Halla ja konekarhu

Matka Forssaan ei alkanut kovin lupaavasti kun lauman pienin alkoi heti auton liikahtaessa oksentamaan ja sitä pyrjöömistä jatkuikin koko matka. Puolivälissä muutkin koirat olivat jo sen näköisiä, että ällöttää. Olin myös useampaan kertaan valmis heittämään hyödyttömän navigaattorini ikkunasta pihalle, mutta onneksi tunnen Forssanseudun kuin omat taskuni ja löysin testipaikalle.

Ehdin onneksi ennen testiä seuraamaan pari muuta koirakkoa karhulla ja juttelemaan testaajien kanssa. Alku odotuksia oli vain, että varmasti Halla tulee haukkumaan, mutta muu reaktio on mysteeri. Automatka oli selvästi vähän rasittanut Hallaa jo etukäteen, sillä likka päätti haukkua varmuuden vuoksi kaikki muutkin paikalla olijat.

(c) Riina Haapakallio

Testin alkuun typy haisteli karhun jätöksiä ja kävelimme lähemäs karhun piilo paikkaa. Heti kun karhu rullasi esiin Halla kyllä haukkui, mutta ilme kertoi että nyt on lähdettävä kotio. Ei typy sentään karkuun juossut, mutta karhua haukuttiin turvallisen välimatkan päästä, eli mahdollisimman kaukaa. Karhu ohjattin minua ihan lähelle, mutta typy selvästi päätti jättää hölmön omistajan saaliiksi ja paeta itse. :D Testaajien mukaan Halla on tyypillinen pystykorva, karhua haukutaan mutta kaukaa. Jos metsässä tulisi oikea otso vastaan, koira tulisi tulisi metsästä nopeammin ulos kuin omistajansa. Testin jälkeen Halla palautui stressistä nopeasti, eli jotain hyvääkin.

Itse olen typyyn tyytyväinen. Lopulta typy on pehmeä, joten testin tulos ei yllätä. Hyvä tietää että lintujahdissa Halla ei tule jäämään metsään, eikä todellakaan vaihda saalista isompaan kesken jahdin. Jos koira katoaa metsastä kotio, olisi varmaan parasta seurata perässä. :D

Uusia tuulia

Viimeinen yliopistokevät on käynnissä ja valmistuminen siintää (ei niin kaukana) tulevaisuudessa. Gradunkin kanssa on lopultakin editystä, ehkä jopa syksyn tullen pääseen lopultakin koodaamaan ja analyysejä vääntämään. Aiheena luonnollisesti rakkaat lampaat. Kandin paperit on melkein hyppysissä, kunhan saisi viimeiset kurssit kasaan ja roikkuvat tehtävät palautettua.

Mikä tärkeintä: muutto päivä on lyöty lukkoon! Toukokuun lopussa tämä likka karistaa Helsingin tomut ja karkaa takaisin maalle. Tarkka uusi osoite ei ole vielä selvillä, muuttosuunta riippuu siittä mistä saan töitä. Eli töitä etsitään koko ajan. Kokonaan Helsingistä en kuitenkaan eroon pääse, sillä pari maisterivaiheen kurssia jää vielä syksyä odottamaan.

Koira suunnitelmiakin on. Sansan ensimmäinen näyttely on Lahdessa toukokuussa. Sen jälkeen taas odotellaan, että typylle kertyy ikää, jotta päästään aloittamaan kunnolla näyttelyiden kiertäminen. Ja kaukana joulukuussa on Pohjoismaidenvoittaja näyttely. Isoissa näyttelyissä käyminen on hauskaa ja tunnelma on kohdallaan.

Spartaa tuskin kehässä enää nähdään. Onnistuin mokaamaan Jämijärven näyttelyiden ilmoittautumisen, joten sekin jäi nyt välistä. Ei sinänsä harmita ihan hirveästi, koska jätkän tassut alkoivat jälleen oirehtia. Todennäköisesti jätkällä on jokin allergia, mutta tarkempi määritys pitää vielä selvittää. Spartaa tuskin harmittaa kotikoiran rooli. Kunhan asumisjärjestelyt saadaan kuntoon, niin pitää etsiä alueelta Mejä kurssi tai kerho.

Hallan kanssa käydään konekarhua kokeilemassa huomenissa Akita yhdistyksen talvipäivillä. Ihan mielenkiinnolla odotan millaisen metelin likka nostaa. Karhumetsälle en ole likan kanssa siis lähdössä, ihan Hallan luonnetta testissä arvioidaan. Mutta testistä lisää erikseen.

Ja viimeisenä koulutusinfoa, eli olen osallistumassa huhtikuussa jalostusneuvojien peruskurssille. Kurssin sisältö vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja toivon oppivani uutta. Ainakin saan koiramaailman näkökulman jalostus asioihin, jotan saa nähdä pehmentyykö asenteeni, vai saanko tukea kriittisyyteeni. Tiedän olevani mielipiteissäni jyrkkä, joten viikonloppu aiheesta keskustellen on ihan ajankohtainen.