Noh. Mentiin sitten niihin loppuihin ilmoitettuihin näyttelyihin. Kovin moneen kansainväliseen näyttelyyn ei ollakaan päästy. Ja ne menivät oikein mukavasti.
Mikkelissä oli vastassa tuttuja koiria ja onneksi akitojen vuoro oli heti aamupäivästä, ennen sateita. Tälläkertaa jäätiin tutulle raitapaitaneidille toiseksi ja kotiin tuotiin Varacacib. Tuomari oli arvosteluun kirjoittanut huomautuksen liiasta valkoisesta väristä Sansan niskassa. True that, Sansalla on melkein valkoinen kauluri, mitä kaikki tuomarit eivät katso hyvällä. Ehkä on hyvä että tähän kiinnetetään huomiota, mutta omasta mielestäni väri on vähäisempiä virheitä tämän rodun kanssa. Toisaalta, eipä valkoinen väri vaikuttanut sijoitukseen mitenkään.
Iisalmessa viikkoa myöhemmin oli vastassa taas tuttu joukko. Valioluokan nartut voittavat toisiaan vuorotellen, joten tuloksista ei kukaan osannut arvata mitään. Viimeksi oli hävitty muille, mikä ei omaa jännitystä auttanut yhtään. Olin jo tyytyväinen ERI tulokseen, paras narttu kehässä oli siis kaikki valio nartut. Tälläkertaa Sansa olikin ykkönen ja saatiin kaivattu cacib. Roppikehään vastaan asettui venäläinen uros ja olin varma että voidaan pokata VSP ja lähteä kotiin. Mutta parin kierroksen jälkeen tuomari toikin Roppi ruusukkeen Sansalle. Yllätyin täysin. Tietysti olin erittäin iloinen mutta toisaalta harmitti jäädä loppupäiväksi sateeseen ryhmäkehiä odottamaan.
Ryhmäkehät ovat vielä harvinainen tilaisuus, joten toki niihin pitää jäädä, mutta kun sataa ihan täysillä ja itse värjöttelee sateenvarjon alla.... Ei täysijärkisten touhua. Tuli ikävä telttaa.. Ei ryhmistä tietenkään mitään tullut. Tuomari sentään kävi Sansaa silittämässä, mikä sinänsä on jo harvinaista.
Mutta näyttelyt olivat nyt sitten tässä. Enempään ei ole Sansaa ilmoitettu ja taidetaan vain jäädä kotiin odottelemaan sitä seuraavaa kiimaa. Ehkä johonkin pieneen lähinäyttelyyn voisi mennä, mutta.... Katsotaan miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti