lauantai 27. elokuuta 2011

Vertailua



Halla nukkuu tyylillä


Halla peri hyvin pystykorvaisen isänsä geenit. Kävin näyttämässä pentua kummisedälleni, joka on kasvattanut suomenpystykorvia. Hän ihastui tyttöön ja sanoi, että selvästi pystykorvasekoitus. Eläinlääkärin vastaanotolla Halla antoi ääni näytteen ja eläinlääkäri totesi pienen kuulostavan aivan pystykorvalta. Akitaa tytössä ei näy kuin valkoisena värinä poskissa, leuassa ja mahan alla. Uteliaana odotan millaisen karvan riiviö kasvattaa pentukarvan tilalle. Todennäköisesti Halla jää pieneksi, tuollaiseksi kainalo malliksi.

Jos vertaillaan koiriani, niin Halla on todellä äänekäs Spartaan verrattuna. Jätkä ei päästä leensä ääntäkään, ei vingu, hauku tahi murise. Pimeässä Sparta voi murista ja haukahtaa epäilyttäville asioille (kutan vaanivalle katajalle..) ja välissä pöhähtää jos oikein harmittaa. Halla haukkuu ja murisee kaikelle mikä liikkuu. Ja tässä tehdään tällä hetkellä kovasti töitä, että saadaan turhat metelit pois. Likan ääni varastoon kuuluu; ulvominen, vikinä, haukkuminen, kitinä, piippaaminen ja suora huuto.

Sparta on rauhallinen ja yleensä sisällä nukkuu. Halla leikkii leluillaan ja käy härnäämässä Spartaa. Välillä painitaan ja riehutaan oikein kunnolla. Mutta jätkä yleensä hakee vähän rauhallisemman paikan nukkua, tai paikan  missä voi pitää ympäristöä silmällä. Halla tunkee kainaloon.

Spartalla on hieman teini-iän oireita. Lähinnä hajut kiinnostavat niin että lenkeillä korvat unohtuvat. Lisäksi se ei malttaisi kotoa tulla takaisin sisälle lainkaan. Jätkä kokeilee rajojaan, kuinka kauas saa pelloilla juosta ennen kuin kiroilu alkaa. Aika helpolla päästään jos teineily jää tähän. Muutenkin on pakko sanoa että Sparta on erittäin  helppo koira. Toistoja on kyllä tarvittu, mutta oppi on jäänyt myös päähän.



perjantai 19. elokuuta 2011

Jälki treeniä

Tavoitteeni on kouluttaa Spartasta jälkikoira auttamaan haavakkohirvien etsimisessä. Toinen mahdollisuus on myös kolarihirvien jäljittäminen. En ole ennen kouluttanut jälkikoiraa, eli töitä riittää. Varmasti osa opitaan kantapäänkautta, mutta katsotaan miten käy. Yritän päästä oikein kurssille, mutta mokomat täyttyvät heti.

Namin kanssa talvella harjoittelimme niin, että piilotin lumeen jonkin palkkion (lihaa, pallon..) ja paikan merkkasin naudan verellä. Nami sai vapaasti etsiä ja kaivaa kätköjä esiin.

Spartalle ja Hallalle vedän pitkän ja mutkittelevan lenkin ja jätän jäljelle makkaran palasia. Koirat ovat ihan innoissaan. Molemmat seuraavat jälkeä hyvin ja ihan hyvällä vauhdilla. Yritän muodostaa koirille kuvaa, että jälkeä on mukava seurata ja jos pysyy jäljellä voi löytää herkkuja. Eli ihan alkutason harjoituksia.



Muutto edessä taas ja loppu kodittomuudelle. Muutan Viikin perälle, kaverikämppään. Lemmikkien omistajien on tuskallisen hankalaa löytää koti täältä, joten koulukaverini kanssa päädyimme kaverikämppä ratkaisuun. Ystävälläni on pupu, mikä asettaa omat haasteensa. Sparta on nähnyt pupun jo kerran ja se kohtaaminen meni rauhallisesti. Eli Spartaa ei kiinnostanut yhtään. Edessä mielenkiintoisia aikoja.


sunnuntai 14. elokuuta 2011

Näyttelyitä

Tostaina pieneen toyotaani ahtautui 3 naista ja 5 koiraa. Yksi bordercollie, yksi akita, yksi sekarotuinen ja kaksi suomenajokoiraa. Suuntana oli mätsärit vinttikoirakeskuksessa, Tuomarinkylässä. (Onneksi poliisi ei pysäyttänyt..)

Sparta perseili oikein kunnolla, roikkui hihnassa ja yritti tarrata lahkeeseeni useamman kerran. Koiria oli kehässä useampia ja mielestäni ne osasivat käyttäytyä oikein mallikkaasti, joten vähän yllätyksenä tuli kun meidä ohjattiinkin palkintosijalle. Sparta oli sinisten 4.s ja saatiin kotiin tuliaisiksi ihan ensimmäinen ruusuke. (Ei ihan tuollainen kuin kuvassa, mutta melkein.) Pieni näyttelykipinä syttyi.. Olisihan mukava saada ruusukkeita enemmänkin..

Luokkakaverini, joka vahti Hallaa, melkein jo lupautui esittelemään mätsäreissä pientä riiviötä. Saas nähdä esiintyykö Hallakin akita-ry:n mätsäreissä ensimmäisen kerran.

Tänään oli vuorossa ensimmäinen virallinen näyttely, eli pentunäyttely Helsingissä. Sparta hyppeli ja nappasi hihnan suuhunsa, mutta seisoi paikoillaan hienosti ja tuomari sai rauhassa kopeloida. Vähän on vielä treenaamista koiran käyttäyttymisessä ja minun koiran esittely taidoissani. Esittely varmuuttta varmaan saa vain harjoittelemalla..

Mutta Spartan arvostelu oli kuitenkin hyvä. Jätkän pitää vielä kasvaa ja kehittyä. Ja niiden korvien pitäisi nousta pystyyn. (Kyllä niiden pitäisi nousta..)

Ikäisekseen hyvin kehittynyt nuori uros, jolla oikeat mittasuhteet. Oikea piirteinen pää. Hyvin asettuneet silmät, oikea kallon muoto. Oikein kiinnittyneet paksut korvat, jotka tulisi kantaa paremmin pystyssä. Hyvä kaula. Ylälinja saa vielä tiivistyä. Kaunis häntä. Hyvä raajaluusto. Riittävät kulmaukset. Liikkuu vielä pentumaisen löysästi. Vaalea punainen väri, hyvä urajiro. Iloinen, ystävällinen käytös.
Mietityttää tuo ylälinja saa vielä tiivistyä. Mitäköhän se tarkoittaa? Hmm... No, tästä on hyvä alkaa. Seuraavaan näyttelyyn ilmottaudutaan kun korvat ovat pystyssä. Mätsäreissä kuitenkin käydään tulevaisuudessa ahkerasti.

Pitää vielä sanoa että olen todella ylpeä siitä miten rennosti jätkä hengaili näyttelyssä. Makoili, eikä pahemmin välittännyt muista. Vieraat saivat silitellä ja möyhiä ja jalat taivasta kohti annettiin rapsutella mahaa. Oli todella mukavaa nähdä pitkästä aikaa Emiliaa ja Viribuslaisia, sekä tietenkin Spartan velipoikia omistajineen. On se Sisu komea poika. <3