sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Sansa 2v!

Paljon on ehtinyt tapahtua viimeisen kirjoituksen jälkeen. Työt ja opiskelut pitävät kiireisenä, mutta jospa kirjoittelen lyhyesti kuulumiset.

Poikettiin Sansan kanssa pikaisella näyttelymatkalla Ruotsin puolella. Meno matkalla nappasin kyytiin Sansan velipojan Linuksen ja tämän omistajan Sofian. Koska vihaan laivoja, kuljimme vain maata pitkin, eli suunta oli pohjoiseen. Yötä olimme Keminmaalla varsin mielenkiintoisessa pikku hotellissa, mutta eipä se mitään koska matka jatkui varhain aamulla.

Ajelimme hyvässä etuajassa Överkalixiin ja leiriydyimme. Itse näyttelyssä ei kulunut paljon aikaa, akitoja kun oli paikalla vain kaksi ja oltiin ensimmäisten tuomaroitavien joukossa. Ilman titteleitä saatiin palata kotiin, mutta kyllä me varmasti lähdemme onneamme kokeilemaan uudestaan.

Sen verran voin kertoa, että Ruotsissa käyminen on yllättävän helppoa, ihan koulu ruotsilla pärjää hyvin. Huom, ilmottautumisessa auttaa google kääntäjä. :) Rohkeasti siis vain reissaamaan.



Sansa ipana täytti jo täydet kaksi vuotta. Aika on mennyt hirvittävän nopeasti. Hiljalleen tuokin alkaa kasvattamaan aivoja, käytös on muuttunut viimesen kiiman jälkeen huomattavasti. Turha pöhinä on jäämässä ja vieraiden ihmisten syliin kiivetään pusuttelemaan.

Pari viestiä on tullut jo kasvatukseen liittyen: "Miksi ei ole jo pentuja???". Oma mielipiteen on, että Sansa on vielä ihan liian nuori. En näe mitään järkeä pennuttaa koiraa noin nuorena, mikään kiire ei ole, joten kasvakoon ja kehittyköön aikuiseksi rauhassa. Lisäksi VKH:n menehtyneistä koirista 80% sairastuvat alle 3-vuotiaana ja SA:n ensioireiden keskimääräinen alkamisikä on 2-4 v. Uskon että odottamalla pennutusta pienenee riski, että pennutankin sairastuvan koiran. 
Etenkin uroksilla ei ole mikään kiire pentujen kanssa. Omissa suunnitelmissa onkin löytää vanhempi herra, joka on ainakin todistanut pysyneensä terveenä kypsään ikään saakka. 





Spartan kanssa käytiin lopultakin luonnetestissä. Olin pitempään suunnitellut ja suunnitellut, mutta lopulta päästiin LPKY:n järjestämään testiin. Eniten itseäni jännitti, että meneekö testi edes läpi. 

Sparta käyttäytyi hienosti: leikki, ja pusutteli tuomarit ja oli ihan selvästi hurmaus asenteella liikkeellä. Tosin luoksetulossa jätkä karkasikin pissalle ja omistaja sai huudella turhaan. (Yleensä Sparta on maalla vapaana, koska ei taatusti katoa pihasta ja tulee kutsuttaessa.)  

Pimeässä huoneessa jätkä tutki kaikkea hienosti, mutta omistajaa ei pahemmin kiinnostanut hakea. Tuomarin mukaan jätkä oli ovella todennut, että "jahas, tässä sitten ollaan." Muutenkin jätkä mietti pari kertaa, mitä oikeasti kannattaa tehdä. Tulokseksi tulikin tasapainoinen koira. Tuomarit myös miettivät miksi koira tuijotti kenkiä, kunnes testin jälkeen leikitin Spartaa. Jätkähän innostuessaan avaa talvikengistä kengännauhat.

Itse yllätyin että tarvittaessa Jätkä kyllä puolustaa. Tähän saakka kaikki juopot ja narkkarit ovat saaneet kyllä tulla melkein iholle ihan rauhassa, kunnes omistajan ärripäät tehoavat. 

Kuuntelin tuloksia sitten ihan puulla päähän lyötynä. +190. Huh. Koiralla on palikat paikallaan. Hieno Sparta. :) Kyllä on pakko sanoa, että tulos tuntui paremmalta kuin mitkään sertit ikinä.