lauantai 19. tammikuuta 2013

Sparta 2v!

Niin se aika kuluu, Sparta äijä täytti tänään 2-vuotta. Paljon onnea hörökorvalle! Ja onnittelut tietenkin koko veljessarjalle. Sparta on nyt kuulemma aikuinen koira, vaikka sama jästipää se on jo pidemmän aikaa ollut. Sparta on aina ollut rauhallinen, tosin hepuleitakin joskus saadaan. Ikä on onneksi tuonut sitä akitamaista ylpeyttä ja tyyneyttä.

Meidän piti keväällä poiketa Jämijärvellä näyttelyissä, mutta suunnitelmat ovat nyt jäähyllä. Spartan jalkaan on ilmestynyt karvaton läntti, jota jätkä kirputtaa auki. Ilmeisesti kyynärpää hiertyy lattiaa vasten, kun jätkä mieluiten nukkuu ihan pelkällä lattialla. Länttiä nyt rasvaillaan, mutta näyttelykunnossa jätkä ei ole. Toivottavasti iho lähtisi paranemaan, muuten jätkä saa taas kaulurin kaulaansa.


Sansa kävi saamassa ensimmäiset rokotuksensa ja antoi verinäytteen Lohen geenipankkiin. Nyt on talon molemmista akitoista näyte tutkimuksia varten. Kannustan jokaista akitaa luovuttamaan tipan verta, jotta saataisiin akitalle suunniteltu SA-tutkimus alkuun. En voi tarpeeksi painottaa kuinka tärkeää tämä on rodulle.

Sansan kanssa on myös paljon tulevia suunnitelmia. Ensimmäisiä näyttelyitä on jo kirjattu kalenteriin, mutta lopulta neidin kehittymisestä riippuu lähdetäänkö kehään. Tavoitteita olisi, mutta nyt pitää yrittää olla kärsivällinen ja antaa likan kasvaa rauhassa.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Tulevaisuuden toivo Sansa

Kolmas kerta toden sanoo, vai mitä? Vuoden suunnittelun ja loputtomien keskustelujen jälkeen kämppääni saatiin pikkuinen prinsessa. Empä olisi kolme vuotta sitten uskonut, että koiraharrastus voisi johtaa tähän pisteeseen.

Uusi lauman jäsen on nimeltään Jikino Kensha no Shandris ja tutuille Sansa tai San-san. Pikku neiti on jo todistanut sisunsa yrittäessään sopeutua uuteen laumaansa. Vastaanotto on hieman nihkeä, mutta lämpenemisen merkkejä on jo näkyvillä. Halla on tajunnut saaneensa leikkikaverin, mutta yhteinen kieli on vielä hakusessa. Sparta ei vielä oikein sulata pennun temppuja, mutta kyllä se siittä. On muistettava, että Halla ja Sparta ovat kuitenkin olleet kauan vain kahdestaan ja rutiinit olivat jo vakiintuneet.

Unikeko

Pikku typy on Hallan puolisisko, eli emo on sama, mutta isä on akita. Käytökseltää Sansa muistuttaa kuitenkin enemmän Spartaa tosin energiaa riittää. En olisi uskonut että akitan pentu voi olla noin aktiivinen ja riehakas.

Sansa syö Brit Care muroja, joiden lisäksi typy saa myös muiden koirieni tapaan murren murkinan seoksia ja kanaa. Kanan siivistä annan vain kärki osan ja senkin luut murran valmiiksi. Samanlailla tein jo Hallan kanssa ja se oli vielä pienempi pentu kuin Sansa. Mitään ongelmia mahan kanssa ei ole ilmestynyt.

Koulutuksessa ollaan lähdetty ihan kärsivällisyyden opettelusta. Typyn pitää malttaa odottaa sekuntti tai kaksi ennenkuin saa namin. Samalla treenaillaan istumista. Tekemistä riittää myös itsellä kun harjoitellaan ulkoilua näin ison lauman kanssa.