pitkä ja iltapäivästä saatiin niskaan kunnon kaatosade, mutta lopulta erittäin onnistunut näyttelypäivä. Sansa sai kunniapalkinnon ja vielä ROP-pennun ruusukkeet. Kävimme myös ihan ekaa kertaa katsomassa millainen on parikilpailu. Tässä yksi esittäjä vie kehään kaksi koiraa samaan aikaan ja koirat esiintyvät rinnakkain. Vähän Sansan veljen omistajan kanssa pelkäsimme miten käy, kun molemmat pennut ovat kovapäisiä tapauksia. Sisarukset esiintyivät kuitenkin erittäin hienosti yhteen ja palkintosijoille päästiin 14 muun koiraparin joukosta. Hienoa!

Näyttelyt ovat erittäin kiva harrastus, ainakin näinä päivinä kun kaikki onnistuu. :) Seuraavaksi odotellaan typylle ikää lisää, jolloin serti jahti alkaakin Porista. Tuolloin otan mukaani ensimmäistä kertaa kaksi koiraa, eli Spartakin pääsee vielä kehään. Saas nähdä miten käy.

Jalostusneuvojien peruskurssi

Jalostusneuvojien peruskurssi järjestettiin Hyvinkäällä 20.-21.4.2013. Heti kun kurssista ilmoitettiin oli selvää, että osallistuisin myös. Kurssilla oli paljon tuttua jalostuksesta, mutta onneksi myös tarkempaa tietoa keskittyen koiraan. Kurssilta tarttui mukaan uusia ideoita ja etenkin paljon pohdittavaa kasvatuksen kannalta.

Jalostus on eläinkannan perinnöllisten ominaisuuksien parantamista valinnan keinoin.
Valitaan seuraavan sukupolven vanhemmiksi eläimet, joilla on toivottuja ominaisuuksia. Tavoitteena on lisätä toivottujen geenien osuutta rodussa, samalla myös karsitaan epätoivottujen geenien tai ominaisuuksien määrää.

Jalostuskoirien on oltava rodun keskitasoa parempia. Valinnan on oltava systemaattista, jalostustavoitteita ei voi muuttaa jatkuvasti, jotta edistystä tapahtuisi. Esimerkiksi lonkissa jalostukseen ei käytettäisi D-E tuloksen saaneita, jolloin pyritään kohti parempaa lonkkaa.

Ainakin jalostuskoirat tulisi saada mittaustuloksia toivottujen ominaisuuksien kannalta, jotta voidaan arvioida eläimen jalostusarvo. Tulosten perusteella voidaan arvioidan periytyvyyttä ja sitä miten jalostuksessa ollaan edistytty. Ilman mittaustuloksia ei voida puhua jalostamisesta.

Eläinsuojelulaki kieltää jalostuksen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa sen terveydelle tai hyvinvoinnille.

Jalostuskoiran on oltava terve. Ei vikoja tai sairauksia, jotka haittaavat normaalia elämää, ei toistuvia tai säännöllistä lääkehoitoa, tai erikoisruokavaliota. Tähän kuuluvat myös allergiat ja mystiset jatkuvat kutinat. Olisi suositeltavaa, että jalostuskoira olisi 2-3 vuotias ja sen vanhemmat 5-6 vuotiaita. Jos koira ja sen vanhemmat ovat terveitä, koiraa voidaan käyttää jalostukseen. Muun suvun terveys tulee myös huomioida.

Perinnöllisen vaihtelun turvaaminen ei ole hyväksyttävä syy sairaan koiran tai todennäköisesti sairautta periyttävän yhdistelmän käytölle. Jos kriteerejä täyttäviä koiria on liian vähän, on risteytettävä terveemmän rodun kanssa.

Voin suositella kurssia kaikille koirien kasvatusta harkitseville.

Hieman koirien nimistä

Lemmikeille nimien keksiminen on aina hauskaa ja vakavaakin työtä. Nimen pitää sopia elukalle ja tietenkin miellyttää omistajaansa. Aina nimien keksiminen ei ole kuitenkaan helppoa.

Spartan nimeä mietin kauan ja hartaasti. Lähellä oli ettei jätkästä tullut Rane tai Darwin, mutta ne eivät tuntuneet sopivan isolle akitan pennulle, jolla riitti luonnetta. Istuin kotona selailemassa mytologian kirjaa ja taustalla pyöri elokuva 300. Kyseisessä elokuvassa on kohtaus, jossa kuningas Leonidas karjaisee; "This is Sparta!". Se oli siinä. Nimi pysyi kuin takiainen ja oli pakko myöntää että pentu on ehdottomasti Sparta. Ja ehdottomasti nimensä veroinen jätkästä onkin kasvanut. Lempinimenä toimii Jätkä, joka on myös helpompi lausua.

Halla on aina ollut nimeltään Halla. Jo pikku pentuna kasvattaja kutsui pienä noin kilon painoista typyä Hallaksi ja koska tykkäsin nimestä se sai jäädä. Nimi sopii hyvin tomeralle sekarotuiselle, jossa on osa pystykorvaa. En voisi kuvitellakaan neidille toista nimeä. Hallalla lempinimiä riittää tilanteesta riippuen, Riesa, Halikoila, Mussum...

Sansa on saanut nimensä Game of Thrones sarjan kauniilta Sansa Stark-hahmolta. Sansa on punahiuksinen tyttö, jonka tulevaisuutena on mennä naimisiin prinssin kanssa. No, kaikkihan ei suju kovin ruusuisesti. Valitettavasti akita Sansa ei muistuta esikuvaansa lainkaan. (lol) Veljeni totesi että pentu olisi pitänyt nimetä saman sarjan mukaan Aryaksi ja on aivan oikeassa. Mutta tästä huolimatta Sansa saa pitää nimensä. Lempinimeksi muodostui varsin nopasti Santsi, typyn ahneuden perusteella.

Halla ja konekarhu

Matka Forssaan ei alkanut kovin lupaavasti kun lauman pienin alkoi heti auton liikahtaessa oksentamaan ja sitä pyrjöömistä jatkuikin koko matka. Puolivälissä muutkin koirat olivat jo sen näköisiä, että ällöttää. Olin myös useampaan kertaan valmis heittämään hyödyttömän navigaattorini ikkunasta pihalle, mutta onneksi tunnen Forssanseudun kuin omat taskuni ja löysin testipaikalle.

Ehdin onneksi ennen testiä seuraamaan pari muuta koirakkoa karhulla ja juttelemaan testaajien kanssa. Alku odotuksia oli vain, että varmasti Halla tulee haukkumaan, mutta muu reaktio on mysteeri. Automatka oli selvästi vähän rasittanut Hallaa jo etukäteen, sillä likka päätti haukkua varmuuden vuoksi kaikki muutkin paikalla olijat.

(c) Riina Haapakallio

Testin alkuun typy haisteli karhun jätöksiä ja kävelimme lähemäs karhun piilo paikkaa. Heti kun karhu rullasi esiin Halla kyllä haukkui, mutta ilme kertoi että nyt on lähdettävä kotio. Ei typy sentään karkuun juossut, mutta karhua haukuttiin turvallisen välimatkan päästä, eli mahdollisimman kaukaa. Karhu ohjattin minua ihan lähelle, mutta typy selvästi päätti jättää hölmön omistajan saaliiksi ja paeta itse. :D Testaajien mukaan Halla on tyypillinen pystykorva, karhua haukutaan mutta kaukaa. Jos metsässä tulisi oikea otso vastaan, koira tulisi tulisi metsästä nopeammin ulos kuin omistajansa. Testin jälkeen Halla palautui stressistä nopeasti, eli jotain hyvääkin.

Itse olen typyyn tyytyväinen. Lopulta typy on pehmeä, joten testin tulos ei yllätä. Hyvä tietää että lintujahdissa Halla ei tule jäämään metsään, eikä todellakaan vaihda saalista isompaan kesken jahdin. Jos koira katoaa metsastä kotio, olisi varmaan parasta seurata perässä. :D

Uusia tuulia

Viimeinen yliopistokevät on käynnissä ja valmistuminen siintää (ei niin kaukana) tulevaisuudessa. Gradunkin kanssa on lopultakin editystä, ehkä jopa syksyn tullen pääseen lopultakin koodaamaan ja analyysejä vääntämään. Aiheena luonnollisesti rakkaat lampaat. Kandin paperit on melkein hyppysissä, kunhan saisi viimeiset kurssit kasaan ja roikkuvat tehtävät palautettua.

Mikä tärkeintä: muutto päivä on lyöty lukkoon! Toukokuun lopussa tämä likka karistaa Helsingin tomut ja karkaa takaisin maalle. Tarkka uusi osoite ei ole vielä selvillä, muuttosuunta riippuu siittä mistä saan töitä. Eli töitä etsitään koko ajan. Kokonaan Helsingistä en kuitenkaan eroon pääse, sillä pari maisterivaiheen kurssia jää vielä syksyä odottamaan.

Koira suunnitelmiakin on. Sansan ensimmäinen näyttely on Lahdessa toukokuussa. Sen jälkeen taas odotellaan, että typylle kertyy ikää, jotta päästään aloittamaan kunnolla näyttelyiden kiertäminen. Ja kaukana joulukuussa on Pohjoismaidenvoittaja näyttely. Isoissa näyttelyissä käyminen on hauskaa ja tunnelma on kohdallaan.

Spartaa tuskin kehässä enää nähdään. Onnistuin mokaamaan Jämijärven näyttelyiden ilmoittautumisen, joten sekin jäi nyt välistä. Ei sinänsä harmita ihan hirveästi, koska jätkän tassut alkoivat jälleen oirehtia. Todennäköisesti jätkällä on jokin allergia, mutta tarkempi määritys pitää vielä selvittää. Spartaa tuskin harmittaa kotikoiran rooli. Kunhan asumisjärjestelyt saadaan kuntoon, niin pitää etsiä alueelta Mejä kurssi tai kerho.

Hallan kanssa käydään konekarhua kokeilemassa huomenissa Akita yhdistyksen talvipäivillä. Ihan mielenkiinnolla odotan millaisen metelin likka nostaa. Karhumetsälle en ole likan kanssa siis lähdössä, ihan Hallan luonnetta testissä arvioidaan. Mutta testistä lisää erikseen.

Ja viimeisenä koulutusinfoa, eli olen osallistumassa huhtikuussa jalostusneuvojien peruskurssille. Kurssin sisältö vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja toivon oppivani uutta. Ainakin saan koiramaailman näkökulman jalostus asioihin, jotan saa nähdä pehmentyykö asenteeni, vai saanko tukea kriittisyyteeni. Tiedän olevani mielipiteissäni jyrkkä, joten viikonloppu aiheesta keskustellen on ihan ajankohtainen.

Akitat geenipankkiin

Kaikki mukaan näytteiden keruu talkoisiin!

Osallistuminen tutkimukseen on helppoa.

Yksinkertaisinta on osallistua joukkonäytteenottoon, jossa järjestäjät huolehtivat kaikista käytännönasioista. Koiran omistajan tulee vain ilmestyä paikalle koiransa kanssa, mielellään täytetyn osallistumislomakkeen kanssa. Akita ry. järjestää pienempiä näytteenottotilaisuuksia yleensä tapaamisten yhteyteen. Suurista näytteenotoista tiedotetaan yleensä laajasti sosiaalisen median välityksellä. Joukkonäytteenottoon osallistuminen on ilmaista.

Verinäytteen voi ottaa myös eläinlääkärin vastaanotolla. Mukaan tarvitset koiran ja täytetyn näytelomakkeen, jonka saa tulostettua osoitteesta: http://www.koirangeenit.fi/osallistuminen/lomakkeet/. Verta otetaan 3ml EDTA-putkeen. Putkeen merkitään koiran virallinen nimi tai rekisterinumero tai molemmat.

Verinäyteputkilo kääritään paperiin ja suljetaan pieneen pussiin. Tämä pussi viedään postin toimipisteeseen ja pakataan huolella, jotta se kestäisi matkan. Näyte postitetaan heti ja jos tämä ei ole mahdollista, voidaan näytettä säilyttää esimerkiksi viikonlopun yli jääkaapissa. Muistathan postittaa lomakkeen näytteen matkassa! Samaan pakettiin voi liittää koiran saamasta diagnoosista kopion. Näytteenotto eläinlääkärillä maksaa eläinlääkärin palkkion + postituksen 3e.

http://www.koirangeenit.fi/ osoitteesta löytyy lista eläinlääkäreistä, jotka ottavat näytteen ilmaiseksi kätevästi vaikka rokotusten tai muun käynnin yhteydessä.Osoite vie koirien geenitutkimuksen sivulle, jotka kannattaa lukaista läpi.

Akitalla tutkimukseen sopivat etenkin autoimmuniteettisairaudet SA ja VKH. Valitettavasti autoimmuniteettisairauksien selvittäminen vaatii paljon näytteitä. Näytteiden kokoon saamisessa yksittäisen koiranomistajan asema on merkittävä. SA tutkimus käynnistyy heti kun näytteitä on kerätty tarpeeksi. 

Jokaisen akitan näyte on tärkeä. 

 

Erittäin tärkeitä ovat sairaiden koirien ja niiden lähisukulaisten näytteet. Tutkimukseen tarvitaan myös terveiden koirien näytteitä kattavan verrokkiryhmän kokoamiseksi. Mitä enemmän näytteitä, sitä enemmän geenitutkimus voi meille kertoa ja olla avuksi. Koiran ikä ei ole este, aivan luovutusikäisistäkin pennuista voidaan näyte ottaa. Kasvattaja voi antaa näytteet koko pentueesta kerralla pentutarkin yhteydessä.

Vuodenvaihteeseen mennessä akitojen näytteitä oli kasassa 70kpl.  Aktiivisten koiranomistajien avulla näytteiden määrä on tasaisesti kasvanut. Kuitenkin viime vuosina pentuja on rekisteröity n.60 kpl:ta vuosittain, joten siihen nähden kerättyjen näytteiden määrä on vaatimaton. Geenipankissa olevien näyteiden määrä olisi helposti tuplattavissa; olkoon se tämän vuoden tavoite. 

 Näytteen luovutus on pieni teko, joka auttaa suuresti koko rotua! 

Sparta 2v!

Niin se aika kuluu, Sparta äijä täytti tänään 2-vuotta. Paljon onnea hörökorvalle! Ja onnittelut tietenkin koko veljessarjalle. Sparta on nyt kuulemma aikuinen koira, vaikka sama jästipää se on jo pidemmän aikaa ollut. Sparta on aina ollut rauhallinen, tosin hepuleitakin joskus saadaan. Ikä on onneksi tuonut sitä akitamaista ylpeyttä ja tyyneyttä.

Meidän piti keväällä poiketa Jämijärvellä näyttelyissä, mutta suunnitelmat ovat nyt jäähyllä. Spartan jalkaan on ilmestynyt karvaton läntti, jota jätkä kirputtaa auki. Ilmeisesti kyynärpää hiertyy lattiaa vasten, kun jätkä mieluiten nukkuu ihan pelkällä lattialla. Länttiä nyt rasvaillaan, mutta näyttelykunnossa jätkä ei ole. Toivottavasti iho lähtisi paranemaan, muuten jätkä saa taas kaulurin kaulaansa.

Sansa kävi saamassa ensimmäiset rokotuksensa ja antoi verinäytteen Lohen geenipankkiin. Nyt on talon molemmista akitoista näyte tutkimuksia varten. Kannustan jokaista akitaa luovuttamaan tipan verta, jotta saataisiin akitalle suunniteltu SA-tutkimus alkuun. En voi tarpeeksi painottaa kuinka tärkeää tämä on rodulle.

Sansan kanssa on myös paljon tulevia suunnitelmia. Ensimmäisiä näyttelyitä on jo kirjattu kalenteriin, mutta lopulta neidin kehittymisestä riippuu lähdetäänkö kehään. Tavoitteita olisi, mutta nyt pitää yrittää olla kärsivällinen ja antaa likan kasvaa rauhassa.

Tulevaisuuden toivo Sansa

Kolmas kerta toden sanoo, vai mitä? Vuoden suunnittelun ja loputtomien keskustelujen jälkeen kämppääni saatiin pikkuinen prinsessa. Empä olisi kolme vuotta sitten uskonut, että koiraharrastus voisi johtaa tähän pisteeseen.

Uusi lauman jäsen on nimeltään Jikino Kensha no Shandris ja tutuille Sansa tai San-san. Pikku neiti on jo todistanut sisunsa yrittäessään sopeutua uuteen laumaansa. Vastaanotto on hieman nihkeä, mutta lämpenemisen merkkejä on jo näkyvillä. Halla on tajunnut saaneensa leikkikaverin, mutta yhteinen kieli on vielä hakusessa. Sparta ei vielä oikein sulata pennun temppuja, mutta kyllä se siittä. On muistettava, että Halla ja Sparta ovat kuitenkin olleet kauan vain kahdestaan ja rutiinit olivat jo vakiintuneet.

Unikeko

Pikku typy on Hallan puolisisko, eli emo on sama, mutta isä on akita. Käytökseltää Sansa muistuttaa kuitenkin enemmän Spartaa tosin energiaa riittää. En olisi uskonut että akitan pentu voi olla noin aktiivinen ja riehakas.

Sansa syö Brit Care muroja, joiden lisäksi typy saa myös muiden koirieni tapaan murren murkinan seoksia ja kanaa. Kanan siivistä annan vain kärki osan ja senkin luut murran valmiiksi. Samanlailla tein jo Hallan kanssa ja se oli vielä pienempi pentu kuin Sansa. Mitään ongelmia mahan kanssa ei ole ilmestynyt.

Koulutuksessa ollaan lähdetty ihan kärsivällisyyden opettelusta. Typyn pitää malttaa odottaa sekuntti tai kaksi ennenkuin saa namin. Samalla treenaillaan istumista. Tekemistä riittää myös itsellä kun harjoitellaan ulkoilua näin ison lauman kanssa.