Akita ei nouda..

Kun sanon kyselijälle että koirani rotu on akita, yleensä vastauksia on kahta erilaista. 1: mikä sellainen on? 2: Hopeanuoli! Mutta nyt on pari kertaa mainittu elokuva Hachiko. Hyllystäni löytyy Hopeanuolen leikkaamaton versio ja olen nähnyt Hachiko-elokuvan ( ja itkenyt vuolaasti teatterissa koko elokuvan ajan), joten voisin vertailla näitä omiin kokemuksiini rodusta.

Akita ei nouda.
No, tämä kyllä onnistuu, mutta lelu tuodaan minulle vain sisätiloissa. Ulkona juostaan ohi jalkaa hipoen. Nami nautti tästä leikistä ja Sparta on aivan innoissaan ja jaksaisi noutaa vaikka kuinka pitkään. Hassua kyllä, mutta en ole saanut vanhempia koiria noutamaan, mutta akitalle oppi meni perille. (Pitäisikö nyt huolestu omasta terveydestäni?)

Akita ei hauku.
Kaksi erilaista kokemusta tästä. Nami haukkui kaiken, käskystä ja ilman. Spartan olen kuullut haukkuvan muutaman kerran, kun se turhautuu. Esim, jätkä yrittää piilottaa luun, mutta ei saa mattoa luun päälle ja haukahtaa selvästi ärtyneenä. Muuten jätkä on täysin hiljainen. (No, kaksi kertaa se on innostunut ulvomaan kun tulen töistä kotio, mutta muuten ei ääntäkään).


Akita on metsästyskoira.
Akitat käyttävät hyvin nenäänsä ja pitävät jäljestämisestä. Nami oppi hyvin merkkaamaan lintuja ja seurasi erilaisia jälkiä ja hajua uteliaasti. Sparta ei vielä malta keskittyä, mutta nenä toimii hyvin. Mutta riistävietti vaihtelee yksilöittäin. Jos haluaa tosissaan metsästää, niin kannattaa ottaa suomenpystykorva.


Akita ei opi temppuja.
Pöh, kyllä oppii. Nami oli todella älykäs tapaus. Se tuntui suorastaan lukevan ajatuksiani. Kaikki temput se oppi ja nopeasti. Sparta on enemmän putkiaivo, tai sitten hidas hämäläinen. Pyydetyt temput tehdään, mutta ensin vähän mietitään, hyödyttääkö totteleminen mitään. Ruoka palkka nopeuttaa ajatusten juoksua selvästi. :D

Akita on vaativa rotu ja iso
Totta. Namia hankkiessani sain esittäytyä ensin kahdelle ihmiselle, jotka tenttasivat sovinko rodulle. Ja näyttelyssä useat rodun koiran omistajat tenttasivat ymmärsinkö mihin olin ryhtymässä. Paras oli kun minulle sanottiin "Akita syö rotikan aamupalaksi." (Autossa mieheke taas kyseli huolestuneena, että mihin oikein olen ryhtymässä). Tenttaaminen oli minusta oikea tapa toimia; selvästi nämä ihmiset välittivät rodusta.
Spartasta sanottiin, että se on vahvatahtoinen. Ja sitä se on. Lahkeessa roikkuminen on vähentynyt, mutta kyllä sen eteen sai tehdä toistoja. Kun pelisäännöt minun kanssani ovat selvät, jätkä kokeilee pitävätkö säännöt muiden kanssa.. Muuten Sparta kyllä pusuttelee kaikki ja yhä kaikki koirat ovat kavereita.

Sparta 4,5 kk. Paino 20,3 kg ja säkä 55cm

Akitasta lähtee paljon karvaa.
Totta.

Akita pärjää kissojen kanssa.
Totta. Nami tykkäsi kissoista. (Kissojen mielipidettä en osaa sanoa, mutta kyllä ainakin yksi kissa aina härnäsi Namia niin kauan että syntyi jahti leikki.) Sparta on rauhallisempi kissojen seurassa ja on hyvää pataa anopin löytökissan kanssa.

koirapuistoilua

Lopultakin löysin Forssan koirapuiston ja sehän on ihan kävelymatkan päässä. Spartan kanssa ollaan nyt todella usein käyty siellä kummastelemassa vieraita koiria. Toiveena se että vieraista koirista ei tarvitsisi sitten puiston ulkopuolella innostua. Ja toisena toiveena, että jätkä säilyisi sosiaalisena murkkuiän ylikin. (Saahan sitä toivoa.)

Pienten koirien kanssa jätkä pärjää hyvin. Painitaan ja kisaillaan. Mutta Spartan lempi kavereita ovat isot nartut. Mitä isompi sen parempi. <3 Jätkä on leikkinyt irlanninsusikoira-rotikka seikoituksen ja tänään cane corson kanssa. Minua hurja koko ero hieman hirvittää, kun jätkä on kaksi kertaa pienempi. Mutta Sparta on aivan innoissaan. Näkyy kyllä että jätkällä on iso ego, sillä se yrittää komentaa ja kiipeää narttujen niskaan pureksimaan korvia ja roikkuvia huulia. Corso nautti selvästi painimisesta jätkän kanssa, eikä välittänyt yhtään vaikka jätkä istui sen päällä ja sen korvia pureskellen. Pari myös kirmaili pitkin puistoa ja corso oli innoissaan kun oli Spartaa nopeampi. :D Toivottavasti törmätään vielä tuon corson kanssa puistoon samaan aikaan.

Törmäsin tänään myös kahteen poikaan. Rotua kyselivät innoissaan ja into vain kasvoin kun sanoin jätkän olevan Akita. "Se on hopeanuoli-koira! Ihan oikea hopeanuoli!"

Spartan hopeanuoli-poseeraus

Poliisit on kivoja

Ajelin autolla ja ajelin suoraan puhallusratsiaan. Naispoliisi pyysi ajokortin ja puhallutti. Ajokorttiani sitten tutkittiinkin kauemmin ja aloin jo miettiä että mikäköhän siinä on vikana...
"Jussi, tules tänne nopeasti," poliisi sanoi tuimasti ja pyysi paikalle toisen poliisin.
Mies katsoo minua tuimasti ja katsoo työkaveriaan kysyvästi.
"Katso miten ihana koira on takapenkillä, " nainen hengähtää.
Sparta siellä poseerasi ikkunan takana häntä heiluen.

Ensimmäinen päivä kun töistä tultaessa kaikki tavarat on paikoillaan. Jopa sängyn peitto oli jätetty rauhaan. Syy : Spartalta lähtee hampaita. Pureskelu ei näytä kiinnostavan lainkaan. Melkoinen varhaisteini tuo ipana. Nyt vain tarkastelemaan että hampaat kasvavat oikein.

Toinen projekti onkin nuo korvat. Jätkän korvat ovat niin isot ja painavat, että niiden nouseminen tuntuu venyvän. Kyllä ne hieman ovat nousseetkin viikossa joten yritän olla hermoilematta.

Aikaisemmin sanoin jalkojen vääntymisestä, mutta nyt tassut näyttävät oikein hyviltä. Jätkä vain kasvoi niin hurjan pyrähdyksen etteivät jalat pysyneet mukana. Uutena uutisena tuli se ettei jätkän maha kestä kanaa. Maha ei sulata lainkaan kananluita ja vetää koko mahan täysin sekaisin. Kana on siis poistettu ruokavaliosta ainakin siihen asti kun ei tarvitse kipittää kolmekerrosta alas päästäkseen ulos..

Omaa murhetta,  tämä silmätulehdus tuntuu olevan sitkeää luokkaa. Antibioottia kolmatta päivää, eikä vaikutusta.. Onhan se kivaa kun ulkona on niin kaunis sää ja itse piilottelet varjossa sihisten valolle... Jos vastaan kadulla kävelee 25-v nainen päässään valtavat aurinkolasit (kuin suoraan 50-luvulta), se olen mie.